Eräs hakkapeliitta Padasjoelta

Käynti Hakkapeliittamarkkinoilla Tammelassa viritti sukuharrastajan ajatukset hakkapeliittoihin yleisemminkin. Keitä oikein olivat hakkapeliitat?

Wikipedian mukaan hakkapeliitat olivat suomalaisia ratsumiehiä, jotka taistelivat 30-vuotisessa sodassa Ruotsin kuninkaan joukoissa. 30-vuotista sotaa käytiin 1618-1648 etupäässä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aluueella. Sota alkoi Saksan sisäisenä uskonsotana katolisten ja protestanttien välillä, mutta laajeni yleiseurooppalaiseksi sodaksi, jossa vallanhaluiset hallitsijat näkivät tilaisuutensa vahvistaa omaa valtaansa ja laajentaa oman maansa alueita. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf liittyi sotaan 1630. Sitä ennen hakkapeliittoja käytettiin Puolan sodassa, jota käytiin 1600-1629.

Hakkapeliittatapahtuma Tammelassa 2006
Kuva: Heidi Cavén (Wikimedia)

Kalevi Vuorelan kirjoittama Virmailan suku, I osa[*], kertoo suvun kantaisästä Heikki Pietarinpojasta, joka oli hakkapeliitta. Heikki Pietarinpoika syntyi n. 1586 Padasjoella ja hänestä tuli Virmailan ratsutilan omistaja 1613. Isänsä tapaan poika oli sotilas, joka itse taisteli kuninkaan joukoissa sen sijaan, että olisi palkannut ja varustanut ratsumieheksi jonkun muun miehen. Sukukirjan mukaan Virmailan isäntä ehti sotia

Venäjällä: "Samana vuonna [1613] hänet tavataan ratsumiehenä Henrik Maununpoika Spåran lipullisessa... --- Lippukuntansa mukana Heikki Pietarinpoika nähtävästi osallistui Venäjän sotaretkeen, joka 1614 johti Novgorodin rajoille ja seuraavana vuonna Pihkovan piiritykseen. Vuonna 1617 se päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsi sai Venäjältä Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan."

Baltiassa: "Vuonna 1621 seurasi Puolan sota, jonka aikana mm. Riika valloitettiin piirityksen jälkeen. Tähän sotaan Hämeen ratsumiehet kuljetettiin etupäässä laivoilla Suomenlahden ylitse. Eräät joukot joutuivat kiertämään Viipurin ja Nevan kautta Tallinnaan. Vuonna 1628 Heikki Pietarinpoika oli mukana Fabian Wrangelin joukoissa... --- Tämä joukko oli 1628 sijoitettu Baltiaan. Kun Altmarkin välirauha solmittiin 1629, suomalainen ratsuväki palasi kotimaahan."

Saksassa: "Jo 1630 alkoi kuitenkin Saksan sotaretki, johon Heikki Pietarinpoika osallistui Henrik Sigfridinpoika Silfverbögelin ratsujoukon mukana. --- Heikki Pietarinpoika itse yleni - viimeistään 1635 - korpraaliksi ja siten n. 50 miehen esimieheksi. --- ... osallistui Breitenfeldin taisteluun 1631, ratsasti sitten Reininmaalle ja sieltä Baijeriin, missä keväällä 1632 käytiin Lech-virran taistelu. --- ... lähellä Nürnbergiä, sitten kohtalokas Lützenin taistelu 6.11.1632, jossa Kustaa II Aadolf sai surmansa. --- ... Oldendorfin taistelu kesällä 1633, sitten taisteltiin espanjalaisia vastaan Hollannissa. Vielä 1634 sotajoukko taisteli Saksanmaalla..."

Kunnes vihdoin palasi kotiin Padasjoelle. "1635 myös Heikki Pietarinpoika pääsi palaamaan kotiin. Tämä merkitsi hänelle yli 20 vuoden ratsupalveluksen päättymistä."

Virmailan kirjan mukaan Heikki Pietarinpojan arvioidaan avioituneen samoihin aikoihin, kun hänestä tuli Virmailan isäntä ja hän lähti Venäjälle ratsumiehenä eli n. 1613. Puoliso oli Brita Hannuntytär (s. 1590). Heille syntyi ainakin viisi lasta, joista vanhin poika jatkoi ratsupalvelusta 30-vuotisess sodassa isänsä jälkeen ja toiseksi vanhimmasta tuli Virmailan isäntä isän vetäytyessä eläkkeelle. Heikki Pietarinpoika kuoli vuoden 1665 lopussa tai seuraavan vuoden alussa.

