Näytetään tekstit, joissa on tunniste sepät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sepät. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Seppä Utterin vävy

Säntillisyys ja huolellisuus palkitaan joskus. Sukuharrastaja yritti muutama vuosi sitten tutkia erään Antti Antinpojan varhaisvaiheita ilman sanottavaa menestystä. Harrastajalle selvisi hiljattain, että häneltä on jäänyt täysin huomaamatta yksi tärkeä merkintä Janakkalan rippikirjassa.

Mutta aletaanpa alusta. Lähes viisi vuotta sitten sukuharrastaja kirjoitti Rikiinasta, joka oli torpan tyttö Janakkalasta Rehakan kylästä, ja esitteli Rikiinan vanhemmat: äiti Maija oli alkujaan seppä Kustaa Utterin tytär Uhkoilan kylästä, mutta isä Antista ei ollut muuta tietoa kuin että hän oli ilmestynyt Uhkoilan Seppälään rengiksi ja että jonkin ajan kuluttua siitä hänet vihittiin Maijan kanssa. Antti Antinpojan kohdalle merkittiin rippikirjaan silloin ja myöhemminkin hänen syntymävuotensa, mutta ei päivää eikä paikkaa.

Sukuharrastaja seurasi rippikirjoista Antin vaiheet Uhkoilan Seppälästä aina hänen elämänsä loppuun saakka. Antin ja Maijan kasvava perhe muutti muutaman vuoden kuluttua Rehakan kylään ja alkoi asuttaa Huhtapellon torppaa. Torppari Antti Antinpoika kuoli siellä melkein 40 vuotta myöhemmin 70 vuoden iässä.

Jostain kumman syystä harrastajalta jäi täysin huomaamatta, että Antin elämän viimeisen vuosikymmenen aikana rippikirjaan ilmestyi yllättäen sekä hänen syntymäpäivänsä että syntymäpaikka Hausjärvi. Hausjärven kastettujen luettelosta selviää, että tosiaan tuona päivänä Hausjärvellä syntyi Antti Antinpoika. On mahdollista, että Janakkalan rippikirjan tietoihin on pujahtanut virhe, mutta jos oletetaan, että syntymätieto on oikein, Antin vanhemmat ovat löydettävissä.
Turkhaudan pohjoisrajalla virtaa Puujoki matkalla Kernaalanjärveen ja Pohjanlahteen.

Hausjärvellä Turkhaudan kylässä syntyi 1758 poikalapsi rakuuna Antti Grafbergille ja hänen vaimolleen Liisa Matintyttärelle. Poika oli perheen kolmas, ja tuon syntymäpäivän perusteella sukuharrastaja ajattelee, että juuri hän päätyi sitten aikuiseksi kasvaneena Janakkalassa Uhkoilaan sepän vävyksi. Siihen pitää kuitenkin suhtautua varauksella,  sillä Hausjärven rippikirjoja on tallella vasta vuodesta 1771, joten aukotonta ketjua syntymästä Janakkalaan ilmestymiseen ei kirkonkirjoista voi jäjittää.

Etsintä siis jatkuu, josko löytyisi rippikirjojen puuttuessa muita lähteitä Antti Antinpojan  (1758-1829) juurien varmistamiseksi, mutta toistaiseksi (varauksella - ja kunnes toisin todistetaan!) sukuharrastaja pitää häntä rakuuna Antti Grafbergin poikana.

Lähteet: Hausjärven ja Janakkalan seurakuntien kirkon kirjat

mmä

lauantai 26. marraskuuta 2016

Pitäjänräätäli Kustaa Nyman

Käsityöläisammatit saattoivat periytyä isältä pojalle. Ehkä myös isoisältä pojanpojalle. Tai veljeltä toiselle? Kustaa Kallenpojan isoisä, Yrjö Yrjönpoika (s. 1742), oli seppänä Lopella, ennen kuin muutti Janakkalaan torppariksi, ja tämä taas oli sepän poika. Eipä siis ihme, että Kustaan äiti Riitta Tiina Yrjöntytär (s. 1786) laittoi molemmat poikansa käsityöläisen oppiin, vaikka pojat olivat menettäneet isänsä jo pieninä.



Viime kirjoituksessa Kustaa Kallenpojan veli Juha lähti Janakkalasta räätälinoppiin Lopen Ourajoelle. Kun hänen oppipoika-aikansa oli viiden vuoden kuluttua ohi, hän ei ilmeisesti kuitenkaan ryhtynyt harjoittamaan käsityöläisammattia. Sen sijaan samalle pitäjänräätälille Johan Flinkenbergille tuli oppipojaksi Juhan nuorempi veli Kustaa. Silloin elettiin helmikuuta 1833, ja ikää pojalla oli 15 vuotta.

