Z niin kuin Zenobia Johannantytär

Vähiin käy ennen kuin loppuu, niin myös sukuharrastajan aakkosjutut. Neljä kirjainta on vielä jäljellä, mutta löytyyko loppuun etunimiä Ä- ja Ö-kirjaimille? 

Z-kirjaimelle tarina sen sijaan on tässä: Zenobia Johannantytär syntyi Luopioisissa Kyynärön kylässä vuonna 1871, kasvoi nuoreksi neidoksi, lähti vuodeksi piikomaan Padasjoelle ja palasi takaisin kotipitäjäänsä, mutta nyt Ämmätsän kylään, josta hän sai piian pestin Mäkelän talosta. Kuinka ollakaan, samana vuonna Mäkelään tuli rengiksi Eerik Juho Saukko, ja muutamaa vuotta myöhemmin renki ja piika laittoivat hynttyyt yhteen ja jatkoivat töitä avioparina. Siinä vaiheessa pestuupaikka oli Kantolan Rauhamäen torpassa. Sieltä tie vei Rautajärven kautta takaisin Ämmätsään, tällä kertaa Rantalan taloon, jossa pari asui vuodesta 1896 alkaen ainakin seuraavan vuosisadan pari ensimmäistä vuosikymmentä ja mahdollisesti pitempääkin.

Zenobian äiti oli Johanna Henriikka Matintytär, joka syntyi vuonna 1842 torppariperheeseen Luopioisten Kantolan Paloniemen torpassa. Jo lastenkirjaan pappi kirjoitti, että tytöllä oli heikot silmät; rippikouluikäisenä hänellä oli erittäin heikot silmät. Tämä asiain tila todennäköisesti muovasi Johannan elämän kulkua paljonkin.

Kutojat työssä. Sokeat naiset kutovat mattoja New Yorkissa.
Kuva: Byron, N. 1910-1915. (Flickr)

Johannan ollessa 20-vuotias hänen veljensä muutti Padasjoen Vesijaolle Lamperiin lampuodiksi. Toinen veli meni mukaan, samoin vanhemmat ja Johanna. Kaikilla oli Luopioisten papilta hankitut muuttokirjat mukanaan. Veljet hyväksyttiin Lamperin tilan pitoon, mutta Johannaa ei otettu Padasjoelle vastaan, vaan hän joutui palaamaan takaisin Luopioisiin. Vanhempia ei liioin hyväksytty, ja heidän kohdallaan kirjoitettiin syykin rippikirjaan: yli-ikäisiä. Jo 150 vuotta sitten karsastettiin muualta muuttavia muukalaisia, jos oli pelkoa, että heistä koituisi pitäjäläisille vaivaishoidon kustannuksia. Ikärasismin syynä oli Johannan isän 67 vuoden ja äidin 63 vuoden ikä.

Johanna eli elämänsä Ämmätsän kylässä, jossa hän kuoli 67-vuotiaana vaivaishoitolaisena "yleisten irtolaisten ja ruotilaisten joukossa". Hän ei mennyt koskaan naimisiin, ja Zenobia jäi hänen ainoaksi lapsekseen.

Zenobian puoliso oli sukuharrastajan esiäidin veli. Eerik Juho Saukko (s. 1862) oli tark'ampuja Eerik Juho Joonaanpoika Saukon ja tämän vaimon Saara Loviisa Kaapontyttären esikoispoika, joka käytti isän saamaa sotilasnimeä sukunimenään elämänsä loppuun saakka. Nuorempi Eerik Juho oli muuttanut Padasjoen Vesijaolta Luopioisiin ja ehti olla renkinä useissa taloissa ja torpissa Kantolan ja Ämmätsän kylissä ennen kuin sattui samaan taloon Zenobian kanssa.

Lapsia Zenobia ja Eerik Juho Saukko nuorempi eivät ilmeisesti koskaan saaneet.

amä

V niin kuin Valfrid, W niin kuin Walfrid (1899-1918)

Valfrid Ahllund eli lyhyen elämän, josta ei murheita puuttunut, ainakaan näin satakunta vuotta myöhemmin arvioiden. Juuri ne surulliselta kuulostavat asiat ja tiedot ovat jälkipolville säilyneet toisin kuin ilon ja onnen päivät, joita niitäkin on saattanut nuoren miehen elämään mahtua.

Valfrid syntyi 1899 piian aviottomana poikana Luopioisissa Padankoskella. Iita-äiti oli tullut edellisenä vuonna Palon taloon piikomaan eikä pojan isästä ole tarkempaa tietoa. Jonkin ajan kuluttua Valfrid ja äitinsä muuttivat Ämmätsän kylään.

Muuton jälkeen elämästä tuli erilaista. Pojan ollessa neljän vuoden vanha äiti vihittiin Mäkelän talon rengin kanssa. Mutta voih! Onnea kesti vain tuokion, sillä tasan neljän kuukauden kuluttua häistä tuore aviovaimo sairastui ja kuoli keuhkokuumeeseen.

Valfrid jäi orvoksi ja asumaan samaan taloon, missä oli ollut äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Ehkä tämä huolehti pojasta? Isäpuoli solmi uuden avioliiton muutamaa vuotta myöhemmin, mutta silloin poika oli jo melkein 9-vuotias.