[*] Kalevi Vuorela (2001). Virmailan suku, I osa. (Toinen, lisätty painos). Wirmailan rusthollin sukuyhdistys r.y. Padasjoki.

amä/api

Sofia, sotilaan tytär

Sofia, äitinsä kaimaksi kastettu, syntyi sotilaan tyttärenä vuonna 1732. Lapsuuskoti oli Padasjoella, minne isä Nils Springman oli tullut Ruotsista ratsumieheksi Sofian enolle, joka oli koko ratsutilan, heidän Virmailansa, isäntä. Sofian isä ja äiti menivät naimisiin, ja niin isä jäi Suomeen eikä enää palannutkaan omien vanhempiensa tykö Etelä-Ruotisiin.

Sofia Nilsintyttärellä oli kolme vanhempaa siskoa, Liisa, Maria ja Kristiina. Hänen jälkeensä syntyivät vielä pikkusiskot Margareetta ja Anna. Lisäksi samassa pihapiirissä oli serkkuja, Heikki-enon lapsia. Mutta kaikki muuttui, kun Sofia oli 10-vuotias, sillä isän uusi työ oli Osoilan kylässä, ja perhe muutti sinne. Nuorena neitona Sofia työskenteli usean vuoden piikana enonsa talossa Virmailassa, mutta kahdenkymmenen ikäisenä hän oli palannut taas vanhempiensa luo.

Sofia, sotilaan tytär, vihittiin sotilaan kanssa. Sulhanen oli rakuuna Heikki Eskonpoika Nyström (s. 1718), joka oli syntyisin Kaukelan kylän Alimmaisen talon poika, mutta teki ratsupalvelusta Nyystölässä. Pulkkilan Padasjoen historia arveleekin, että ratsumiehen sotilasnimi Nyström olisi väännös hänen asuinpaikastaan Nyystölästä. Sinne Sofiakin muutti häitten jälkeen 1754. Rippikirjassa heidät kirjattiin Nyystölän rakuunoiden sivulle. Heikki palveli armeijassa vuosina 1750-1757, jolloin hän perheensä kanssa muutti kotitilalleen. Samana vuonna Alimmaisen leskiemäntä kuoli, ja Heikistä tuli talon isäntä.

Vielä 1700-luvulla kaskeaminen oli Padasjoella yleistä.
I. K. Inhan ottamassa valokuvassa kaskenviertäjiä Enossa.
Svenska litteratursällskapet i Finland. (Flickr)

Lapsia Sofia Nilsintyttärelle ja Heikki Eskonpojalle siunaantui kahdeksan: Nyystölässä syntynyt Maria (s. 1755) ja Kaukelassa syntyneet Heikki (s. 1757), Johannes (s. 1760), Eeva (s. 1763), Esa (s. 1766), Joonas (s. 1768), Arvi (s. 1771) ja Anna (s. 1774). Lapsista vanhimmasta pojasta Heikki Heikinpojasta tuli isäntä Alimmaisen taloon isänsä jälkeen.

Sofia Nilsintytär kuoli kotonaan vanhuuteen Kaukelan Alimmaisissa 76-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ehtinyt olla leskenä kolmisenkymmentä vuotta, sillä Heikki Eskonpoika oli menehtynyt sairauteen jo 1779.

api

Rakuuna numero 13

Smoolantilantilainen Nils Springman määrättiin Padasjoelle Virmailan rusthollin ruodun ratsumieheksi numero 13, mikä paikka oli ollut täyttämättä ainakin vuoden 1720 pääkatselmuksessa ja ehkä jo pitempäänkin. Rakuuna saapui Päijänteen rannoille syksyllä 1721 tai ehkä vasta vuoden 1722 puolella. Rustholli sijaitsi Virmailassa, Päijänteen suurimmassa saaressa, ja ratsumies teki palvelusta rusthollin isännälle, Heikki Gabrielinpojalle (n. 1688-1776).

Suuren pohjan sodan jälkeen vallitsi rauha parikymmentä vuotta eikä sotilaiden tarvinnut lähteä taistelukentille. Siinä kerkisi sotamies katsella ympärilleenkin ja huomata, että rusthollin isännällä oli sorea nuorempi sisar ja jo hyvästi naimaikäinen. Nils Springmanin ja Virmailan tyttären, Sofia Gabrielintyttären (s. 1698), häitä vietettiin vuoden 1726 paikkeilla.