Kustaa Kallenpoika oli Flinkenbergillä lähes viisi vuotta. Sitten Kustaa palasi vuodeksi Janakkalaan ja viimeisteli räätälintaitojaan Napialassa pitäjänräätäli Wilhelm Nymanin luona. Miesten vaatteiden ompelutaidon lisäksi Kustaa sai oppimestariltaan muutakin: hänen palatessaan Ourajoelle hänellä oli sukunimenä Nyman. Vuosia myöhemmin veli-Juha otti saman sukunimen.

Kustaa Nyman räätälöi Flinkenbergin luona puoli vuosikymmentä. Hänestä tuli pitäjänräätäli, ja hän löysi emännäkseen Loviisa Eljaksentyttären Salonkylän Ali-Antinniemen torpasta. Pari vihittiin morsiamen kotona, tämä oli juhla-asussa, mikä mainittiin vihkitiedoissa, ja tavallisesti se merkitsi sitä, että morsian oli siveellinen eikä perheenlisäystä ollut vielä tulossa.

Esikoispoika ehti kuitenkin syntyä, ennen kuin pieni perhe muutti Topenon kylään. Siellä Kustaa työskenteli pitäjänräätälinä seitsemän vuotta, ennen kuin siirtyi toisenlaisiin töihin. Siitä lisää toisella kertaa.

Sukuharrastaja jää miettimään, miksi pitäjänräätäli halusi vaihtaa ammattia ja siirtyi teollisuuden palvelukseen. Oliko se taloudellisesti parempi vaihtoehto? Ja tulee sekin mieleen, miten kauan räätälit yleensä pystyivät jatkamaan ammattiaan. Se vaati hyvää näköä aikana, jolloin sähkövaloa ei ollut.

Kustaa Kallenpoika Nymanille (s. 1817) ja Loviisa Eljaksentyttärelle (s. 1824) syntyi Lopella viisi lasta: Aatu (s. 1846), Emma Riikka (s. 1848), Iita Syyne (s. 1851), Teuvo (s. 1853) ja Eetu (s. 1855).

Kuvassa Albert Ankerin (1831-1910) maalaus Kyläräätäli (Wikipedian sivulta).

mmä

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Arveluja seppä Kustaa Utterin vaimon syntyperästä


Asetuttuaan Janakkalan Uhkoilaan pitäjänsepäksi Kustaa Utter alkoi katsella emäntää talouteensa, jossa oli oppipoika tai useampi muonavahvuudessa. Kaukaa ei tarvinnut vaimoa hakea, sillä hän löytyi Hakoisten Hamppulasta. Hiskin mukaan vuonna 1758 vihittiin pitäjänseppä Kustaa Utter Uhkoilasta ja piika Anna Matintytär Hamppulasta, kumpikin Janakkalan seurakunnasta.

Mutta kuka oli Anna Matintytär? Ja oliko hän nimenomaan Matin tytär? Kustaa ja Anna saivat ainakin yhdeksän lasta. Kun lasten kastetietoja katselee, Annan patronyymi on milloin mitäkin: Vihittäessä Anna on Matintytär. Kirkonkirjoissa ensimmäisen ja yhdeksännen sekä kahden muun lapsen kastetiedoissa äitinä on Anna Matintytär. Siinä välissä Anna on merkitty Juhontyttäreksi kahden lapsen kastetiedoissa ja Antintyttäreksi kolmen lapsen tiedoissa. Jokaisessa rippikirjassa Anna on järjestelmällisesti Matintytär avioliiton alusta elämänsä loppuun (k. 1814).

Kustaan ja Annan häitten aikaan Hamppulan isäntäparina oli Antti Sipinpoika (s. 1698 rippikirjan mukaan) ja vaimonsa Peata (Beata) Juhontytär (s. 1713 rk mukaan). Heille on merkitty tytär Anna, jonka mainitaan avioituneen Uhkolaan. Varmasti on kyseessä sama Anna!

Antti Sipinpoika ja Peata Juhontytär ovat kuitenkin menneet naimisiin vasta vuonna 1747, kun Annamme oli jo 9-vuotias, joten tyttö ei ole tämän avioparin lapsi. Sekä Antti että Peata olivat jääneet leskiksi edellisten aviopuolisoiden kuoltua, joten kumman tytär Anna mahtoi olla?

Antti Sipinpoika oli avioitunut ensimmäisen kerran vuonna 1725 Anna Taavetintyttären kanssa. Rippikirjassa Antti Sipinpoika on merkitty vävyksi Uhkoilan ratsutilalle, joten Anna oli kaiketi rusthollari Taavetin tytär. Antille ja Annalle syntyy lukuisia lapsia, mutta Annaa heidän joukossaan ei ole. Rippikirjoissa Annan syntymävuodeksi on kirjattu 1738. Tuona vuonna Antin ja Anna Taavetintyttären perheeseen on syntynyt tytär Liisa (Elisabet) Hiskin mukaan. Jos tuo tytär on sen jälkeen kulkenut nimellä Anna, siinä voisi olla etsimämme Anna.

