Perukirjoituksia ja huutokauppoja

Edellisen kirjoituksen teeman innoittamana etsin lehdistä kuulutuksia, joilla ilmoitettiin tulevista perukirjoituksista. Aina ei tiedetty kaikkien perillisten olinpaikkaa, joten turvauduttiin kuuluttamaan heitä sanomalehdissä. Useammin ei tiedetty, oliko jollain velkaa edesmenneelle tai saamista pesästä, joten heitä kehotettiin saapumaan perukirjoitustilaisuuteen. Samalla saatettiin ilmoittaa huutokaupasta, jossa perukirjoituksen jälkeen myytäisiin vainajan jäämistöä.

Nämä ilmoitukset on sattumanvaraisesti poimittu Kansalliskirjaston digitoimista Hämeen Sanomien numeroista. Kuvia klikkaamalla ne näkyvät suurempina.

Häm. San. No 84 / 28.7.1905, s. 4.

Heinäkuussa 1905 kuulutettiin entisen työnjohtajan Kalle Lepomäen jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Lopen pitäjän Kormun kylässä. "Kaikkia kellä on selvittämättömiä asioita, tulkoot perukirjoitukseen niistä selkoa tekemään." Huutokaupalla tarjottiin myytäväksi "huonekaluja, pitovaatteita ynnä muuta sekatavaraa".

Kalle Lepomäki oli aikaisemmin ollut Kormun kartanon vouti, mutta kuollessaan 73-vuotiaana oli itsellinen. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut, ja 70-vuotiaana Kalle oli solminut uuden avioliiton lähes 40 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kallelta jäi leski ja vuoden ikäinen tytär Kormuun. Lapset ensimmäisesta avioliitosta olivat kaikki kuolleet alaikäisinä. (Lähde: Lopen seurakunnan kirkonkirjat.)

Häm. San. No 121 / 29.10.1906, s. 3.

Lokakuussa 1906 kuulutettiin seppä Viktor Anstenin jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Janakkalan pitäjän Vähikkälän kylässä. "Käsketään niitä, jotka kuuluvat pesään ja kenen on maksettavia eli saamista että tulevat samana päivänä." Huutokaupassa myytäisiin kaikki sepän ja puusepän työkalut ja huonekaluja, miesten pitovaatteita sekä kaikenlaisia sekakaluja.

Ilmoituksen laittoi lehteen seppä Juho Viktor Andstenin leski Emilia. Seppä oli kuollessaan 52-vuotias eikä perheessä nähtävästi ollut lapsia. (Lähde: Janakkalan seurakunnan kirkonkirjat.)

Häm. San. No 89 / 10.8.1906, s. 4.

Elokuussa 1906 kuulutettiin neiti Anna Heleniuksen jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Hauhon pitäjän Hahkialan kartanon alueella. "... täten sukulaisten ja holhoojan sekä muiden asianomaisten tiedoksi annetaan. Kaikkia joilla on velkaa vainajalle tai saamista, huomautetaan saapumaan silloin mainittuun tilaisuuteen."

Ilmoituksen Anna Helenius oli kotoisin Hämeenlinnasta, mutta ilmoituksen laatija Kalle Helenius oli hauholaisen Hahkialan kartanon muonamies ja syntynyt 1867. (Lähde: Hauhon seurakunnan rippikirja.) Ehkä hän oli Anna Heleniuksen isä tai veli? Tarkemmin en ole Annan vaiheita Hämeenlinnasta tai Hauholta tutkinut.

H niin kuin Henriikka Heikintytär ja kestikievarin konkurssi Hämeenlinnassa

Viime kirjoituksessaan sukuharrastaja jäi miettimään esisetänsä leskeä Reetta Kustaantytärtä ja miksei hän asunut lastensa kanssa vanhuutensa päivinä, mikä vaihtoehto on esitetty tällä viikolla Suomen tulevienkin vanhustenhoitokysymysten ratkaisuksi. Kiitos kommenteista ja ajatusvaihtoehdoista, joita mietinnät herättivät lukijoissa.

