Hämäläisen työpaikkailmoituksia 1860-1870 -luvuilta

Hämäläinen alkoi ilmestyä Hämeenlinnassa syyskuussa 1858, ja koska se oli parikymmentä vuotta ainoa suomenkielinen sanomalehti koko Hämeen läänissä, se oli oiva ilmoituskanava myös työpaikkailmoituksille. Sukuharrastaja selaili erityisesti suutarin työhön liittyviä ilmoituksia 1860-1870 -luvuilta Kansalliskirjaston Historiallisessa sanomalehtikirjastossa, josta alla olevat Hämäläisen lehtileikkeet ovat. Nelisivuisen lehden takasivu eli sivu 4 näyttää omistetun kaikenlaisille pikkuilmoituksille.

No 23, 6.6.1862.

Kun pitäjässä oli oikein kova pula käsityöläisistä, saattoi itse kruunun nimismies laittaa ilmoituksen lehteen, kuten tapahtui Pälkäneellä 1862. Pitäjässä luvattiin olevan kylliksi työnansiota taitavalle suutarille, jonka toivottiin omaavan myös satulamaakarin taitoja.

No 11, 13.3.1863.

Kiinnostuneet osasivat lähteä oikeiden tahojen puheille ilman ilmoittajan nimeäkin. Sääksmäen Huittulaan haettiin seppää ja suutaria 1863.

No 50, 15.12.1870.

Nälkävuosien jälkeen Padasjoella oli pulaa käsityöläisistä. Vuonna 1870 sinne etsittiin niin karvaria, suutaria kuin kraatariakin.

No 16, 17.4.1873.

Kaupungissa suutarimestarit etsivät ilmoituksilla maalla opissa olleita kisällejä. 1873 Johan Lindqvist etsi kahta kisälliä.

No 42, 16.10.1873.

Samana vuonna suutari Gullman laittoi kaksi ilmoitusta lehteen. Toisessa hän kertoi saaneensa luvan harjoittaa suutarin ammattia ja ottavansa alan töitä luvaten "mahdollisinta joutuisuutta ja kohtuullisia hintoja". 

No 42, 16.10.1873.

Toisessa hän etsi maalla harjaantunutta oppipoikaa, jonka sopi tulla ilmoittautumaan hänen asuntoonsa Saaristonkadulle Lindbergin taloon.

No 21, 28.5.1874.

Ihan omanlaisensa on suutarimestarin lesken Ulrika Norrgrénin ilmoitus, jossa hän tiedottaa jatkavansa toimintaa ja ottavansa vastaan entiseen tapaan alan töitä luvaten hänkin laatua ja ripeyttä. Hänellä oli ehkä miehensä kisälli tai joku muu suutari palkollisena verstaassa?

Koukuttava harrastus

Sukuharrastus koukuttaa, monestakin syystä. Siinä on samaa jännitystä kuin hyvissä salapoliisiromaaneissa, hidasta ja kärsivällistä ratkaisun etsintää ja vaihtoehtojen punnitsemista. Kun kirkonkirjojen syntyneitten luettelosta löytyy lapsen vanhempien nimet ja asuinpaikka syntymän hetkellä, paljastuu polku kahteen sukuun, jonne lähteä seikkailemaan. Mistä ovat vanhemmat tulleet asuintaloonsa, missä ovat heidän vanhempansa, onko heillä sisaruksia, löytyykö rippikirjoista tietoja rikkeistä tai peräti rikoksista. Puhumattakaan aviottomista lapsista, joiden isien syntyperää voi sitäkin lähteä penkomaan paljon hankalammin saatavilla olevien tietojen perässä. Näistä etsinnöistä Anneli kirjoitti blogissaan viime vuoden puolella.

Etsimisen koukutuksen lisäksi on sitten se löytämisen koukutus. Kun harrastaja löytää etsimänsä sieltä, mistä pitikin, tai jostain aivan muualta pitkällisen metsästyksen jälkeen. Tai erityisesti kun löytää jotain, mitä ei edes etsinyt, mutta joka liittää uusia ihmisiä omaan sukupuuhun.