Mutta on toinenkin mahdollisuus. Peata Juhontytär oli aikaisemmin avioitunut Janakkalan Hyvikkälässä Matti Juhonpojan kanssa. Hiskin mukaan heille syntyi tytär Maria vuonna 1736. Jos heille syntyi toinen lapsi pari vuotta myöhemmin, hän saattaisi olla Anna Matintytär. Annaa ei löydy Janakkalan tai lähipitäjien kastettujen luettelosta vuodelta 1738 kummankaan pariskunnan lapsena, ja rippikirjoihin hän ilmestyy ensimmäisen kerran Hamppulassa 15-vuotiaana rippikoulun käyneenä.

Annan syntyperä jää toistaiseksi epävarmaksi, mutta sukuharrastaja on taipuvainen ajattelemaan, että hän oli Beatan ja Matin lapsi ja kantoi rippikirjoissa isännimeään, mutta kastekirjoissa hänet oli toisinaan merkitty isäpuolensa Antin tyttäreksi.

Kustaa Utter perheineen asui pitkään Uhkoilassa, missä hän välillä piti kestikievariakin. Sen kunniaksi kuvassa ruotsalaisen Fritz von Dardelin (1817-1901) maalaus Kestikievarin piha Hallandissa (1863). (Nordiska museet via Wikimedia.)

mmä

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Seppä Kustaa Utterin jäljillä, osa 2

Kustaa Utterin jäljillä kulkeva sukuharrastaja ei ole vielä päässyt arkistoon asti, vaikka viimeksi totesikin, että siellä käynti on seuraavaksi edessä. Työ kun häiritsee harrastamista! Jotain kiintoisaa on tullut eteen muuta kautta.


Harrastaja teki nimittäin hakuja tietokoneellaan, ja hakukone löysi mielenkiintoisen keskustelun vuodelta 2008. Suomen Sukututkimusseuran keskustelupalstalla Suku Forum esitetään, että Hämeen linnassa oli linnan seppänä Kustaa Utter 1600-1700-lukujen taitteessa ja että Kustaa Uttereita oli kolme, neljä peräkkäin. Yksi niistä asusteli Janakkalan Uhkoilassa. Hmmm! Tässäpä lisää kiintoisaa tutkimista.

Kuvassa Hämeen linna lännestä päin 1600-luvun loppupuolelta. Lähde: Erik Dahlberg: Suecia antiqua et hodierna. 3. osa. 1710. (Wikimedia)

mmä

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Seppä Kustaa Utterin jäljillä, osa 1

Yksi sukuharrastajan esi-isistä on seppä Kustaa Utter, jonka syntyperää ja elämänkulkua harrastaja on yrittänyt jäljittää siinä täysin onnistumatta.

Varhaisin havainto Kustaasta on Janakkalan muuttaneiden luettelossa. Seurakunnan kirkonkirjoissa on vuosien 1750-1770 syntyneet, kuolleet ja muuttaneet samassa kirjassa, ja sieltä löytyy Gustavus Utter, joka vuonna 1752 muutti Hämeenlinnasta Janakkalaan. Hän oli ottanut muuttokirjan Hämeenlinnan seurakunnasta jo 23.3., mutta saapui uudelle kotipaikkakunnalleen vasta juhannuksen alla 21.6. tai ainakin sille päivälle pappi Zidbeck on merkinnyt hänet tulleiden luetteloon.



Kustaa Utter saapui Leppäkosken kartanoon, ja rippikirjoista kartanon väen sivulta löytyykin Kustaa, joka on käynyt ehtoollisella kerran vuonna 1752, muttei enää seuraavana vuonna. Sukunimeä ei ole merkitty, syntymäaikaa ei liioin ole tiedetty varmaksi, kirjaan on merkitty vain syntymävuoden alku "17  ". Ehkä sitä aiottiin täydentää myöhemmin?

Leppäkosken jälkeen Kustaa löytyy samasta rippikirjasta Uhkolan kestikievarin sivulta (nykyään Uhkoila Keskivari), jonne on saapunut pitäjänseppä Gustaf Utter. Hänellä on kaksi ehtoollismerkintää vuonna 1753. Oletettavaa onkin, että Kustaa on saapunut ensin sepäksi Leppäkosken kartanoon ja sieltä siirtynyt pian Uhkoilaan, jossa hän viipyy yli kaksi vuosikymmentä. Seuraavaan rippikirjaan hänelle ilmestyy syntymävuodeksi 1733.

