Tuomas Häggren ja Lammin kirkon kellotapuli

Lammi on yksi Hämeen vanhimpia hallintopitäjiä, ensimmäinen maininta siitä löytyy asiakirjoista vuodelta 1374.[1] Seurakunta ja kirkkokin ovat vanhoja. Lammin nykyinen harmaakivikirkko rakennettiin kirkonkylän keskustaan. Suuri Savontie kulki kirkon ohi ja yhtyi sen eteläpuolella Yliseen Viipurintiehen, jota pitkin kuljettiin niin Viipurin suuntaan kuin Hämeenlinnaankin sekä Tammerkosken kautta Satakuntaan.[2]

Vaikka kirkon urkulehteriin on maalattu vuosiluku 1444, tutkijat nykyisin arvelevat kirkon rakennetun joskus vuosien 1490-1510 välimailla. Oletusten mukaan pitäjässä on ollut kivikirkkoa ennen kaksikin varhaisempaa kirkkoa, jotka olivat todennäköisesti puisia.

Maija-Leena Autio on kirjoittanut Lammin kirkon 1700-luvun korjauksista seuraavaa: 

"Suurempi korjaus kirkossa aloitettiin vuonna 1768. Kellotapuli oli palanut aiemmin 1700-luvulla ja vuonna 1772 alkoi hanke uuden rakentamiseksi. Päämestarina tapulin rakentamisessa oli seppä Martti Jaakonpoika. Monitoiminen mies, maalari, puuseppä ja mestari katontervauksessa teki tapuliin myös kellon, jossa oli neljä viisaritaulua. Kelloa täytyi korjata vasta vuonna 1806. Kellotapulia oli rakentamassa pitäjän puuseppä muurarimestari Tuomas Häggren. Kirkon vesi- ja välikatto saatiin korjattua ja kellotapuli rakennettua vuoteen 1777 mennessä. Tuomas Häggren oli rakennusmestarina taas, kun kirkkoon tehtiin lehterit vuosina 1783-1784 ja myöhemmin uusi lattia."[1] (Lihavointi sukuharrastajan.)

Kirkon suuret korjaustyöt alkoivat siis heti kohta Tuomas Häggrenin muuttaessa muurarimestariksi Lammille. Vasta avioituneella mestarilla riitti töitä, ja perhe asusti kirkonkylässä vuoteen 1783 asti. Silloin Häggren muutti perheineen Kataloisten Laurilaan. Hän jatkoi puusepän ja muurarin töitä, muuton aikaanhan ajoittuu myös kirkon lehterien eli sisäparvekkeiden rakentaminen.

Tuomas Häggren ja Marketta Häger saivat kahdeksan lasta. Heistä syntyivät kirkonkylässä asuttaessa Beata Kaisa 1769, Anna Reetta 1772, Vilhelmi 1774, Riikka 1778 ja Otto 1780. Eenokki, Topias ja Maija Stiina syntyivät Laurilaan muuton jälkeen. Tuomas Häggren kuoli 1805 ja hänen vaimonsa 1814.

Lammin kirkosta ja sen kellotapulista vielä sen verran, että kirkko poltettiin 1918 sisällissodassa ja sen silloin puinen sisäosa tuhoutui täysin. Vain harmaakiviseinät jäivät jäljelle. Myös kellotapuli tuhoutui. Häme-Wikissä on kuva Lammin kirkosta vuodelta 1905, siinä näkyy vanha kellotapulikin. Kun uusi kellotapuli rakennettiin, se tehtiin vanhan mallin mukaiseksi, mutta alaosan tekemiseen käytettiin puun sijaan kiveä.

Nykyisin Lammi on osa Hämeenlinnan kaupunkia.


[1] Maija-Leena Autio (2001): Muutos Lammin kirkon interiöörissä 1918-1920. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto. Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Taidehistoria.

[2] Lammin keskiaikaiset kartanot ja kirkko. Museovirasto: RKY. 2009.

apä

Tuomas Juhonpoika, s. 1738 Pälkäne

Kerronpa tällä kertaa Tuomas Juhonpojasta, joka syntyi Pälkäneellä vuoden 1738 lopussa. Hänen kotinsa oli Ruokolan kylässä olevan Nakkilan talo - tai aikaisemmin taloa mainittiin myös nimellä Nakki. 

Tuomas ei suinkaan ollut perheen esikoinen, vaan ennen häntä taloon oli syntynyt tyttöjä ja veli Juho Juhonpoika (s. 1730), josta aikanaan tuli isäntä taloon. Lasten syntymän aikaan heidän vanhempansa kuitenkin isännöivät Nakkilan taloa, talollinen Juho Hannunpoika (s. 1704) ja hänen vaimonsa Anna Tuomaantytär (s. 1703).

Tuomas kasvoi Nakkilassa ja epäilemättä oppi maalaistalon töitä nuoresta pojasta lähtien. Hänen ollessaan vajaa parikymppinen, hänestä merkittiin seurakunnan rippikirjaan, että hän oli Köllissä, ja toden totta, niihin aikoihin hän vietti pari vuotta Kollolan kylän Köllin talossa.