Aviopari asui Virmailan ratsutilalla. Nils jatkoi rakuunana ja osallistui pääkatselmuksiin ainakin vuosina 1728 ja 1735, kuten Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin pääkatselmusten asiakirjat osoittavat.

Nils ja Sofia saivat ensimmäisen lapsen häitä seuranneena vuotena, kun  Elisabet syntyi. Sen jälkeen syntyi viisi muuta tytärtä: Maria (s. 1729), Kristiina (s. 1731), Sofia (s. 1732), Margareetta (s. 1735) ja Anna (s. 1739).

Nilsin perhe muutti Virmailasta Osoilan kylään korpraalin puustelliin vuonna 1742. Siellä viivyttiin kymmenisen vuotta. Seuraava muutto vei perheen Saksalan kartanoon Jokioisiin. Kartanoa asutti ratsumestarin leski Anna Elisabet Charpantier tyttärineen. Nils Springman viljeli Saksalan maita lampuotina vuodesta 1753 alkaen. 

Nilsin Sofia-vaimo kuoli kuumetautiin  Saksalassa 70-vuotiaana vuonna 1768, ja hänet haudattiin kirkkoon. Kymmenen vuotta myöhemmin Nils hankki Kurran tilan Jämsän Kähöstä, jonne hän muutti vanhimman tyttärensä Liisan (Elisabet) ja tämän perheen kanssa. Nils  eli pitkän ja vaiheikkaan elämän ja kuoli vanhuuteen Jämsässä vuonna 1790. Silloin hän oli 92-vuotias.

Hjalmar Munsterhjelm: Rantamaisema Hämeestä (Daniel Nyblinin ottama mustavalkokuva)

(Lähteet: SSHY:n kuvatietokannan Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin pääkatselmusluettelot 1720-1721, 1728 ja 1735 (jäsenille tarkoitetuilla sivuilla); Padasjoen seurakunnan rippikirjat 1723-1778 ja Jämsän seurakunnan rippikirjat 1782-1796; Wirmailan rusthollin suku -sivusto, Pulkkilan Padasjoen historia.)

api

Ratsumies Ruotsista

Televisiossa on näytetty ohjelmasarjaa Kuninkaittemme jäljillä Ruotsin hallitsijoista. Nyt ollaan ehditty jo 1700-luvulle, ja sen innoittamana mieleeni nousi yksi tavallinen ruotsalainen ratsumies.

Sotilas 1700.

Suuri Pohjan sota käytiin 1700-1721. Se oli ottelu Ruotsi vastaan Tanska, Puola,  Saksi ja Venäjä, ja Ruotsin kävi loppupeleissä huonosti. Rauhan tultua suurvalta-aseman menettäneessä Ruotsissa oli paljon kelvollisia ylijäämäsotilaita, joille ei ollut työtä tarjolla. Sitä vastoin itäisessä maakunnassa oli käynyt miehistökato  mm. Venäjän joukkojen miehittäessä Suomea isonvihan aikaan ja siellä vallitsikin akuutti sotilaspula. Niinpä yli 2000 ruotsalaista jalka- ja ratsuväen sotilasta  siirrettiin Suomeen vuonna 1721. Heistä on aakkosellinen luettelo Suomen sukututkimusseuran sivuilla.

Yksi Suomeen siirtyneistä ruotsalaisista ratsumiehistä oli Nils Springman, joka oli syntynyt Smoolannin Stenbergassa vuonna 1698 ratsumies Pehr Springmanin (s. noin 1673)  poikana. Isän vetäytyessä sotilasuralta hän esitti poikaansa tilalleen ratsupalvelukseen. Pian sen jälkeen Nils lähetettiin Suomeen. Yhdessä tovereidensa kanssa hän ratsasti koko matkan maitse Tornion kautta sijoituspaikalleen Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmenttiin Ala-Hollolan komppaniaan. Hän oli  Virmailan rusthollin ruodun rakuuna numero 13. 

Virmailan rustholli sai uuden sotilaan, joka asettui asumaan Padasjoelle. Seurakunnan rippikirjaan 1723-1730 hänet on merkitty rakuunoiden sivulle. 

Tämän tarinan lähteenä on rippikirjan sivun lisäksi Virmailan rusthollin sukuyhdistyksen jäsenlehdessä 22/2003 julkaistu  Toivo J. Rantasen artikkeli.

P.S. Korjasin sotilasluettelolinkin viemään oikealle Suomen sukututkimusseuran sivulle.

api