Leena löytyi Lopelta

Sukuharrastaja on nukkunut talviunta sitten viime itsenäisyyspäivän, mutta nyt kevätaurinko on tehnyt tehtävänsä, ja blogiin alkaa ilmestyä taas verkkaisia elonmerkkejä. Kaikessa hiljaisuudessa harrastus on jatkunut ja jotain pitkään pimennossa ollutta löytynytkin.

Kolme vuotta sitten maaliskuussa Oton ja Iidan sukua -blogi oli puoli vuotta vanha, ja sen kunniaksi harrastaja listasi ensin kuusi blogiaikansa löytöä ja sitten perään kuusi ratkaisematonta arvoitusta. Yksi arvoituksista oli esiäidin Leena Tuomaantyttären alkuperä. 

Varhaisin havainto Leenasta oli hänen muuttonsa Janakkalasta Sääksmäelle vuonna 1809, kun hän muuttokirjan mukaan oli 26-vuotias, mutta samainen muuttokirja jättää mainitsematta sen, mistä Janakkalan kylästä ja talosta hän Sääksmäelle lähti. Hänet oli merkitty syntyneeksi vuonna 1783 Lopella, josta ei ole säilynyt kastettujen luetteloja 1775-1784 väliseltä ajalta.

Päivänä muutamana sukuharrastaja viimein tuli siihen tulokseen, ettei ihmettä tapahdu eikä Leenan vanhemmat putkahda mystisesti sukutauluun ilman raakaa työtä. Tai ainakin raakaa rippikirjojen selailua. Tuntui helpommalta aloittaa Janakkalasta kuin Lopelta, sillä muuttokirjan mukaan Leena oli käynyt rippikoulunsa Janakkalassa. Oliko hän tullut sinne piiaksi Lopelta ennen rippikoulua? Vai oliko hän muuttanut sinne lapsena vanhempiensa kanssa?

Mutta mistä olisi paras alkaa Janakkalan rippikirjojen selailu? Sääksmäellä avioiduttuaan Leena palasi perheensä kanssa Tyrvännön kautta Janakkalan Sauvalaan Valajärven torppariksi. Sitten perhe kiersi Hattulan kautta Janakkalan Hakoisiin Tarpisen tilan lampuodiksi. Miten he päätyivät juuri noihin paikkoihin, sillä Leenan mies Antti Juhonpoika oli Sääksmäeltä kotoisin? Oliko Leena muuttanut Sääksmäelle jostain Hakoisten tai Sauvalan tienoilta, oliko siellä ehkä vielä sukulaisia jäljellä? 

Janakkalan rippikirjojen selailu tuotti tulosta, löytyi Tuomaantyttäriä ja -poikia, myös Leena Tuomaantyttären sisaruksia. 

Kävi ilmi, että hänen vanhempansa ja sisaruksensa olivat muuttaneet Lopelta Janakkalaan Sauvalan Hyvälammin torppaan Leenan ollessa 13-vuotias. Toistaiseksi varhaisin merkintä Leenasta löytyy Lopen rippikirjasta 1786-1791, jossa Leena on Tuomas Antinpojan (s. 1762) ja Sohvi Antintyttären (s. 1760) perheen esikoinen Topenon kylän Tirrassa. 

Lopen vihkitietoja ei ole säilynyt vuosilta 1783-1784, joten hieman avoimeksi jää, oliko Tuomas Antinpoika Leenan isä, mutta koko lapsuutensa ajan hänet on merkitty perheen tyttäreksi ja isompana hän lähtee piikomaan käyttäen isännimeä Tuomaantytär. Niinpä ainakin toistaiseksi sukuharrastaja pitää Tuomas Antinpoikaa hänen isänään.

Kuvassa on Santa Pirjon kirkko eli Lopen vanha kirkko, jonka on arveltu rakennetun 1600-luvun loppupuolella. Se on kesäisin auki vierailijoille. (Kuva: Wikimedia)

mmä

Y niin kuin Yrjö kolmessa sukupolvessa

Yrjö-nimen ovat saaneet sukuharrastajan esi-isät useassa sukuhaarassa ja jopa useassa peräkkäisessä sukupolvessa. Tällä kertaa harrastaja tekee pienen kierroksen kolmessa Kanta-Hämeen pitäjässä kolmen Yrjön kanssa.

Yrjö Juhonpoika syntyi noin 1711, täyttä varmuutta ei hänen alkuperästään vielä(kään) ole. Ehkä hän oli syntyisin Rengosta, jossa hän avioitui ja asui emäntänsä Anna Simontyttären kanssa ja jossa hän työskenteli seppänä ja pitäjänseppänäkin.