Harrastaja onkin tässä välissä jäljittänyt Reetan lapsia nähdäkseen, mihin elämä heidät vei. Yksi heistä on Hattulassa syntynyt Henriikka (s.1825), joka nuorena päätyi Hämeenlinnan kaupunkiin joiksikin vuosiksi.

Henriikka lähti piiaksi 17-vuotiaana kotoaan Sääksmäen Jutikkalan Hakamäen torpasta. Tie vei ensin Sohlbergin rusthollitaloon piiaksi ja sitten vuotta myöhemmin Hattulaan Pelkolan kartanoon.

Seuraavaksi Henriikka Heikintytär muutti Hämeenlinnan kaupunkiin, jossa hän sai palveluspaikan kestikievarinpitäjä ja porvari Gustaf Nyströmin lesken talossa. Porvari Nyström itse oli kuollut edellisen vuoden tammikuussa (k. 1845). Kievarin pitäminen ei ilmeisesti ollut kovinkaan tuottavaa liiketoimintaa tai porvari oli muuten velkaantunut, sillä hänen omaisuudestaan pidettiin konkurssihuutokauppa vuoden 1845 syksyllä, vuotta ennen Henriikka-piian taloon tuloa. 

Konkurssin yhteydessä kutsuttiin velkojia koolle usealla ilmoituksella. Itse konkurssihuutokaupasta ilmoitettiin näin Finlands Allmänna Tidning -lehdessä 20.9.1845:

Huutokaupassa 7.10.1845 olisi myytävänä edesmenneen kestikievarinpitäjä G. Nyströmin irtainta omaisuutta, joka käsitti kulta-, hopea-, kupari-, pläkki- ja rautatavaroita, huonekaluja, pellava-, käyttö- ja vuodevaatteita, pelto- ja ajovälineitä, hevosia ja karjaa, sekä puolet kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta riihestä.


Henriikasta vielä sen verran, että hän avioitui Hämeenlinnassa työmies (arbetskarlen) Heikki Matinpojan kanssa. Heikki (s. 1815) oli syntyisin torpparinpoika Pälkäneeltä, ja miehen kotitorppaan Pälkäneen Kuiseman Laitioon pariskunta muuttikin vuosi häiden jälkeen. Torppaa piti silloin Heikin veli. Seurasi vuodet, jolloin Heikillä oli torpankontrahti puoli vuosikymmentä Hauhon Ilmoilassa, sitten muutaman vuoden Pälkäneen Laitikkalassa ja sen jälkeen taas Hauholla. Muuttokirjoja ei ole kaikkia säilynyt, joten 1860-luvun alkupuolella heidän jälkensä katoavat. Toistaiseksi. Sukuharrastaja olettaa, että Henriikka asui Pälkäneen ja Hauhon seuduilla siihen aikaan, kun äiti-Reetta saavutti matkansa pään Sääksmäellä.

mmä

E niin kuin Engelbrecht ja 16 paria raippoja

Sukuharrastaja hieroskelee käsiään tyytyväisenä, kun asiakirjojen uumenista haarukkaan osuu rikollinen sukulainen. Ei siksi, että rikos olisi erityistä meriittiä, vaan siksi, että rikollisista toimista ja niiden tekijästä on säilynyt aikakirjoissa merkintöjä. Samalla lailla merkintöjä on säilynyt aatelisista, joita tämän kirjoittaja ei ole omassa sukupuussaan kohdannut ensimmäistäkään, opiskelemaan lähteneistä, muihin maihin tai vain toiseen pitäjään muuttaneista sekä sotilaista ja käsityöläisistä. Varmaan muistakin, mutta nämä tulevat ensimmäisenä mieleen.

Tällä kertaa vuorossa on aakkosten E ja niitä edustamassa Engelbrecht Juhonpoika, joka syntyi 1800-luvun alkupuolella Hauholla ja sai kovin mahtipontiselta kuuluvan nimen kasteessa. Millähän nimellä häntä kutsuttiin perhepiirissä? Ehkä Enkelpertiksi tai Pertiksi, kuten Väino Sointulan Sanasto sukututkijoille (2012, 5. painos) ehdottaa.

Engelbrecht syntyi torpparisperheeseen, ja ajalle tyypillisesti lähti rengin töihin jo ennen rippikoulua vaihtaen palveluspaikkaa vuosittain. Hänen ollessaan 23-vuotias rippikirjoihin ilmestyi merkintä, että hän oli syyllistynyt rikokseen:

"1836 slitit 16 par spö och undergått uppenbar kyrkoplikt för 1a resan inbrottssköld."

"Raipparangaistus."
Nordisk Familjebok via
Projekt Runeberg

Eli Engelbrecht oli saanut 16 paria raippoja ja joutunut kärsimään julkisen kirkkorangaistuksen (jalkapuussa?) ensikertalaisen murtovarkaudesta. Näin siis Hauhon rippikirjoissa. Tuomiokirjoista löytyisi varmaan lisätietoja. Rikoksen jälkeen Engelbrecht jatkoi rengin töitä eri taloissa, kunnes hänen jälkensä hävisivät jonnekin jonkin muuton yhteydessä.

Mutta vielä vähän asiaa raipparangaistuksesta. Murtovarkaudesta sai 16 paria raippoja. Kaisa Kyläkoski lainasi hiljattain blogissaan Sukututkijan loppuvuosi Pietari Päivärinnan kuvausta raipparangaistuksesta. Varsin vereslihaista toimintaa, sananmukaisesti:

"Sinne päästyänsä huomasi hän, että siinä suomittiin parhaaltaan erästä vankia kaakissa. Vanki oli selin häneen, niin että Paavo näki kaikessa hirmuisuudessaan tuon kauhean näytelmän. Yleensä oli lyötävän selkä mustana..." 

Kaakki oli ilmeisesti rangaistuspuu, jossa rangaistava oli kiinni. Jatkoa kuvaukselle voi lukea Kaisan blogista, jota muutenkin suosittelen päivittäin päivittyvänä ja monenlaista mielenkiintoista sukututkimuksesta ja historiasta sisältävänä blogina. Tuohon Pietari Päivärinnan kuvaukseen tosin pitää lisätä varoitus: omalla vastuulla, sisältö saattaa järkyttää herkkäsieluisia.

mpä

Kolmannes rippilapsista pääsi ripille

Jaa-a, mitenköhän uutisoitaisiin nyky-Suomessa, jos jossain seurakunnassa päätettäisiin, että vain kolmannes rippilapsista pääsee ripille? Sukuharrastaja törmäsi moiseen tilanteeseen etsiessään Juho Juhonpoikaa Hauhon rippilasten luettelosta 1830-luvulla. 

Hauhon pappien laskelmista on luettavissa vuoden 1838 rippikoulunpidosta, että kesäkuussa pidettiin rippikoulua viisi päivää, 11.-15.6. Rippilapsia oli opetuksessa tasa 100, joista 36 suoritti koulun hyväksytysti ja pääsi ripille, mutta loput hylättiin. Hyväksytyistä 20 oli rippikoulussa ensikertalaisia, loput taas kävivät sen toista, kolmatta tai jopa neljättä kertaa.

Seuraavan kerran rippikoulua pidettiin lokakuussa, jälleen viisi päivää. Nyt rippilapsia oli 73 ja ripille pääsi heistä 27. Ensikertalaisia oli tässä joukossa 16, joista 4 suoriutui hyväksyttävästi.

Heti seuraavalla viikolla lokakuussa järjestettiin vielä kolmen päivän erityisrippikoulu, jossa rippilapsia oli vain 6. Heille tämä oli kolmas, neljäs tai viides kerta, ja he kaikki pääsivät ripille koulun päätteeksi.

Per Eskilsson: Ääneen lukua (1856)

Seuraavan vuoden ensimmäisen rippikoulun lukumäärät olivat samansuuntaisia: 91 rippilapsesta selviytyi rippikoulusta 33. 