Pitäjänseppä siis? Siispä hänen pitäjänkäsityöläisanomustaan käsiteltiin käräjillä. Ja siitä tehtiin pöytäkirja. Lisäksi maaherran piti myöntää valtakirja  pitäjänkäsityöläiseksi,  mistä pitäisi löytyä anomus- ja päätöspapereita lääninhallituksen kanslian arkistosta.

Taitaa Kustaa-sepän syntyjuurien selvittely vaatia arkistokäyntiä.

Kuva on kaapattu SSHY:n digiarkistosta (Janakkalan seurakunnan syntyneet-kuolleet-muuttaneet 1750-1770). Sen saa näkyviin isompana kuvaa klikkaamalla.

mmä

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Perukirjoituksia ja huutokauppoja

Edellisen kirjoituksen teeman innoittamana etsin lehdistä kuulutuksia, joilla ilmoitettiin tulevista perukirjoituksista. Aina ei tiedetty kaikkien perillisten olinpaikkaa, joten turvauduttiin kuuluttamaan heitä sanomalehdissä. Useammin ei tiedetty, oliko jollain velkaa edesmenneelle tai saamista pesästä, joten heitä kehotettiin saapumaan perukirjoitustilaisuuteen. Samalla saatettiin ilmoittaa huutokaupasta, jossa perukirjoituksen jälkeen myytäisiin vainajan jäämistöä.

Nämä ilmoitukset on sattumanvaraisesti poimittu Kansalliskirjaston digitoimista Hämeen Sanomien numeroista. Kuvia klikkaamalla ne näkyvät suurempina.


Häm. San. No 84 / 28.7.1905, s. 4.
Heinäkuussa 1905 kuulutettiin entisen työnjohtajan Kalle Lepomäen jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Lopen pitäjän Kormun kylässä. "Kaikkia kellä on selvittämättömiä asioita, tulkoot perukirjoitukseen niistä selkoa tekemään." Huutokaupalla tarjottiin myytäväksi "huonekaluja, pitovaatteita ynnä muuta sekatavaraa".

Kalle Lepomäki oli aikaisemmin ollut Kormun kartanon vouti, mutta kuollessaan 73-vuotiaana oli itsellinen. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut, ja 70-vuotiaana Kalle oli solminut uuden avioliiton lähes 40 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kallelta jäi leski ja vuoden ikäinen tytär Kormuun. Lapset ensimmäisesta avioliitosta olivat kaikki kuolleet alaikäisinä. (Lähde: Lopen seurakunnan kirkonkirjat.)


Häm. San. No 121 / 29.10.1906, s. 3.

Lokakuussa 1906 kuulutettiin seppä Viktor Anstenin jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Janakkalan pitäjän Vähikkälän kylässä. "Käsketään niitä, jotka kuuluvat pesään ja kenen on maksettavia eli saamista että tulevat samana päivänä." Huutokaupassa myytäisiin kaikki sepän ja puusepän työkalut ja huonekaluja, miesten pitovaatteita sekä kaikenlaisia sekakaluja.

Ilmoituksen laittoi lehteen seppä Juho Viktor Andstenin leski Emilia. Seppä oli kuollessaan 52-vuotias eikä perheessä nähtävästi ollut lapsia. (Lähde: Janakkalan seurakunnan kirkonkirjat.)




Häm. San. No 89 / 10.8.1906, s. 4.

Elokuussa 1906 kuulutettiin neiti Anna Heleniuksen jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Hauhon pitäjän Hahkialan kartanon alueella. "... täten sukulaisten ja holhoojan sekä muiden asianomaisten tiedoksi annetaan. Kaikkia joilla on velkaa vainajalle tai saamista, huomautetaan saapumaan silloin mainittuun tilaisuuteen."

Ilmoituksen Anna Helenius oli kotoisin Hämeenlinnasta, mutta ilmoituksen laatija Kalle Helenius oli hauholaisen Hahkialan kartanon muonamies ja syntynyt 1867. (Lähde: Hauhon seurakunnan rippikirja.) Ehkä hän oli Anna Heleniuksen isä tai veli? Tarkemmin en ole Annan vaiheita Hämeenlinnasta tai Hauholta tutkinut.

torstai 16. lokakuuta 2014

Y niin kuin Yrjö kolmessa sukupolvessa

Yrjö-nimen ovat saaneet sukuharrastajan esi-isät useassa sukuhaarassa ja jopa useassa peräkkäisessä sukupolvessa. Tällä kertaa harrastaja tekee pienen kierroksen kolmessa Kanta-Hämeen pitäjässä kolmen Yrjön kanssa.

Yrjö Juhonpoika syntyi noin 1711, täyttä varmuutta ei hänen alkuperästään vielä(kään) ole. Ehkä hän oli syntyisin Rengosta, jossa hän avioitui ja asui emäntänsä Anna Simontyttären kanssa ja jossa hän työskenteli seppänä ja pitäjänseppänäkin.