Max Kurzweil: Kavioseppä.
1900, Wien, Itävalta. (WikiArt)

Yrjölle ja Annalle syntyi Rengossa ainakin yhdeksän lasta. Yksi heistä oli isänsä kaima Yrjö Yrjönpoika (Georgius Jöransson, s. 1742), josta tuli seppä isänsä jälkeen. Tämä näkyy Lopen rippikirjojen tiedoissa, sillä vuonna 1768 Yrjön ja Annan perhe muutti naapuripitäjään Lopelle, Launosten kylän Jurvaan, jossa isä ja poika olivat seppiä. Poika-Yrjö vihittiin Lopella piika Riitta Eerikintyttären (Britha Eriksdotter, s. ehkä 1744) kanssa vuonna 1771.

Lopella Yrjön ja Riikan perheeseen syntyi viisi lasta, yksi heistä isänsä kaima Yrjö Yrjönpoika (Jöran Jöransson, s. 1777). Poika oli vielä nuori, kun hän vanhempineen ja sisaruksineen muutti jälleen naapuripitäjään, tällä kertaa Janakkalaan, jossa heistä tuli Hakoisten kartanon torppareita Joutjärven torppaan. Mahtoiko sepän työ jatkua siellä Hakoisten kartanolle?

Nuorin Yrjö löysi vaimon, joka oli syntynyt sepän talossa hänkin, Janakkalan Uhkoilan Seppälässä. Rikiina Antintytär (Regina Andersdotter) oli torpan tytär Rehakasta, mutta hänen äitinsä Maija Kustaantytär oli seppä Kustaa Utterin tytär, ja Rikiinan vanhemmat asuivat vielä sepän talossa tytön syntymän aikoihin. 

Aikanaan nuorin Yrjö jatkoi isänsä jälkeen joutjärven torpparina, ja he auivat Rikiinan kanssa siellä kuolemaansa asti. Heille syntyi ainakin viisi lasta, joista Heta Yrjöntytär (Hedvig Jöransdotter, s. 1814) on sukuharrastajan isän mummon mummo. 

mmä

R niin kuin Rikiina, torpan tyttö Rehakasta

Rikiina Antintytär kasvoi vanhempiensa kodissa Janakkalan Rehakassa aina siihen asti, kun mies Hakoisten Joutjärven torpasta vei hänet emännäkseen. Rikiina oli perheen esikoinen, ja hänellä oli kolme veljeä. Pikkuveljet syntyivät Rehakassa, mutta Rikiina oli jo parivuotias, kun isä Antti teki kontrahdin Huhtapellon torpasta ja perhe muutti sinne maata viljelemään - vanhempien tapauksessa loppuiäkseen.

Vähäkurjen torppa
Laurinmäen torpparimuseoalueella Janakkalassa

Rikiina sen sijaan syntyi vuonna 1790 äitinsä kotitalossa Uhkoilan kylän Seppälässä, sepän talossa. Äiti Maija Kustaantytär (s. 1763) oli sepän tytär, jonka isä Kustaa Utter (s. 1733) työskenteli pitäjänseppänä ja jonkin aikaa piti kestikievariakin. Seppälään tuli rengiksi noin vuoden 1787 tienoilla muuan Antti Antinpoika, ja vuoden loppupuolella vietettiin Maijan ja Antin häitä. Sukuharrastaja ei ole päässyt perille Antin alkuperästä. Missään vaiheessa Janakkalan rippikirjoihin ei ole merkitty hänen syntymävuottaan, joten voisi ajatella, että hän oli tullut jostain Janakkalan ulkopuolelta, mutta varmaa se ei ole. Ehkä hän tuli rengiksi ja oppipojaksi sepälle ja vei oppimestarin tyttären vihille. Melko tavallinen tarina käsityöläisperheissä siis. Kun Antti Antinpoika kuoli Huhtapellossa tammikuussa 1829, laitettiin hänen iäkseen 70 vuotta, joten sen mukaan hän oli saattanut syntyä joskus 1758-1759.

Rikiinan täytettyä 21 vuotta vietettiin hänen ja Yrjö Yrjönpojan häitä. Sulhanen oli Joutjärven torpan poika, joka oli ehtinyt jo 35 vuoden ikään. Hän oli syntynyt 1777 Lopella Launosissa, missä hänen isänsä oli ollut seppänä, mutta koko perhe muutti Janakkalaan, kun Yrjö oli nuori poika. Hän jatkoi Joutjärven torpparina isänsä jälkeen. 