Köllistä Tuomas palasi vielä muutamaksi vuodeksi kotitaloonsa, jossa viimeiset ehtoollismerkinnät tulivat vuonna 1761. Ja samalle kirjan aukeamalle tuli merkintä, että hän oli Hägerillä. Mälkilän kylässä Tuomas Juhonpoika ilmestyikin muurarimestari Tuomas Hägerin oppipojaksi.

Tuomas Juhonpoika meni oppimestarinsa esikoistyttären kanssa naimisiin ja otti kisälliksi tullessaan sukunimeksi Häggren, mutta siitä kaikestahan sukuharrastaja kirjoitti jo aikaisemmin.

W. Holmberg: Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä) 1860
Valokuva: Arto Alanenpää (Wikimedia CC-BY-SA-3.0)

apä

Muurarimestarin tytär ja muurarin oppipoika

Muurarimestari Tuomas Hägerillä oli Pälkäneellä lukuisia oppipoikia vuosien varrella, niin monia, että lukumäärä näyttää sukuharrastajasta vallan kunnioitettavalta, melkein pienoiselta ammattioppilaitokselta. Toki on totta, että muurarin työssä on varmasti tarvittu renkejä ja apulaisia, ja näistä on sitten tullut ajan myötä alan taitavia ammattilaisia.

Mestarin oppipojat tulivat asumaan hänen kotitaloonsa Mälkilän kylään. Osa oli kotoisin Pälkäneeltä, mutta monet tulivat saamaan oppia eri puolilta Hämettä. Ammattimiehiksi valmistuttuaan he myös hajaantuivat eri pitäjiin käsityöläisiksi.

Kivimuurari työssään
Saksassa 1585. (Wikimedia Commons)

Harrastaja silmäili Pälkäneen rippikirjoja 1760- ja 1770-luvuilta. Mestarin talouteen tuli ulkopaikkakuntalaisia oppipoikia erityisesti Sääksmäeltä, mutta myös Orivedeltä, Kangasalta, Kuhmalahdesta ja Sahalahdesta. Valmiit käsityöläiset muuttivat sitten varsin laajalle Hämeen pitäjiin: Somerolle, Kangasalle, Padasjoelle, Hollolaan, Hausjärvelle ja Lammille. Mestarin oma Heikki-poika muutti Kuopioon asti ja oli Savossa tunnettu kirkonrakentaja.

Opin saanut ja Lammille muuttanut muurari on erityisen kiinnostava sukuharrastajalle. Tuomas Juhonpoika (s. 1738) tuli muurarimestarin taloon vuoden 1761 paikkeilla. Ammatin myötä löytyi vaimokin, sillä Tuomas vihittiin oppimestarinsa vanhimman tyttären Marketta Tuomaantytär Hägerin kanssa 1767. Häät vietettiin Pälkäneellä, mutta yhteinen elämä aloitettiin Lammilla, minne Tuomas-muurari ilmestyi kirkonkylään käsityöläisnimen ottaneena Tuomas Häggreninä.

Tätä kirjoittaessaan sukuharrastaja ei ole täysin selvillä, mistä Tuomas Juhonpoika Pälkäneen Mälkilään tuli. Teppo Karppinen sukukirjassaan Tuomas Hägerin jälkipolvia, Pälkäneeltä maailmalle, kirkonrakentajista kenraaliin (2002) mainitsee, että Tuomaan "tarkka syntymäaika puuttuu, koska Lammin kastettujen luettelot alkavat vasta vuodesta 1746". Hän lienee olettanut, että Tuomas oli syntyisin Lammilta. Harrastaja on ollut löytävinään viitteitä siitä, että Tuomas olisi ollut pälkäneläistä syntyperää, mutta sitä pitää silmäillä tarkemmin ja palata asiaan seuraavassa kirjoituksessa.

apä

Pälkäneen kolmoset

Pälkäneen kirkonkirjoja selaillessa sukuharrastajan silmät sattuivat  kolmosvauvoihin kastettujen luettelossa. Kaksosia on tullut vastaan ennen, mutta nämä olivat ensimmäiset kolmoset. Se on yhden bloggauksen väärti, vaikkeivät vauvat olekaan (tiettävästi) mitään sukua harrastajalle.

Tyttövauvat syntyivät 24. päivänä elokuuta 1721 Pälkäneen Ruokolan kylässä.  He saivat nimikseen Maria, Anna ja Beata. Kastettujen luettelo ei kerro talon nimeä eikä edes äitiä, mutta isän kerrotaan olleen räätäli Heikki. Rippikirjoja tuolta ajalta ei ole. Ruokolan kylän Maunulassa asui 15 vuotta myöhemmin muuan räätäli-Heikki perheineen, mutta oliko hän kolmosten isä, sitä ei sukuharrastaja osaa sanoa.

Kolmosvauvat jaksoivat elää melkein neljä kuukautta. Haudattujen luettelosta löytyy joulukuun 17. päivältä 1721 tieto, että kaikki kolme olivat kuolleet ja että heidät oli haudattu kirkon alle. Harrastajaa hämmästyttää, että he kaikki kolme yli päänsä jäivät henkiin syntymän jälkeen tuohon maailman aikaan ja niissä oloissa ja elivät sen muutaman kuukauden, ennen kuin menehtyivät.

Lampaan kolmoskaritsat Australiasta. (Kuva: En-Wikipedia)