Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tulppala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tulppala. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. syyskuuta 2014

X niin kuin Xandra Maria ja hinkuyskä

Muuan esiserkku sai kasteessa nimekseen Xandra Maria. Kun sukuharrastaja näki nimen Padasjoen seurakunnan lastenkirjassa, oli hän aivan varma, että nimi kokonaisuudessaan olisi Alexandra, mutta ei, kastettujen luettelossa seisoi selvästi Xandra. Tyttöstä lienee silti kutsuttu Santraksi tai muulla suomalaiseen suuhun sopivalla nimellä.

Xandra Maria Joonaksentyttären (s. 1856) isä oli tytön syntyessä sotilas, joka oli saanut nimen Mörk. Perhe asui silloin Nyystölän kylän Tulppalassa - heidän kohtaloistaan nälkävuosina olen kirjoittanut blogini alkutaipaleella.

Xandran elämä jäi kovin lyhyeksi; hän ei ehtinyt nähdä neljättä syntymäpäiväänsä, kun hän kuoli hinkuyskään juhannuksen alla 1860. Siihen aikaan perhe asui Nyystölän Pekkolassa ja isä oli entinen sotilas.


Lovis Corinth: Sairas lapsi (1918) (NGA Images)

Hinkuyskä vei tuohon aikaan paljon pikkuväkeä liian aikaiseen hautaan. Padasjoen seurakunnassa Xandran kuolinvuonna kirjattiin 13 lapselle kuolinsyyksi hinkuyskä, "kikhosta". Vanhimmat heistä olivat 4-vuotiaita, nuorimmat pieniä vauvoja. Hinkuyskään kuolleita lapsia oli eri kylissä touko-joulukuussa eikä tauti näyttänyt olevan sen erityisemmin kohtalokas mihinkään tiettyyn aikaan vuodesta tai missään tietyssä pitäjän osassa. Arno Forsiuksen artikkelissa mainitaan, että 1800-luvun loppupuolella noin 7 % hinkuyskään sairastuneista 2-5-vuotiaista kuoli tautiin, alle 1-vuotiaista jopa 25 %.  

amä

perjantai 5. lokakuuta 2012

Lavantautivuosi

Liisa Yrjöntytär syntyi vuonna 1826 Padasjoen Nyystölässä. Hänet vihittiin vuonna 1852 samasta kylästä olevan isoiso...isäni veljen Joonas Joonaksenpojan kanssa. Joonas liittyi ruotuarmeijaan vasta oltuaan naimisissa muutaman vuoden, kun perheeseen oli syntynyt jo pari lastakin, ja sai sotilasnimen Mörk, josta viime viikolla kirjoitin blogissani. Samalla perheen uudeksi kodiksi tuli Tulppalan sotilastorppa Nyystölässä.

Mutta takaisin Liisaan. Hänen elämänsä päättyi Nyystölän Verhossa varsin varhain, kun hän ei ollut täyttänyt vielä 42. ikävuottaan. Kuolinsyy oli lavantauti ja vuosi 1868. 

Etsin Liisa Yrjöntyttären kuolinsyytä, kun kirkonkirjojen kuolleitten luettelossa kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota vuoteen 1868. Siihen aikaan pitäjän kuolleitten listaan mahtui normaalisti neljän kuukauden verran nimiä yhdelle sivulle. Vuonna 1868 pelkästään toukokuun nimet veivät kaksi sivua, samoin kesäkuun. Suurimmalla osalla kuolinsyy oli "tyfus", lavantauti. Nälkävuodet ja kulkutautiepidemia veivät runsaasti vanhempaa väkeä ja pieniä lapsia ennenaikaiseen hautaan, mutta joukossa oli paljon myös parhaassa iässä olevia pitäjäläisiä, mm. seurakunnan kirkkoherra Ingman.

Rippikirjan sivulle kirjattiin Liisan kuolintieto. Samalle sivulle merkittiin Joonas Mörkistä, että hänen olinpaikkansa oli tuntematon ja että hänen sanottiin kuolleen. Kuoliko hän samaan lavantautiin vaimonsa kanssa,  mutta kukaan ei tiennyt minne? Joutuiko hän onnettomuuteen? Vai katosiko hän muuten vain? Siihen tuskin saadaan koskaan selvyyttä.

Liisa Yrjöntyttären kuollessa perheessä oli kolme elossa olevaa lasta. Esikoinen Amalia Mörk oli rippikouluikäinen tuohon aikaan ja hän sai työtä piikana. Nuoremmat sisarukset Leena ja Pauliina olivat vasta 9- ja 7-vuotiaita, ja heistä tuli isättöminä ja äidittöminä ruotuvaivaisia. Palaan siihen toisella kertaa, kun olen tutkinut, löytyykö heidän ruotuvaivaisuudestaan lastenkirjan merkintöjen lisäksi muita dokumentteja. He jäivät asumaan Nyystölän Verhoon rippikouluikäänsä asti ja sieltä muuttivat kumpikin sitten tahoilleen.

amä