Max Kurzweil: Kavioseppä.
1900, Wien, Itävalta. (WikiArt)

Yrjölle ja Annalle syntyi Rengossa ainakin yhdeksän lasta. Yksi heistä oli isänsä kaima Yrjö Yrjönpoika (Georgius Jöransson, s. 1742), josta tuli seppä isänsä jälkeen. Tämä näkyy Lopen rippikirjojen tiedoissa, sillä vuonna 1768 Yrjön ja Annan perhe muutti naapuripitäjään Lopelle, Launosten kylän Jurvaan, jossa isä ja poika olivat seppiä. Poika-Yrjö vihittiin Lopella piika Riitta Eerikintyttären (Britha Eriksdotter, s. ehkä 1744) kanssa vuonna 1771.

Lopella Yrjön ja Riikan perheeseen syntyi viisi lasta, yksi heistä isänsä kaima Yrjö Yrjönpoika (Jöran Jöransson, s. 1777). Poika oli vielä nuori, kun hän vanhempineen ja sisaruksineen muutti jälleen naapuripitäjään, tällä kertaa Janakkalaan, jossa heistä tuli Hakoisten kartanon torppareita Joutjärven torppaan. Mahtoiko sepän työ jatkua siellä Hakoisten kartanolle?

Nuorin Yrjö löysi vaimon, joka oli syntynyt sepän talossa hänkin, Janakkalan Uhkoilan Seppälässä. Rikiina Antintytär (Regina Andersdotter) oli torpan tytär Rehakasta, mutta hänen äitinsä Maija Kustaantytär oli seppä Kustaa Utterin tytär, ja Rikiinan vanhemmat asuivat vielä sepän talossa tytön syntymän aikoihin. 

Aikanaan nuorin Yrjö jatkoi isänsä jälkeen joutjärven torpparina, ja he auivat Rikiinan kanssa siellä kuolemaansa asti. Heille syntyi ainakin viisi lasta, joista Heta Yrjöntytär (Hedvig Jöransdotter, s. 1814) on sukuharrastajan isän mummon mummo. 

mmä

perjantai 13. kesäkuuta 2014

R niin kuin Rikiina, torpan tyttö Rehakasta

Rikiina Antintytär kasvoi vanhempiensa kodissa Janakkalan Rehakassa aina siihen asti, kun mies Hakoisten Joutjärven torpasta vei hänet emännäkseen. Rikiina oli perheen esikoinen, ja hänellä oli kolme veljeä. Pikkuveljet syntyivät Rehakassa, mutta Rikiina oli jo parivuotias, kun isä Antti teki kontrahdin Huhtapellon torpasta ja perhe muutti sinne maata viljelemään - vanhempien tapauksessa loppuiäkseen.

Vähäkurjen torppa
Laurinmäen torpparimuseoalueella Janakkalassa

Rikiina sen sijaan syntyi vuonna 1790 äitinsä kotitalossa Uhkoilan kylän Seppälässä, sepän talossa. Äiti Maija Kustaantytär (s. 1763) oli sepän tytär, jonka isä Kustaa Utter (s. 1733) työskenteli pitäjänseppänä ja jonkin aikaa piti kestikievariakin. Seppälään tuli rengiksi noin vuoden 1787 tienoilla muuan Antti Antinpoika, ja vuoden loppupuolella vietettiin Maijan ja Antin häitä. Sukuharrastaja ei ole päässyt perille Antin alkuperästä. Missään vaiheessa Janakkalan rippikirjoihin ei ole merkitty hänen syntymävuottaan, joten voisi ajatella, että hän oli tullut jostain Janakkalan ulkopuolelta, mutta varmaa se ei ole. Ehkä hän tuli rengiksi ja oppipojaksi sepälle ja vei oppimestarin tyttären vihille. Melko tavallinen tarina käsityöläisperheissä siis. Kun Antti Antinpoika kuoli Huhtapellossa tammikuussa 1829, laitettiin hänen iäkseen 70 vuotta, joten sen mukaan hän oli saattanut syntyä joskus 1758-1759.

Rikiinan täytettyä 21 vuotta vietettiin hänen ja Yrjö Yrjönpojan häitä. Sulhanen oli Joutjärven torpan poika, joka oli ehtinyt jo 35 vuoden ikään. Hän oli syntynyt 1777 Lopella Launosissa, missä hänen isänsä oli ollut seppänä, mutta koko perhe muutti Janakkalaan, kun Yrjö oli nuori poika. Hän jatkoi Joutjärven torpparina isänsä jälkeen. 

