Ennen aikaan oli ammatteja, joita ymmärtääkseen sukuharrastajan on tongittava tietävämpien kirjoituksia. Yksi tällaisista ammateista oli lampuoti. Viimeksi kirjoitin esisetä Heikistä, joka työskenteli lampuotina 1824-1827 Hattulan Hurttalan kylässä, missä sijaitsee myös vanha Pyhän Ristin kirkko (tässä vuoden 1931 postimerkissä, Wikimedia Commons).
Mutta mitä ihmettä lampuoti teki?
Sivistyssanakirjan mukaan lampuoti on
"lampuotitilan vuokraviljelijä". Lampuotitila puolestaan on "päätilan alainen erillinen vuokratila".
Sukututkimus askel askeleelta -kirjan (Suomen sukututkimusseura 2009) mukaan lampuoti maksoi viljelemästään tilasta vuokraa yhdelle seuraavista tahoista:
- Kruunu eli valtio, mikäli lampuoti viljeli valtion omistamaa kruununtilaa vuokraa eli veroa vastaan. Viranomaiset saivat päättää kruununtilan viljelijän, mutta usein asumisoikeus periytyi isältä pojalle.
- Rälssimies eli aatelinen, joka omisti rälssitilan ja sitä viljeli vuokraa vastaan lampuoti. Maan omistaja sai päättää vuokralaisesta ja vuokrasta.
- Edellisistä poiketen lampuoti saattoi omistaa verorälssitilan, jota viljeli ja josta maksoi vuotuisen veron rälssimiehelle. Sen suuruus oli sama kuin kruunun vero.
Viimeksi mainitut lienevät olleet itsenäisiä talonpoikaistiloja, jotka kruunu oli läänittänyt rälssimiehille ilman, että talonpoika menetti omistusoikeuttaan. Näin talonpojasta tuli lampuoti, joka omisti tilan ja jonka verot sai rälssimies valtion sijasta. Tällaisista tiloista kertoo myös Uuno Pulkkila Padasjoen historiassaan (1984, s. 128-129).
Minna Valkama on kirjoittanut Vesilahden torppariajan historiaa, ja siinä vertaa torppia ja lampuotitiloja toisiinsa:
Torpan ja lampuotitilan ero oli siinä että torpan maat olivat osa päätilan maista, mutta lampuoti viljeli kokonaista tilaa, josta maksettiin veroja kuten itsenäisestä tilasta. Päivätöitä kartanoon tekivät molemmat tahot.
Aikaisemmin ammateista: