Uusi yhteiskoulu Hausjärven Riihimäelle

Tasan 110 vuotta sitten julkaisi Hämeen Sanomat etusivullaan ilmoituksen Riihimäen 5-luokkaisen Suomalaisen Yhteiskoulun alkamisesta syyskuun 1. päivänä. Oli vuosi 1905, ja toiminta alkaisi I:llä luokalla. Oletettavasti seuraavana vuonna oppilaita olisi jo kahdella alimmalla luokalla ja seuraavana kolmella alimmalla jne. Aivan kuka tahansa ei yhteiskouluun pääsisi, vaan ensin tulisi selvitä pääsykokeesta.

Riihimäen 5-luokkainen 

Suomalainen

Yhteiskoulu

avataan syysk. 1 p:nä k:lo 1 päivällä 

ja alkaa toimintansa I:llä luokalla. Pääsytutkintoon on ilmoittauduttava elok. 28 p:nä k:lo ½11 a.p. vanhempien tai holhoojan kautta koulun kansliassa. Pyrkijän, jolla on oleva mukana 

paperia ja lyijykynä, tulee olla 

varustetun papintodistuksella sekä todistuksella ennen saadusta opetuksesta. Ja on sisäänpääsyvaatimukset samat, 

kun valtion reaalikouluihin. Lähempiä tietoja antaa elok. 21 p:stä alkaen osotteella Riihimäki

Paula Heikkilä,      

johtajatar.        

(Hämeen Sanomat No 94, 21.8.1905, s. 1.)

Vähän aikaisemmin Suomalainen Wirallinen Lehti (no 179, 5.8.1905, s. 1) oli kirjoittanut, että "Riihimäen vastaperustetun yhteiskoulun johtajattareksi on valittu ylioppilas, neiti Paula Heikkilä 18:sta hakijasta". Sukuharrastaja löytää hänet Helsingin yliopiston matrikkelin vuoden 1903 opiskelijalistasta  (no 28470). Hän syntyi Hollolassa vuonna 1883 tilanomistaja Fredrik Heikkilän ja hänen vaimonsa Amalia Matildan tyttärenä. Hänet kastettiin Alexandra Paulina -nimellä. Vuonna 1918 hän avioitui rehtori V. I. Oksasen kanssa.

Riihimäki oli Hausjärven kyläpahanen, joka oli syntynyt aseman ympärille ja alkoi kasvaa 1900-luvulla erityisesti teollisuuden imussa. Yhteiskoulu oli yksityinen ja sitä ylläpiti kannatusyhdistys. Hausjärven kunta päätti joulukuussa 1904 antaa kaikki viinaverorahat perustettavan koulun hyväksi. Koulunkäynti aloitettiin VPK:n talolla (nykyisen teatterin ja hotellin paikalla) 44 oppilaalle, mutta jo muutaman vuoden kuluttua sille rakennettiin oma rakennus paikalle, missä nykyinen Riihimäen Lukio sijaitsee. (Lähde: Riihimäen kotikaupunkipolku. 2009. s. 35.)

U niin kuin Ulla Onnenvuorelta

Onnenvuoren Heikkilän talon väestä on ollut aikaisemminkin puhetta. Lammilaisen talon isännyys oli 1800-luvun alkupuolella esikoisen Mikko Aaprahaminpojan (s. 1793) nuorilla harteilla, ja emännäkseen hän haki Putulan kylästä Pänkilän talon tyttären, Ulla (Ulriikka) Sipintyttären (s. 1794). 1700-luvulla Putulan kylän väen tiedot löytyvät Lammin kirkonkirjoista, mutta kylä on nykyisin Hämeenkoskea - Koski Hl oli Lammin kappelina aina 1870 asti.

Ullan syntyjuuret olivat siis isän puolelta Lammilla, nykyisin Hämeenkoskeen kuuluvassa kylässä. Isä Sipi Jaakonpoika (Sigfried Jacobsson) (s. 1755) syntyi Putulassa Pänkilän talon poikana. Äiti Liisa Juhontytär (Elisabet Johansdotter) (s. 1758) puolestaan oli kotoisin Hollolasta, Viitailan (Viitarlan) kylän Pihlajasta, mistä hän oli tullut miniäksi Pänkilään. Puoli vuosisataa myöhemmin Viitaila tulisi kuulumaan Asikkalan seurakuntaan, mutta tuohon aikaan se oli vielä Hollolaa. Sipi ja Liisa vihittiin Hollolassa 18.3.1781. Liisa oli yksi Pihlajan isännän Juho Antinpojan (s. 1719) tyttäristä.

Viitailan kylää Asikkalassa elokuussa 2013
(Kuva Juhsta, Wikimedia)

Mikolla ja Ullalla oli kummallakin useita sisaruksia lapsuuden kodeissaan, mutta he saivat vain yhden tyttären. Leena Sofia syntyi 1818 ja sai aikanaan omia lapsia, joista pari muutti aikuistuttuaan Asikkalaan.

