Ammattina juomanpanija

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari... Sukuharrastaja on törmännyt suvun juurilla talonpoikiin monen monituista kertaa, pari kertaa pappeihin, ja perimätietoa löytyy kupparista. Sieltä ammattivalikoiman harvinaisemmasta päästä on juomanpanija tai juomanlaskija. Piti oikein katsoa Väinö Sointulan kirjasta Sanasto sukututkijoille, mitä ruotsinkielinen "bryggare" tarkoittaa. Kirjan viidennen painoksen on toimittanut Elina Kuismin ja julkaissut 2012 Sukuseurojen Keskusliitto.

Vilho Aataminpoika muutti Janakkalan Kernaalasta Hausjärvelle 1857, ja muuttaneiden luettelon mukaan hän tuli Ryttylän kylään herastuormari Granfeltin palvelusväkeen. Granfeltin suku omisti siihen aikaan Ryttylän kartanoa, joka silloisissa kirkonkirjoissa on vanhalla nimellä Ollilan kartano. Kartanossa oli paljon palvelusväkeä, ja monet olivat tulleet palvelukseen muista pitäjistä, Janakkalasta, Sääksmäeltä, Kärkölästä, Asikkalasta jne. Toki monet olivat Hausjärveltäkin kuten piika Karoliina Heikintytär (s. 1826), joka oli syntyisin kartanon Silakkamäen torpparin tytär.

Vuoden 1850 vaiheilla rakennettu Pirttilä, Ryttylän kartanon väenrakennus.
(Kuvattu tammikuussa 2010.)

Vilho oli ammatiltaan renki, mutta kun hän vuosi Ryttylään saapumisensa jälkeen meni naimisiin edellä mainitun Karoliina-piian kanssa, hänen ammatikseen oli merkitty juomanpanija, renki. 

Ryttylän kartanon isännän vanhin poika, tuomari Carl Gustaf Adolf Granfelt, oli yritteliäs mies ja pani vireille monia uudishankkeita. Yksi näistä oli teollisuuslaitos, jota alettiin rakentaa kesällä 1855 kartanon läheisyyteen. Paloviinan poltto oli joutunut maassa huonoon huutoon, ja melkein kaikissa piireissä oltiin yksimielisiä viinanjuonnin kielteisistä vaikutuksista. Yhdeksi parannuskeinoksi esitettiin viinien ja mallasjuomien asettamista paloviinan tilalle. Siksi oli saatava oluttehtaita uudistuksen aikaan saamiseksi. Kesällä 1856 Ryttylän Oluttehdas oli valmis, ja sinne saatiin panimomestari Ruotsista. Hänen muutettuaan Helsinkiin pari vuotta myöhemmin uusi panimomestari tuli Baijerista. Oluttehdas toimi vuoteen 1886 asti. Omistaja vaihtui muutamaan kertaan, ja välillä tehdas seisoi tyhjillään. Se ei kai koskaan lunastanut siihen kohdistettuja odotuksia eikä osoittautunut suureksi menetykseksi. Liekö tehdas auttanut raitistumisen asiaakaan? Ainakin tuomari Granfeltin omalle pojalle kävi kehnosti, kun hän oli tehtaassa opettelemassa oluen tuotantoa ja mieltyi tuotteisiin siinä määrin, että joi itsensä hengiltä.

Vilho Aataminpoika kuitenkin tuli Ryttylään työhön ilmeisesti juuri uuden ja työvoimaa tarvitsevan oluttehtaan houkuttelemana. Seuraavina vuosina hänen ja Karoliinan perhe kasvoi ja he asuivat kartanon eri torpissa muonatorpparina ja myöhemmin itsellisenä.


Lähteet: 
Hausjärven seurakunnan kirkonkirjat.
Sakari Kuusi: Aksel August Granfelt. Elämä ja toiminta. Helsinki: Otava 1946.

mpä

Kasvattipoika

Sukuharrastaja on ollut havaitsevinaan, että joskus isättömät lapset jäivät äidin vanhempien luokse kasvamaan. Äiti palasi ehkä piian tai palvelustytön työhönsä muuhun taloon tai solmi avioliiton miehen kanssa, joka ei ollut lapsen isä.

Lampuotitilan isäntäväen tytär Ulla (s. 1810) asui vanhempiensa kodissa Janakkalan Kernaalassa siihen asti, kun oli parinkymmenen ikäinen. Silloin hän muutti toiseen kylään piiaksi, siirtyi sieltä uuteen paikkaan seuraavana vuonna ja parin vuoden päästä kolmanteenkin. Sitten hän palasi lapsuuskotiinsa, ja pian syntyi Vilho (s. 1834), jonka kastetietoihin ei merkitty isää. Hänet kirjattiin rippikirjaan Vilho Aataminpoikana. Se saattoi tarkoittaa sitä, että hänen isänsä oli todellakin joku Aatami-niminen, olihan Ullan vanhempien kodissa tuohon aikaan sen niminen renkikin. Tai sitten se tarkoitti sitä, että Vilho liitettiin ihmiskunnan pojaksi, vaikkei oikean isän nimeä virallisiin tietoihin kirjattukaan.

Talvikuva Ruotsista (n. 1890-1920, Nordiska museet via Wikimedia)

Eleltiin Vilhon isovanhempien tilalla, kunnes poika täytti yhdeksän vuotta. Silloin äiti meni naimisiin ja muutti uuden miehensä kanssa palvelukseen yhteen taloon, sitten toiseen, kolmanteen, vaihtoja oli vuosittain ja välillä toiseen pitäjään. Näissä kaikissa Vilho ei kuitenkaan ollut mukana, vaan hän oli jäänyt synnyinkotiinsa asumaan. Äidin lähtiessä poika kirjattiin samana vuonna tämän naimattoman sisaren kasvattipojaksi. Leena-täti (s. 1814) kuitenkin kuoli pari vuotta myöhemmin, minkä jälkeen toinen tädeistä, Eeva Stiina (s. 1820), otti hänet kasvattipojakseen.

Vilho kasvoi tädin hoivissa aikamieheksi, sillä äitikin menehtyi sairauteen pojan ollessa 13-vuotias. Lampuotitila säilyi kotina ja siellä epäilemättä tarvittiin työvoimaa. Aikuisiällä Vilho muutti sitten naapuripitäjään Hausjärvelle työhön.

mpä

Syntyperän selvittelyä, kun syntymää ei löydy

Miten selvittää henkilön syntyperä, jos tiedossa on syntymäpäivä (jonka oikeellisuudesta ei ole varmuutta) ja syntymäpitäjä (jonka paikkansa pitävyydestä ei ole tietoa), mutta kyseisen pitäjän syntyneiden luettelosta ei löydy sopivasti syntynyttä? Ja kun henkilöllä on vielä nimi Juho Juhonpoika (Johan Johansson), joka on tavallistakin tavallisempi hämäläisissä kyläkunnissa? Sellaista propleemia sukuharrastaja on viime aikoina yrittänyt ratkaista ja luulee löytäneensä oikean henkilön.

Hauhon kirkko

Juho Juhonpoika nousi ensimmäisen kerran sukuharrastajan tietoisuuteen Janakkalan kirkonkirjoissa, kun hän ilmestyi Kernaalaan rengiksi 16-vuotiaana. Syntymäajaksi oli merkitty 6.3.1822 ja -paikaksi Hauho. Siitäpä etsimään Hauhon kirkonkirjoista pojan syntyperää. Vaan kun ei löytynyt sopivaa, ei oikeana päivänä syntynyttä eikä oikein minään muunakaan järkeen käypänä ajankohtana.

Jospa etsisi rippilastenluetteloista? Alkaisi siitä vuodesta, jolloin Juho täytti 15 vuotta ja jatkaisi muutaman vuoden? Hiljattain Annelin ajatuksia -blogi kertoi kirkonarkistojen aineistoista ja mitä kaikkea sieltä voi löytää sekä vielä erikseen rippikouluista ja muista opinahjoista. - Heti kohta etsivä löysi oikeille jäljille: Hauholla oli käynyt rippikoulun 16-vuotias Juho Juhonpoika, jolla oli ihan oikea syntymäpäivä ja joka oli syntynyt Hauholla. Hän oli torpparin poika Hauhon Hyvikkälän kylästä Röykyn torpasta, ja lastenkirjoihin oli merkitty oikea Juho. Mutta oliko hän juuri Röykyn torpparin Juho Mikonpojan poika vai tullut torppaan rengiksi? Hän oli nimittäin muuttanut Röykkyyn Sahalahdelta.

Totta tosiaan, juuri ennen kuin täytti 14 ikävuottaan Juho oli saapunut pikkurengiksi Sahalahdelle Saarioisten kartanoon ja puolentoista vuoden kuluttua palannut "kotiseudulleen" muuttokirjan mukaan. Mutta mistä hän oli matkaan lähtenyt, ei ainakaan Röykystä! (Sahalahdesta Juholle annettu muuttokirja löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta, takasivulle on Hauholle saavuttua merkitty määränpää eli Röykyn torppa Hyvikkälässä.)

Jotta juttu ei kävisi liian pitkäpiimäiseksi, kerrottakoon vain, että torppari Juho Mikonpojan perheen monia muuttoja tutkaillessaan sukuharrastaja vihdoin viimein löysi lastenkirjasta Juhon muiden sisarusten joukosta ja vakuuttui siitä, että Juho oli kuin olikin Röykyn torpparin poika. Juho Mikonpoika (s. 1780) itse oli alkujaan Aikkolan kylän Heikkilän talon poika ja hänen vaimonsa Eeva Heikintytär (s. 1791) Sappeen kylän Alastalon Mäkelän torpasta.

Mutta oliko Juho Juhonpojan syntymä vuonna 1822 vain jäänyt merkitsemättä syntyneiden luetteloon inhimillisen erehdyksen tähden vai syntyikö hän jossain muualla, siinäpä pulma. Juho Mikonpojan ja Eeva Heikintyttären perheeseen syntyi useita lapsia Hauholla, mutta perhe muutti Tyrväntöön Lepaan kartanon (Stjernsund) Saloon lampuodiksi v. 1819, ja siellä syntyi tytär Anna Maria (s. 1820). Perhe oli saanut muuttokirjan palatakseen Hauholle v. 1821. Juhoa ei löydy Tyrvännönkään syntyneiden joukosta. 

Juho Juhonpojan syntymätieto on edelleen tietymättömissä, mutta muuten sukuharrastaja on mielestään saanut tarpeeksi vakuuttavan vastauksen kysymykseensä ja jatkaa muitten mielenkiintoisten propleemien parissa.

mpä