Leena Sofia Joonaantytär Mörk oli 10 vuoden ikäinen vuonna 1869, kun hän tuli työruodun elätettäväksi. Edellisenä vuonna hän oli jäänyt sisartensa kanssa orvoksi äidin kuoltua lavantautiin.
Padasjoen seurakunnan vaivaisruotuluetteloista 1855-1881 näkyy, että pitäjässä pidettiin kirjaa kaksista köyhäinhoitoruoduista. Toiset niistä olivat vaivais- eli köyhäinruotuja (fattig rotan) ja toiset taas ns. työruotuja (arbets rotan). Tätä ehkä selittää Sukututkimuksen jatko-opas (Suomen Sukututkimusseura 2008, s. 24-26), jota lainaan:
Olikohan Leena Sofia annettu elätteeksi johonkin työruodun taloon vai kiersikö hän talosta toiseen? Ilmeisesti hänet 10-vuotiaana katsottiin kuitenkin työhön sopivaksi ja kykeneväksi, koska hänet sijoitettiin nimenomaan työ- eikä vaivaisruotuun. Nyystölän kylän taloista muodostetun työruodun numero oli 14, ja todennäköisesti kaikki ruodun seitsemän taloa osallistuivat tyttösen elatukseen. Hän sai näin jatkaa asumistaan omassa kotikylässään.
Leena Sofia Joonaksentytär sai piianpestin 15-vuotiaana Nyystölän Harjulan torpasta. Hän ehti olla vuosipalveluksessa muutamassa muussakin talossa, ennen kuin 22-vuotiaana kuulutettiin ja vihittiin Vähä-Suntelan rengin Aatu Aataminpojan (s. 1851) kanssa. Aatu oli syntyisin Sysmästä ja tullut 20 vuotta täytettyään Nyystölään palvelukseen. Perhe asui ainakin 1800-luvun loppuun asti Nyystölässä, missä heille syntyi viisi lasta, heistä vanhimpina Leena Aatuntytär (s. 1884) ja Jalmari Aatunpoika (s. 1887).
Virmailan suku I (Vuorela 2001, 2. lis. p.) arvelee, tosin kysymysmerkin kanssa, että Leena Sofia olisi muuttanut Asikkalaan samana vuonna kuin hänet vihittiin Nyystölässä. Sellaisesta en löytänyt viitteitä.
**********
Padasjoen seurakunnan tilikirjoja tutkiessani huomasin sellaisenkin asian, että Joonas Mörkin lapsille, siis Leena Sofialle ja hänen sisarilleen, oli annettu useana vuonna avustusta köyhäinkassasta. Ne olivat varmaan noita satunnaisia kassa-avustuksia. Ensimmäinen niistä myönnettiin joulukuussa 1864 Joonas Mörkin vaimolle ja lapsille, ja sen jälkeen pelkästään lapset saivat tietyn summan kolme kertaa vuodessa vuosina 1865-1867. Tämän nostaa mieleeni jälleen kysymyksen Joonaksen katoamisesta: lähtikö hän paikkakunnalta jo tuolloin? Vai oliko muuten kykenemätön huolehtimaan perheestään?
ami
Padasjoen seurakunnan vaivaisruotuluetteloista 1855-1881 näkyy, että pitäjässä pidettiin kirjaa kaksista köyhäinhoitoruoduista. Toiset niistä olivat vaivais- eli köyhäinruotuja (fattig rotan) ja toiset taas ns. työruotuja (arbets rotan). Tätä ehkä selittää Sukututkimuksen jatko-opas (Suomen Sukututkimusseura 2008, s. 24-26), jota lainaan:
"Seurakunnallisen köyhäinhoidon päämuodot olivat 1700-luvulla satunnaisten avustusten jakaminen köyhäinkassasta sekä pitäjän talojen jakaminen lähekkäisten kylien muodostamiksi vaivaisruoduiksi, joihin kuhunkin sijoitettiin yksi avuntarvitsija kerrallaan. Talot ruokkivat ja majoittivat häntä vuorotellen esimerkiksi vuorokauden tai muun sovitun ajanjakson kerrallaan, ja sen päätyttyä hänet kyydittiin seuraavaan taloon."
[1700-luvun lopulla] "Ruotuhoidon ja kassa-avustusten rinnalle kehitettiin samaan aikaan uusi köyhäinhoitomenetelmä, kun orpolapsia alettiin ruodulla kierrättämisen sijasta antaa elätteelle eli kasvatettavaksi taloihin palvelusvelvollisuutta vastaan."
 |
| Hariton Platonov (1842-1907): Pikku lastenhoitaja 1880 (Wikimedia) |
Leena Sofia Joonaksentytär sai piianpestin 15-vuotiaana Nyystölän Harjulan torpasta. Hän ehti olla vuosipalveluksessa muutamassa muussakin talossa, ennen kuin 22-vuotiaana kuulutettiin ja vihittiin Vähä-Suntelan rengin Aatu Aataminpojan (s. 1851) kanssa. Aatu oli syntyisin Sysmästä ja tullut 20 vuotta täytettyään Nyystölään palvelukseen. Perhe asui ainakin 1800-luvun loppuun asti Nyystölässä, missä heille syntyi viisi lasta, heistä vanhimpina Leena Aatuntytär (s. 1884) ja Jalmari Aatunpoika (s. 1887).
Virmailan suku I (Vuorela 2001, 2. lis. p.) arvelee, tosin kysymysmerkin kanssa, että Leena Sofia olisi muuttanut Asikkalaan samana vuonna kuin hänet vihittiin Nyystölässä. Sellaisesta en löytänyt viitteitä.
**********
Padasjoen seurakunnan tilikirjoja tutkiessani huomasin sellaisenkin asian, että Joonas Mörkin lapsille, siis Leena Sofialle ja hänen sisarilleen, oli annettu useana vuonna avustusta köyhäinkassasta. Ne olivat varmaan noita satunnaisia kassa-avustuksia. Ensimmäinen niistä myönnettiin joulukuussa 1864 Joonas Mörkin vaimolle ja lapsille, ja sen jälkeen pelkästään lapset saivat tietyn summan kolme kertaa vuodessa vuosina 1865-1867. Tämän nostaa mieleeni jälleen kysymyksen Joonaksen katoamisesta: lähtikö hän paikkakunnalta jo tuolloin? Vai oliko muuten kykenemätön huolehtimaan perheestään?
ami