Vanhemmiten Yrjöllä ja Rikiinalla oli monenlaista vaivaa. Pariin eri rippikirjaan pappi oli merkinnyt, että Yrjö oli "slagrörd och lam", halvaantunut ja rampa, ja halvaukseen hän sitten kuolikin. Rikiina taas oli jo samoihin aikoihin sokea, ja eli vielä vuosikymmenen miehensä jälkeen.

Sukuharrastajalla on paljon esivanhempia ja sukulaisia, jotka renkeinä tai torppareina vaihtoivat palveluspaikkaa tai torppaa monen monta kertaa elämänsä aikana. Joutjärven väki näytti sen sijaan eläneen Hakoisten mailla varsin vakiintuneesti. Yrjö oli ehkä 11-vuotias, kun perhe muutti sinne, ja samassa torpassa mies viimein kuoli yli 65 vuotta myöhemmin. 

mmä

maanantai 31. maaliskuuta 2014

M niin kuin Mikko ja Matti ja muut Heikkilän pojat

Sukuharrastaja jatkaa vielä vähän Heikkilän talon sisarussarjan tarkastelua. Viime kerralla oli puhetta talon tyttärestä Leenasta, josta tuli seppä Stålhammarin vaimo. Heikkilän talo sijaitsi Lammin Onnenvuorella.

Heikkilän esikoinen oli Mikko Aaprahaminpoika (s. 1793), joka joutui tarttumaan isännän töihin varsin nuorena, sillä isä Aaprahami kuoli Mikon ollessa 17-vuotias. Mikko toi emännän taloon Putulan kylän Pänkilästä, kun nai talon tyttären Ulla Sipintyttären (s. 1794). Heille syntyi vain yksi tyttölapsi, Leena Sofia Mikontytär (s. 1818), josta aikanaan tuli Heikkilän taloon emäntä. Mikko itse ei elänyt kovin vanhaksi, sillä hän menehtyi sairauteen 51-vuotiaana.

Heikkilän kuopus oli Matti Aaprahaminpoika (s. 1806), joka eli koko lyhyen elämänsä Heikkilässä. Isän kuollessa Matti ei ollut vielä neljääkään täyttänyt, ja hän itse sairastui ja kuoli jo 21-vuotiaana.

Mikon ja Matin välissä syntyi kolme sisarusta, jotka saavuttivat aikuisiän. Edellä mainittu Leena Aaprahamintytär (s. 1795) avioitui seppä Stålhammarin kanssa Lammilla, ja heidän ainoa lapsensa kuoli pienenä.


Hollolan kirkonkylää. Kivikirkko (1510), kellotorni (1832) ja
kunnantalo (1902). Kuva: Ojp 2005 (Wikimedia).
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Pojat Joonas (s. 1800) ja Kustaa (s. 1803) Aaprahaminpoika sen sijaan avioituivat hieman kauemmaksi, sillä kumpikin muutti Hollolaan vävyksi. Ensin muutti Kustaa, jolle löytyi puolisoksi torpparin tytär Leena Antintytär (s. 1798) Lumialan kylän Rauskalan talon torpasta, jota ainakin myöhemmin kutsuttiin nimellä Riihimäki. Häitä vietettiin 1826, ja vävyn perhe asui torpassa Leenan isän ja sisarusten kanssa. Aikanaan Kustaasta tuli torppari appensa jälkeen, ja Riihimäen torpassa Kustaa ja Leena kuolivatkin alkuvuodesta 1874. Heidän poikansa jatkoi torpan pitoa. Silloin torppa ja koko Lumialan kylä ei ollut enää Hollolaa, vaan kuului Asikkalaan, joka oli itsenäistynyt Hollolan kappelista omaksi kirkkoherrakunnaksi v. 1848, ja siinä yhteydessä muutama Hollolan kylä liitettiin osaksi Asikkalan seurakuntaa. Lumiala oli yksi niistä.

Joonas muutti Hollolaan vuoden 1830 paikkeilla ja solmi avioliiton Riikka (Fredrica) Aatamintyttären (s. 1802) kanssa Hollolan pitäjän Lopen kylän Seppälässä. Riikka oli tullut taloon miniäksi 18-vuotiaana morsiamena ja jäänyt leskeksi 24-vuotiaana. Joonaksesta tuli isäntä taloon Riikan apen kuoltua, ja Joonaksen jälkeen Riikan poika ensimmäisestä avioliitosta, Juho Heikki Thorfeldt (s. 1822), otti ohjat käsiinsä. Siinä vaiheessa Joonas ja Riikka asuivat syytingillä Peltolassa, joka oli Seppälän torppa. Joonas kuoli siellä vuonna 1863 ja Riikka 1867.

mpi

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

L niin kuin Leena ja eräs seppä Stålhammar

Tästä näyttää tulevan seppien kuukausi, sillä jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä sukuharrastaja on törmännyt uuteen seppään sukua jäljittäessään.

