Vanha ja uusi vuosi

Näin vuoden kohta vaihtuessa lienee syytä tarkastella, miltä vanha vuosi oikein näyttää ja miltä taas oven takana odottava uusi vuosi. Sukuharrastaja löysi heidät molemmat samasta potretista, tosin toissa vuosisadan vuosikertaa. Olkaapa hyvä!

Kuva julkaistiin Uuden kuvalehden vuoden 1899 ensimmäisessä numerossa (lähde: Kansalliskirjaston digitoidut aikakausilehdet). Lehden toimittivat Juhani Aho ja hänen veljensä Pekka. 

Vuoden alusta sukuharrastaja siirtyy alkeisiin eli aakkosiin. Tarkoituksena on tarjoilla aakkostarinoita A:sta Ö:hön, luultavasti henkilöiden nimiä käyttäen. Tällä kohtaa harrastaja on kovastikin tyytyväinen siihen, että kirkonkirjoja kirjoitettiin pitkään ruotsiksi: eipä tee tiukkaa löytää tarinaa B:n tai G:n kohdalle. Q:stä ei voi (vielä) sanoa samaa.

Oikein valoisaa ja löytöisää uutta vuotta 2014! 

Hyvää joulua!

Sukuharrastaja toivottaa kaikille blogin lukijoille 

hyvää ja rauhallista joulun aikaa.

Jouluinen seimiasetelma on kuvattu tässä kuussa Janakkalassa Turengin seurakuntakeskuksen vieressä.

Ammattina juomanpanija

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari... Sukuharrastaja on törmännyt suvun juurilla talonpoikiin monen monituista kertaa, pari kertaa pappeihin, ja perimätietoa löytyy kupparista. Sieltä ammattivalikoiman harvinaisemmasta päästä on juomanpanija tai juomanlaskija. Piti oikein katsoa Väinö Sointulan kirjasta Sanasto sukututkijoille, mitä ruotsinkielinen "bryggare" tarkoittaa. Kirjan viidennen painoksen on toimittanut Elina Kuismin ja julkaissut 2012 Sukuseurojen Keskusliitto.

Vilho Aataminpoika muutti Janakkalan Kernaalasta Hausjärvelle 1857, ja muuttaneiden luettelon mukaan hän tuli Ryttylän kylään herastuormari Granfeltin palvelusväkeen. Granfeltin suku omisti siihen aikaan Ryttylän kartanoa, joka silloisissa kirkonkirjoissa on vanhalla nimellä Ollilan kartano. Kartanossa oli paljon palvelusväkeä, ja monet olivat tulleet palvelukseen muista pitäjistä, Janakkalasta, Sääksmäeltä, Kärkölästä, Asikkalasta jne. Toki monet olivat Hausjärveltäkin kuten piika Karoliina Heikintytär (s. 1826), joka oli syntyisin kartanon Silakkamäen torpparin tytär.

Vuoden 1850 vaiheilla rakennettu Pirttilä, Ryttylän kartanon väenrakennus.
(Kuvattu tammikuussa 2010.)

Vilho oli ammatiltaan renki, mutta kun hän vuosi Ryttylään saapumisensa jälkeen meni naimisiin edellä mainitun Karoliina-piian kanssa, hänen ammatikseen oli merkitty juomanpanija, renki. 

Ryttylän kartanon isännän vanhin poika, tuomari Carl Gustaf Adolf Granfelt, oli yritteliäs mies ja pani vireille monia uudishankkeita. Yksi näistä oli teollisuuslaitos, jota alettiin rakentaa kesällä 1855 kartanon läheisyyteen. Paloviinan poltto oli joutunut maassa huonoon huutoon, ja melkein kaikissa piireissä oltiin yksimielisiä viinanjuonnin kielteisistä vaikutuksista. Yhdeksi parannuskeinoksi esitettiin viinien ja mallasjuomien asettamista paloviinan tilalle. Siksi oli saatava oluttehtaita uudistuksen aikaan saamiseksi. Kesällä 1856 Ryttylän Oluttehdas oli valmis, ja sinne saatiin panimomestari Ruotsista. Hänen muutettuaan Helsinkiin pari vuotta myöhemmin uusi panimomestari tuli Baijerista. Oluttehdas toimi vuoteen 1886 asti. Omistaja vaihtui muutamaan kertaan, ja välillä tehdas seisoi tyhjillään. Se ei kai koskaan lunastanut siihen kohdistettuja odotuksia eikä osoittautunut suureksi menetykseksi. Liekö tehdas auttanut raitistumisen asiaakaan? Ainakin tuomari Granfeltin omalle pojalle kävi kehnosti, kun hän oli tehtaassa opettelemassa oluen tuotantoa ja mieltyi tuotteisiin siinä määrin, että joi itsensä hengiltä.