Lienee syytä kuitenkin todeta, että pari sataa vuotta sitten rippikoulu oli eri asia kuin nyt. Kristinuskon opinkappaleiden lisäksi piti osata lukea, ja jos se ei oikein sujunut, ripille ei ollut pääsemistä.


Lähde: Hauhon seurakunnan rippilasten luettelot 1811-1841.

Syntyperän selvittelyä, kun syntymää ei löydy

Miten selvittää henkilön syntyperä, jos tiedossa on syntymäpäivä (jonka oikeellisuudesta ei ole varmuutta) ja syntymäpitäjä (jonka paikkansa pitävyydestä ei ole tietoa), mutta kyseisen pitäjän syntyneiden luettelosta ei löydy sopivasti syntynyttä? Ja kun henkilöllä on vielä nimi Juho Juhonpoika (Johan Johansson), joka on tavallistakin tavallisempi hämäläisissä kyläkunnissa? Sellaista propleemia sukuharrastaja on viime aikoina yrittänyt ratkaista ja luulee löytäneensä oikean henkilön.

Hauhon kirkko

Juho Juhonpoika nousi ensimmäisen kerran sukuharrastajan tietoisuuteen Janakkalan kirkonkirjoissa, kun hän ilmestyi Kernaalaan rengiksi 16-vuotiaana. Syntymäajaksi oli merkitty 6.3.1822 ja -paikaksi Hauho. Siitäpä etsimään Hauhon kirkonkirjoista pojan syntyperää. Vaan kun ei löytynyt sopivaa, ei oikeana päivänä syntynyttä eikä oikein minään muunakaan järkeen käypänä ajankohtana.

Jospa etsisi rippilastenluetteloista? Alkaisi siitä vuodesta, jolloin Juho täytti 15 vuotta ja jatkaisi muutaman vuoden? Hiljattain Annelin ajatuksia -blogi kertoi kirkonarkistojen aineistoista ja mitä kaikkea sieltä voi löytää sekä vielä erikseen rippikouluista ja muista opinahjoista. - Heti kohta etsivä löysi oikeille jäljille: Hauholla oli käynyt rippikoulun 16-vuotias Juho Juhonpoika, jolla oli ihan oikea syntymäpäivä ja joka oli syntynyt Hauholla. Hän oli torpparin poika Hauhon Hyvikkälän kylästä Röykyn torpasta, ja lastenkirjoihin oli merkitty oikea Juho. Mutta oliko hän juuri Röykyn torpparin Juho Mikonpojan poika vai tullut torppaan rengiksi? Hän oli nimittäin muuttanut Röykkyyn Sahalahdelta.

Totta tosiaan, juuri ennen kuin täytti 14 ikävuottaan Juho oli saapunut pikkurengiksi Sahalahdelle Saarioisten kartanoon ja puolentoista vuoden kuluttua palannut "kotiseudulleen" muuttokirjan mukaan. Mutta mistä hän oli matkaan lähtenyt, ei ainakaan Röykystä! (Sahalahdesta Juholle annettu muuttokirja löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta, takasivulle on Hauholle saavuttua merkitty määränpää eli Röykyn torppa Hyvikkälässä.)

Jotta juttu ei kävisi liian pitkäpiimäiseksi, kerrottakoon vain, että torppari Juho Mikonpojan perheen monia muuttoja tutkaillessaan sukuharrastaja vihdoin viimein löysi lastenkirjasta Juhon muiden sisarusten joukosta ja vakuuttui siitä, että Juho oli kuin olikin Röykyn torpparin poika. Juho Mikonpoika (s. 1780) itse oli alkujaan Aikkolan kylän Heikkilän talon poika ja hänen vaimonsa Eeva Heikintytär (s. 1791) Sappeen kylän Alastalon Mäkelän torpasta.