Leena Aaprahamintytär syntyi vuonna 1795 Lammin Onnenvuoren Heikkilässä. Harrastaja mietti Leenan Maria-äitiä ja koko perhettä viime toukokuussa. Leena oli lapsista ainoa tyttö ja syntyi järjestyksessä toisena. Isoveli Mikosta tuli talon isäntä isänsä kuoleman jälkeen.


Leena asui kotitalossaan aina siihen asti, kun meni naimisiin juuri 28-vuotispäivänsä alla. Sulhanen oli sepän oppipoika Heikki Juhanpoika (s. 1801), joka oli ollut opissa seppä Kalle Juhonpojalla Hietoisissa. Heikki oli kotoisin Lammin Vanhakartanon (Gammelgård) Ristimäen torpasta, mutta päätynyt 17-vuotiaana kartanon Seppälän torppaan seppä Eerikki Eerikinpojan rengiksi. Sieltä tie vei Hietoisten sepän taloon.

Kun Leena Aaprahamintytär ja Heikki Juhanpoika vihittiin, mies oli vielä sepän oppipoikana. Ei kulunut kuitenkaan kauan, kun hänestä tuli Kostilan kylään täysivaltainen seppä, joka sai tai otti sukunimekseen Stålhammar. Se olikin sepille sopiva nimi, useimmissa eteläisen Hämeen pitäjissä oli noihin aikoihin Stålhammar-nimisiä seppiä, jotka eivät useinkaan olleet sukua toisilleen.

Kostilassa sepän perhe asui parikymmentä vuotta, ja siellä heille syntyi pienokainen Eeva Stiina, jonka elämä jäi kuitenkin varsin lyhyeksi (1829-1832). Hän näyttäisi jääneen perheen ainoaksi lapseksi. Kostilan jälkeen uudeksi kotipaikaksi tuli Ylänne, missä Heikki harjoitti sepän ammattiaan pitäjänseppänä. Leena kuoli Ylänteellä 1867 ja seppä Stålhammar 1872.

Käsityöläisistä: Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?

Kuvassa ranskalainen seppä työssään. Alfonse Legros (1837-1911): Seppä. (Lähde: NGA, Open access kuvat.)

mpi

lauantai 15. maaliskuuta 2014

K niin kuin Kustaava-serkku ja serkun mies, serkku hänkin

Seppä Helanderille ja hänen vaimolleen syntyi Kustaava-tyttö vuonna 1857, mistä oli puhetta jo viime kerralla. Sattui niin somasti, että juuri tytön syntymän aikaan perhe asusti Padasjoen Auttoisten kylässä Kemppilän talossa, missä hän oli muonarenkinä ja seppänä sen jälkeen, kun pesti oli loppunut Arnon sahalla. Kemppilässä viivyttiin vain lyhyt aika. Sen jälkeen perhe laskettiin kylän käsityöläisiin, olihan Juho Helanderista tullut pitäjänseppä kylälle. Juuri Kemppilässä ollessa syntyi Kustaava.

Somaksi tuon syntymäpaikan tekee se, että neljännesvuosisata myöhemmin Kustaavan vei vihille Joonas Joonaksenpoika Gröndahl (s. 1862), jonka isovanhemmat olivat entinen pitäjänsuutari ja sittemmin synnyintalonsa Rekolan isäntä Joonas Juhonpoika Gröndahl ja Leena Kaisa Verlin (Werlin) ja jonka isä oli näiden poika Joonas Joonaksenpoika vanhempi (s. 1822). Rekolan talo oli aikoinaan erotettu Kemppilän talosta, kun tila oli jaettu. Kustaava Helanderista ja nuoremmasta Joonas Joonaksenpoika Gröndahlista tuli Rekolan isäntäpari muutama vuosi häittensä jälkeen.

Sukuharrastajalle tämä kaikki on aivan erityisen somaa! Vielä ei ole havaintoa siitä, että Kustaava ja Joonas olisivat olleet ainakaan läheistä sukua keskenään. Sen sijaan heistä kumpikin oli harrastajan isoisän isän serkkuja - Kustaava tämän isän puolelta ja Joonas äidin puolelta. (Meniköhän se nyt varmasti oikein?!?) Ja heidän lapsensa olivat harrastajan isoisän kaksinkertaisia pikkuserkkuja.

Hugo Simberg: Kevätilta jäänlähdön aikaan (1887)
(Lähde: WikiPaintings)

api

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

J niin kuin sahan seppä Juho Rehnström, josta tuli Helander

Nälkävuonna 1868 monen kohtaloksi koitui lavantauti, joka korjasi synkkää satoa nälän heikentämässä väessä. Yksi tautiin menehtyneistä oli seppä Juho Helander, joka asui Padasjoella Auttoisten kylässä vaimonsa Leena Maija Kustaantyttären kanssa.