Vilho Aataminpoika kuitenkin tuli Ryttylään työhön ilmeisesti juuri uuden ja työvoimaa tarvitsevan oluttehtaan houkuttelemana. Seuraavina vuosina hänen ja Karoliinan perhe kasvoi ja he asuivat kartanon eri torpissa muonatorpparina ja myöhemmin itsellisenä.


Lähteet: 
Hausjärven seurakunnan kirkonkirjat.
Sakari Kuusi: Aksel August Granfelt. Elämä ja toiminta. Helsinki: Otava 1946.

mpä

Kasvattipoika

Sukuharrastaja on ollut havaitsevinaan, että joskus isättömät lapset jäivät äidin vanhempien luokse kasvamaan. Äiti palasi ehkä piian tai palvelustytön työhönsä muuhun taloon tai solmi avioliiton miehen kanssa, joka ei ollut lapsen isä.

Lampuotitilan isäntäväen tytär Ulla (s. 1810) asui vanhempiensa kodissa Janakkalan Kernaalassa siihen asti, kun oli parinkymmenen ikäinen. Silloin hän muutti toiseen kylään piiaksi, siirtyi sieltä uuteen paikkaan seuraavana vuonna ja parin vuoden päästä kolmanteenkin. Sitten hän palasi lapsuuskotiinsa, ja pian syntyi Vilho (s. 1834), jonka kastetietoihin ei merkitty isää. Hänet kirjattiin rippikirjaan Vilho Aataminpoikana. Se saattoi tarkoittaa sitä, että hänen isänsä oli todellakin joku Aatami-niminen, olihan Ullan vanhempien kodissa tuohon aikaan sen niminen renkikin. Tai sitten se tarkoitti sitä, että Vilho liitettiin ihmiskunnan pojaksi, vaikkei oikean isän nimeä virallisiin tietoihin kirjattukaan.

Talvikuva Ruotsista (n. 1890-1920, Nordiska museet via Wikimedia)

Eleltiin Vilhon isovanhempien tilalla, kunnes poika täytti yhdeksän vuotta. Silloin äiti meni naimisiin ja muutti uuden miehensä kanssa palvelukseen yhteen taloon, sitten toiseen, kolmanteen, vaihtoja oli vuosittain ja välillä toiseen pitäjään. Näissä kaikissa Vilho ei kuitenkaan ollut mukana, vaan hän oli jäänyt synnyinkotiinsa asumaan. Äidin lähtiessä poika kirjattiin samana vuonna tämän naimattoman sisaren kasvattipojaksi. Leena-täti (s. 1814) kuitenkin kuoli pari vuotta myöhemmin, minkä jälkeen toinen tädeistä, Eeva Stiina (s. 1820), otti hänet kasvattipojakseen.

Vilho kasvoi tädin hoivissa aikamieheksi, sillä äitikin menehtyi sairauteen pojan ollessa 13-vuotias. Lampuotitila säilyi kotina ja siellä epäilemättä tarvittiin työvoimaa. Aikuisiällä Vilho muutti sitten naapuripitäjään Hausjärvelle työhön.

mpä

Suomi 96 vuotta

Hyvää itsenäisyyspäivää 96-vuotiaalle Suomelle ja meille kaikille suomalaisille! Vuosi sitten sukuharrastaja muisteli suvun miehiä, jotka siellä jossain taistelivat itsenäisen kotimaan puolesta.

Tänä vuonna mielessä on naisten osuus sodan aikana. Äiti kertoi joskus, miten hän oli sodan aikana työssä kuivaamossa, jossa kuivattiin porkkanoita ja ehkä muitakin juureksia rintamalle. 

Katselin SA-kuvista Hämeen naisia kotirintaman töissä:

Vaatteiden paikkausta. Hämeenlinna 19.3.1942. SA-kuva 78834.

Kone, jolla koetetaan kankaan vetolujuutta.
Vaatetusvarikko, Hämeenlinna 19.5.1942. SA-kuva 87100.

Armeijan pukuja neulotaan. Pukutehdas, Riihimäki 27.8.1941.
SA-kuva 40389.

Kuulat tarkastetaan. Sako Oy, Riihimäki 28.8.1941
SA-kuva 40417.

SA-kuvat ovat puolustusvoimien digitoima sotakuvien sivusto, joka avattiin tämän vuoden huhtikuussa. Se sisältää huikeat 170 000 kuvaa talvi- ja jatkosodan ajalta. Sivustolta voi etsiä kuvia vaikka paikkakunnan nimen mukaan.