Punavankeja Hämeenlinnan torilla 26.4.1918. (Wikimedia)

Valfrid kohtasi matkansa pään huhtikuussa 1918, kun hän oli 18-vuotias. Hänet oli vangittu punaisena Hämeenlinnan vankileirille, jossa hän menehtyi. Suomen sotasurmat 1914-1922 sivuston mukaan pojan ammatti oli sekatyömies. Tarkempi kuolinpäivä ei ole tiedossa, ei liioin se, miten hän kuoli ja minne hänet haudattiin.

Aakkosjutuissa V saa toimittaa myös W-kirjaimen virkaa, sillä 1800-luvulla sama nimi kirjoitettiin milloin V, milloin W, vapaassa vaihtelussa.

ami

Syntyperän selvittelyä, kun syntymää ei löydy

Miten selvittää henkilön syntyperä, jos tiedossa on syntymäpäivä (jonka oikeellisuudesta ei ole varmuutta) ja syntymäpitäjä (jonka paikkansa pitävyydestä ei ole tietoa), mutta kyseisen pitäjän syntyneiden luettelosta ei löydy sopivasti syntynyttä? Ja kun henkilöllä on vielä nimi Juho Juhonpoika (Johan Johansson), joka on tavallistakin tavallisempi hämäläisissä kyläkunnissa? Sellaista propleemia sukuharrastaja on viime aikoina yrittänyt ratkaista ja luulee löytäneensä oikean henkilön.

Hauhon kirkko

Juho Juhonpoika nousi ensimmäisen kerran sukuharrastajan tietoisuuteen Janakkalan kirkonkirjoissa, kun hän ilmestyi Kernaalaan rengiksi 16-vuotiaana. Syntymäajaksi oli merkitty 6.3.1822 ja -paikaksi Hauho. Siitäpä etsimään Hauhon kirkonkirjoista pojan syntyperää. Vaan kun ei löytynyt sopivaa, ei oikeana päivänä syntynyttä eikä oikein minään muunakaan järkeen käypänä ajankohtana.

Jospa etsisi rippilastenluetteloista? Alkaisi siitä vuodesta, jolloin Juho täytti 15 vuotta ja jatkaisi muutaman vuoden? Hiljattain Annelin ajatuksia -blogi kertoi kirkonarkistojen aineistoista ja mitä kaikkea sieltä voi löytää sekä vielä erikseen rippikouluista ja muista opinahjoista. - Heti kohta etsivä löysi oikeille jäljille: Hauholla oli käynyt rippikoulun 16-vuotias Juho Juhonpoika, jolla oli ihan oikea syntymäpäivä ja joka oli syntynyt Hauholla. Hän oli torpparin poika Hauhon Hyvikkälän kylästä Röykyn torpasta, ja lastenkirjoihin oli merkitty oikea Juho. Mutta oliko hän juuri Röykyn torpparin Juho Mikonpojan poika vai tullut torppaan rengiksi? Hän oli nimittäin muuttanut Röykkyyn Sahalahdelta.

Totta tosiaan, juuri ennen kuin täytti 14 ikävuottaan Juho oli saapunut pikkurengiksi Sahalahdelle Saarioisten kartanoon ja puolentoista vuoden kuluttua palannut "kotiseudulleen" muuttokirjan mukaan. Mutta mistä hän oli matkaan lähtenyt, ei ainakaan Röykystä! (Sahalahdesta Juholle annettu muuttokirja löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta, takasivulle on Hauholle saavuttua merkitty määränpää eli Röykyn torppa Hyvikkälässä.)

Jotta juttu ei kävisi liian pitkäpiimäiseksi, kerrottakoon vain, että torppari Juho Mikonpojan perheen monia muuttoja tutkaillessaan sukuharrastaja vihdoin viimein löysi lastenkirjasta Juhon muiden sisarusten joukosta ja vakuuttui siitä, että Juho oli kuin olikin Röykyn torpparin poika. Juho Mikonpoika (s. 1780) itse oli alkujaan Aikkolan kylän Heikkilän talon poika ja hänen vaimonsa Eeva Heikintytär (s. 1791) Sappeen kylän Alastalon Mäkelän torpasta.

Mutta oliko Juho Juhonpojan syntymä vuonna 1822 vain jäänyt merkitsemättä syntyneiden luetteloon inhimillisen erehdyksen tähden vai syntyikö hän jossain muualla, siinäpä pulma. Juho Mikonpojan ja Eeva Heikintyttären perheeseen syntyi useita lapsia Hauholla, mutta perhe muutti Tyrväntöön Lepaan kartanon (Stjernsund) Saloon lampuodiksi v. 1819, ja siellä syntyi tytär Anna Maria (s. 1820). Perhe oli saanut muuttokirjan palatakseen Hauholle v. 1821. Juhoa ei löydy Tyrvännönkään syntyneiden joukosta. 

Juho Juhonpojan syntymätieto on edelleen tietymättömissä, mutta muuten sukuharrastaja on mielestään saanut tarpeeksi vakuuttavan vastauksen kysymykseensä ja jatkaa muitten mielenkiintoisten propleemien parissa.

mpä