Vanhemmiten Yrjöllä ja Rikiinalla oli monenlaista vaivaa. Pariin eri rippikirjaan pappi oli merkinnyt, että Yrjö oli "slagrörd och lam", halvaantunut ja rampa, ja halvaukseen hän sitten kuolikin. Rikiina taas oli jo samoihin aikoihin sokea, ja eli vielä vuosikymmenen miehensä jälkeen.

Sukuharrastajalla on paljon esivanhempia ja sukulaisia, jotka renkeinä tai torppareina vaihtoivat palveluspaikkaa tai torppaa monen monta kertaa elämänsä aikana. Joutjärven väki näytti sen sijaan eläneen Hakoisten mailla varsin vakiintuneesti. Yrjö oli ehkä 11-vuotias, kun perhe muutti sinne, ja samassa torpassa mies viimein kuoli yli 65 vuotta myöhemmin. 

mmä

N niin kuin Nikodemus Unikko, joka kilpakynnön voitti

Hämeenlinnassa järjestettiin Uudenmaan ja Hämeen läänien Maaviljely-seuran kesäkokous syyskuun 17. päivänä vuonna 1861. Virallisen kokouspäivän jälkeen ohjelmassa oli mm. kyntökilpailu, kuten Suomen Virallisia Sanomia -lehti (1856-1865) kirjoittaa 30.9.1861: 

"Seuraavata päivää, jollon kilpakynnöt ja näyttäjäiset tapahtuivat, kiitetään edellistä paljon paremmaksi, että silloin oli paljon enemmän opittavaakin. Kansaakin oli paljon enemmän. Ensin näytettiin ja katsottiin hevoisia, joita vähän juoksutettiin. Kauniin hevonen oli ruunipunakko Luopioista. - Mutta kokouksen paras osa oli kilpa-kyntö. Kyntäjiä oli enemmän kuin milloinkaan ennen; 16 oivallista auraa oli liikkeellä savensekaisella nurmimaalla, jossa edellisen päivän sateesta oli kohtuullinen kostuus. Tyytyväistä ja iloista oli nähdä ei ainoastaan niin monta kyntäjää, mutta myös niin kiitettävää työtä. Tunnissa oli jokainen kyntänyt palstansa ja tehnyt vesivaonsa. Ensimäisen palkinnon, hopia-pikarin, sai torppari Nicodemus Unikko Hakoisen moisiolta Janakkalasta, joka kynti omilla hevoisillansa; toisen palkinnon, 5 rupl., sai renki Jooseppi Heikinpoika Hakoisista; kolmannen palkinnon, 4 rupl., renki Heikki Aadaminpoika Hyvikkälän Jussilasta; neljännen palkinnon, 3 rupl., lampuoti Kustaa Kustaanpoika Hakoisesta, ja viidennen palkinnon, 2 rupl., sai sotamies Erkki Hopp Hakoisista. [...] Enimmät kilpakyntäjät olivat Janakkalan talouskinkeristä, jonka hyödyllisistä toimista nämät kiitettävällä tavalla todistavat. Monet läsnäolevista, jotka olivat tämmöisiä kilpakyntöjä nähneet ulkomaalla, kiittivät tätä kaikkien parhaammaksi." (s. 4)

Sukuharrastajan sukuun kyntökisan voittajan kotiväki eli Unikon torpan perhe kuuluu kahtakin kautta. Janakkalan rippikirjojen mukaan Hakoisten kartanon Unikon torpassa oli tuohon aikaan torpparina Heikki Matinpoika, joka oli jo 55-vuotias, mutta hänellä oli Nikodemus-niminen poika, joten tämä lienee ollut se, joka toi päävoiton kilpakynnöstä. Nikodemuksen äiti Maria Ristontytär (s. 1806) oli kotoisin Kernaalan Hofslagersin lampuotitilalta ja harrastajan esiäidin sisko, isoisän äidin kautta.

Nikodemus Heikinpojalla (s. 1836) oli nuorempi sisar Kustaava (s. 1842), joka avioitui Hakoisten Tarpisen torpan pojan kanssa, hänkin Nikodemus nimeltään. Tämä Nikodemus Eenokinpoika (s. 1841) taas oli tuleva Tarpisen torppari ja harrastajan esiäidin veli, isoäidin äidin kautta.

Syyskylvöjä varten kynnetään pellot. 5/URR.
Sunku 26.8.1942. SA kuva 106393.

mpä, mmä