Tällainen odottamaton linkki tuli eteeni sen jälkeen, kun olin kirjoittanut suutari Lindqvististä. Kustaa-suutari vangitsi mielenkiintoni, koska yksi esi-isistä oli ollut hänen luonaan kohtuullisen monta vuotta suutarin oppipoikana. Kun sitten silmäilin Kustaan oman perheen tietoja, huomasin, että  hänen poikansa meni naimisiin yhden esitätini kanssa. Esi-isä ja Kustaan miniä eivät kuuluneet samaan sukuun. Tietääkseni.

Kustaa Lindqvist nai suutarin tyttären, leskeksi jääneen Eeva Liisa Hermannintyttären. He asuivat Padasjoen Vesijaon kylässä käsityöläisperheenä, kunnes Kustaasta tuli torppari Vesijaon Iittasen talon Haulimäen torppaan. Kustaalla ja Eeva Liisalla oli yksi yhteinen lapsi, vuonna 1858 syntynyt Juho Kustaa. 

Juho Kustaa Lindqvist solmi avioliiton Maria Kustaava Heikintyttären (s. 1864) kanssa, joka oli Auttoisten Kortesaarikon torpasta kotoisin. Juho Kustaasta tuli Haulimäen torppari isänsä kuoleman jälkeen. Perheeseen syntyi vuosina 1886-1899 seitsemän lasta, joista yksi kuoli pienenä; sen pidemmälle en ole perheen vaiheita tutkinut. 

Eeva Liisan ensimmäisestä avioliitosta syntyneestä Hermanni-pojasta (s. 1854) tuli suutari. Hän otti käyttöönsä äitinsä isän, suutari Hermanni Skarpin, sukunimen.

Suutari. 1500-luku. J. Ammanin puupiirros.
(Project Gutenberg)

Suutari Lindqvist

Kun Heikki Juhonpoika lähti kotoaan Padasjoen Kasiniemestä suutarin oppiin, hän meni Vesijaolle pitäjänsuutari Kustaa Lindqvistin taloon oppipojaksi viideksi vuodeksi. Näin tietää kertoa Padasjoen seurakunnan rippikirja 1856-1865.

Mutta mistä oli Kustaa-suutari oppinsa saanut?

Kustaa Maijanpoika (s. 1823) tuli 18-vuotiaana Padasjoelle Kuhmoisista, jossa hän oli ollut useassa talossa renkinä. Muuttoja oli ollut sen verran tiuhaan, että rippikirjaankin merkittiin hänen kiertelevän talosta toiseen! Kustaan alkuperästä en tiedä sen tarkemmin, sillä hänelle merkittynä syntymäpäivänä ei ole syntynyt Kustaa-nimistä poikaa Padasjoella tai lähipitäjissä.

Kustaa päätyi siis Padasjoelle. Hän tuli Jokioisten kylään suutari Eerikki  Johan Ekholmin oppipojaksi ja viipyi kaksi vuotta. Sitten hän siirtyi oppiin Auttoisten kylään suutari Henrikki Grönlundille ja viipyi vuoden. Seuraavaksi vuorossa olivat oppivuodet Vesijaon suutarilla Henrikki Sahlsténilla, jälleen kaksi vuotta, minkä jälkeen suutarista itsestään tuli sotilas ja Kustaasta pitäjänsuutari kylään hänen tilalleen. Samalla Kustaa ottaa käsityöläisnimekseen Lindqvist. Kylässä asui samaan aikaan seppä Lindqvist, joten ehkä Kustaa jostain syystä halusi saman nimen itselleenkin.

Kun Kustaan käsityöläisammatti oli näin vakiintunut, sopi ottaa vaimo. Hän solmi 35-vuotiaana avioliiton Eeva Liisa Hermannintyttären (s. 1823) kanssa. Eeva Liisa oli Vesijaon Palsan Koskelan torppaa asuvan suutari Hermanni Skarpin tytär ja oli jäänyt leskeksi. Vaimon myötä Kustaa-suutari sai kaksi lasta  tämän ensimmäisestä aviosta, ja yhteisiä lapsia siunaantui yksi poika. Taloudessa oli lisäksi oppipoikia, jotka varmaan toimittelivat rengin tehtäviä ja opettelivat suutarin ammattia siinä samalla. 1860-luvulla yksi heistä oli siis esi-isäni Heikki Juhonpoika Ahllund.

Kuvassa on suutari F. A. Sandell lahden takaa Tukholmasta. Kuvan on ottanut Einar Erici 1930-luvulla ja se kuuluu Ruotsin Riksantikvarieämbetetin kokoelmiin. (Via Flickr.)