L. K. Plahov: Seppä (1845). (Wikimedia)
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)
Juho Helander oli tulokas Auttoisten kylässä. Hän oli syntynyt Lammilla Lieson Järventakana vuonna 1826 seppä Juho Rehnströmin poikana. Vartuttuaan pojastakin tuli seppä, ensin useiksi vuosiksi Liesoon isän rinnalle, kunnes 27-vuotiaana nuorempi seppä Rehnström lähti töihin sahan sepäksi naapuripitäjään Padasjoelle Auttoisten kylässä sijaitsevalle Arnon sahalle. Hänellä oli alkuvuosina kirkonkirjoissa sama sukunimi kuin isälläänkin.

Ei kulunut aikaakaan, kun Juho löysi puolison Auttoisilta, ja Hokan talossa tanssittiin talon vanhimman tyttären Leena Maijan ja nuoren sepän häitä. Varsin pian tuoreesta aviomiehestä tuli pitäjänseppä Auttoisten kylään. Samalla viivattiin rippikirjassa aikaisempi sukunimi yli ja tilalle kirjoitettiin uusi nimi: Helander.

Seppä Helanderin perheeseen syntyi kolme tytärtä, joista aikuisikään eli Kustaava Helander (s. 1857). Sepän oma isä Juho Antinpoika Rehnström (s. 1800) oli syntyisin Sahalahdelta ja äiti Leena Juhontytär (s. 1793) Lammin Liesosta. Seppä Helanderin vaimon, Leena Maija Kustaantyttären, isä oli kuollut traagisessa onnettomuudessa markkinamatkallaan v. 1833, kun tytär oli vain 7-vuotias. Äiti Anna Maija Antintytär (s. 1810) taas oli Hokan talon tytär ja myöhemmin emäntä.

api

lauantai 31. elokuuta 2013

Sepän jäljillä Rengossa

Aika- ja jäljitysmatka 300 vuoden taakse vie sukuharrastajan etsimään suvun seppiä. Edessä on ennestään tuntematonta maastoa, näin harrastuksen kannalta, sillä toistaiseksi tonkimattoman sukuhaaran jäljitys alkaa Rengosta. Alkutuntumat ovat hiukan huterat, mutta se on kai ihan odotettavissa, kun aikaa on sentään kulunut lähes kolme vuosisataa. 


Jean-Francois Millet: Seppä ja hänen morsiamensa.
(Hiilipiirros. 1848. Wikipaintings.)
Mitä luulen tietäväni ja Hiskistä lukeneeni:

- Yrjö Juhonpoika ja Anna Simontytär solmivat avioliiton Rengon pitäjän Nevilässä vuonna 1736.

Mitä tiedän luulevani ja arvelevani:

- Yrjön ja Annan syntyperästä ei ole varmuutta, mutta voisiko Yrjö olla Nevilän Mannilassa 1707-1730 asuneen Juho Laurinpojan ja hänen vaimonsa Leenan (Elin) poika? Ja Anna olla Nevilän Pukkilan isännän Simo Yrjönpojan ja hänen vaimonsa Annan tytär? Seurakunnan kastetiedot alkavat vasta 1719, joten he ovat ehtineet syntyä ennen sitä, mutta rippikirjoista voisi näin ounastella.

Mitä tiedän alkuperäislähteistä eli Rengon syntyneitten ja kastettujen luetteloista sekä rippikirjoista:

- Perheeseen syntyi neljä lasta Oinaalan Haukkalassa, Anna 1737, Liisa (Elisabet) 1739, Yrjö (Georgius) 1742 ja Juho 1744, eli ilmeisesti pariskunta asusti Oinaalassa aika monta vuotta avioliittonsa alussa.

- 1744 tai 1745 perhe muuttaa Nevilän Pukkilaan ja kasvaa siellä pikkuväellä, kun syntyy Heikki 1747, Matti 1749, Maria 1752, Antti 1756 ja Vappu 1758. Heikin ja Vapun kastetiedoissa isän ammatiksi mainitaan seppä, Antin kastetiedossa hän on pitäjänseppä.

Mitä jää avoimeksi ja mietintään:

- Yrjön ja Annan avioliiton tiedot pitäisi käydä arkistossa varmentamassa.

- Löytyisikö henkikirjoja, joista Yrjön ja Annan syntyperä varmistuisi?

- Löytyisikö jostain tietoa Rengon 1700-luvun käsityöläisistä yleensä ja sepistä erityisesti?

Seppämme perhe muuttaa myöhemmin Lopelle, mutta siihen sukuharrastaja palaa toisessa kirjoituksessa.

mmä