Mutta oliko Juho Juhonpojan syntymä vuonna 1822 vain jäänyt merkitsemättä syntyneiden luetteloon inhimillisen erehdyksen tähden vai syntyikö hän jossain muualla, siinäpä pulma. Juho Mikonpojan ja Eeva Heikintyttären perheeseen syntyi useita lapsia Hauholla, mutta perhe muutti Tyrväntöön Lepaan kartanon (Stjernsund) Saloon lampuodiksi v. 1819, ja siellä syntyi tytär Anna Maria (s. 1820). Perhe oli saanut muuttokirjan palatakseen Hauholle v. 1821. Juhoa ei löydy Tyrvännönkään syntyneiden joukosta. 

Juho Juhonpojan syntymätieto on edelleen tietymättömissä, mutta muuten sukuharrastaja on mielestään saanut tarpeeksi vakuuttavan vastauksen kysymykseensä ja jatkaa muitten mielenkiintoisten propleemien parissa.

mpä

Maria Penjamintyttären syntyperä

Maria Penjamintytär oli talollisen tytär Lammin Takaperän Kerttulasta (Gertula) tullessaan Heikkilään miniäksi, kuten seurakunnan vihkitiedot tietävät kertoa. Kerttulassa - tai Sorsalassa niin kuin sitä myös kutsuttiin -  tosiaankin oli siihen aikaan isäntänä Penjami Pekanpoika (Benjam Pettersson, s. 1737) ja emäntänä hänen vaimonsa Kaisa Erkintytär (s. 1737). Heidät oli vihitty Hauholla uuden vuoden päivänä 1759, ja heille syntyi Takaperässä useita lapsia, joista toiseksi vanhin oli helmikuussa 1761 syntynyt Maria. 

Sukuharrastajaa hämää oikein kovasti se, että Takaperän Kerttulassa kuoli tuhkarokkoon ½ vuoden ikäinen Maria Penjamintytär lokakuussa 1761, siis samana vuonna, jolloin Onnenvuoren Heikkilän tuleva emäntä syntyi.  Kastettujen luettelossa ei ole toista samaan perheeseen  myöhemmin syntynyttä tytärtä, jolle olisi annettu sama nimi Maria. Ja kaikki muut perheen tyttäret menivät aikanaan miehelään tahoillaan.

Oliko aikuiseksi kasvanutta Maria Penjamintytärtä siis olemassa ollenkaan? Tällaistakin juolahtaa harrastajan mieleen kysyä.

Lammin kirkonkirjojen lastenkirjat alkavat vasta vuonna 1786, joten sieltä ei apuja löydy. Vuosien 1780-1784 rippikirjaan ilmestyy perheeseen tytär Maija, joka on kirjoitettu syntyneeksi 1764. Syntymävuoteen voitaneen suhtautua varovaisuudella, sillä samalla sivulla ei toistenkaan lasten tiedot täsmää: kahden syntymävuodeksi on merkitty 1762 ja toisten kahden 1764. Marian ensimmäinen merkintä ehtoollisella käynnistä on vuodelta 1783. Olisiko hän ollut piikana jossain muualla ennen kuin hänet kirjoitetaan Kerttulan kohdalle rippikirjaan, sillä hän on talon kirjoihin ilmestyessään jo parinkymmenen ikäinen? Pitääpä etsiä rippikirjoista, josko löytyisi.

Sukuharrastaja on taipuvainen ajattelemaan, että Heikkilän talon miniä oli Kerttulan talon isäntäparin tytär, sillä muuta sopivaa Maria Benjamintytärtä ei lähipitäjistäkään löydy. Olisiko kirkonkirjoihin merkitty Kerttulan kuolleeksi pienokaiseksi joku toinen tuhkarokkoepidemiassa menehtynyt lapsi, joita tosiaan näkyy olevan lukuisia? Tai toisena vaihtoehtona voisi olla, että Benjam ja Kaisa saivat vuonna 1764 tyttären, jolle antoivat saman nimen Maria, mutta jonka merkitseminen kastettujen luetteloon unohtui. Ehkä harrastaja saa arveluilleen jossain vaiheessa varmistusta.


Kuvassa Tuulinen toukokuun iltapäivä (A. Sisley 1880) (WikiPaintings).