Ullan elämä lienee ollut varsin tavanomainen hämäläisellä maaseudulla, jossa hän teki elämäntyönsä maalaistalon emäntänä. Jäätyään leskeksi 50-vuotiaana hän asui Heikkilän tilalla tyttärensä perheen kanssa kuolemaansa asti 1863.

mpi

M niin kuin Mikko ja Matti ja muut Heikkilän pojat

Sukuharrastaja jatkaa vielä vähän Heikkilän talon sisarussarjan tarkastelua. Viime kerralla oli puhetta talon tyttärestä Leenasta, josta tuli seppä Stålhammarin vaimo. Heikkilän talo sijaitsi Lammin Onnenvuorella.

Heikkilän esikoinen oli Mikko Aaprahaminpoika (s. 1793), joka joutui tarttumaan isännän töihin varsin nuorena, sillä isä Aaprahami kuoli Mikon ollessa 17-vuotias. Mikko toi emännän taloon Putulan kylän Pänkilästä, kun nai talon tyttären Ulla Sipintyttären (s. 1794). Heille syntyi vain yksi tyttölapsi, Leena Sofia Mikontytär (s. 1818), josta aikanaan tuli Heikkilän taloon emäntä. Mikko itse ei elänyt kovin vanhaksi, sillä hän menehtyi sairauteen 51-vuotiaana.

Heikkilän kuopus oli Matti Aaprahaminpoika (s. 1806), joka eli koko lyhyen elämänsä Heikkilässä. Isän kuollessa Matti ei ollut vielä neljääkään täyttänyt, ja hän itse sairastui ja kuoli jo 21-vuotiaana.

Mikon ja Matin välissä syntyi kolme sisarusta, jotka saavuttivat aikuisiän. Edellä mainittu Leena Aaprahamintytär (s. 1795) avioitui seppä Stålhammarin kanssa Lammilla, ja heidän ainoa lapsensa kuoli pienenä.

Hollolan kirkonkylää. Kivikirkko (1510), kellotorni (1832) ja
kunnantalo (1902). Kuva: Ojp 2005 (Wikimedia).
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Pojat Joonas (s. 1800) ja Kustaa (s. 1803) Aaprahaminpoika sen sijaan avioituivat hieman kauemmaksi, sillä kumpikin muutti Hollolaan vävyksi. Ensin muutti Kustaa, jolle löytyi puolisoksi torpparin tytär Leena Antintytär (s. 1798) Lumialan kylän Rauskalan talon torpasta, jota ainakin myöhemmin kutsuttiin nimellä Riihimäki. Häitä vietettiin 1826, ja vävyn perhe asui torpassa Leenan isän ja sisarusten kanssa. Aikanaan Kustaasta tuli torppari appensa jälkeen, ja Riihimäen torpassa Kustaa ja Leena kuolivatkin alkuvuodesta 1874. Heidän poikansa jatkoi torpan pitoa. Silloin torppa ja koko Lumialan kylä ei ollut enää Hollolaa, vaan kuului Asikkalaan, joka oli itsenäistynyt Hollolan kappelista omaksi kirkkoherrakunnaksi v. 1848, ja siinä yhteydessä muutama Hollolan kylä liitettiin osaksi Asikkalan seurakuntaa. Lumiala oli yksi niistä.

Joonas muutti Hollolaan vuoden 1830 paikkeilla ja solmi avioliiton Riikka (Fredrica) Aatamintyttären (s. 1802) kanssa Hollolan pitäjän Lopen kylän Seppälässä. Riikka oli tullut taloon miniäksi 18-vuotiaana morsiamena ja jäänyt leskeksi 24-vuotiaana. Joonaksesta tuli isäntä taloon Riikan apen kuoltua, ja Joonaksen jälkeen Riikan poika ensimmäisestä avioliitosta, Juho Heikki Thorfeldt (s. 1822), otti ohjat käsiinsä. Siinä vaiheessa Joonas ja Riikka asuivat syytingillä Peltolassa, joka oli Seppälän torppa. Joonas kuoli siellä vuonna 1863 ja Riikka 1867.

mpi

L niin kuin Leena ja eräs seppä Stålhammar

Tästä näyttää tulevan seppien kuukausi, sillä jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä sukuharrastaja on törmännyt uuteen seppään sukua jäljittäessään.

Leena Aaprahamintytär syntyi vuonna 1795 Lammin Onnenvuoren Heikkilässä. Harrastaja mietti Leenan Maria-äitiä ja koko perhettä viime toukokuussa. Leena oli lapsista ainoa tyttö ja syntyi järjestyksessä toisena. Isoveli Mikosta tuli talon isäntä isänsä kuoleman jälkeen.

Leena asui kotitalossaan aina siihen asti, kun meni naimisiin juuri 28-vuotispäivänsä alla. Sulhanen oli sepän oppipoika Heikki Juhanpoika (s. 1801), joka oli ollut opissa seppä Kalle Juhonpojalla Hietoisissa. Heikki oli kotoisin Lammin Vanhakartanon (Gammelgård) Ristimäen torpasta, mutta päätynyt 17-vuotiaana kartanon Seppälän torppaan seppä Eerikki Eerikinpojan rengiksi. Sieltä tie vei Hietoisten sepän taloon.

Kun Leena Aaprahamintytär ja Heikki Juhanpoika vihittiin, mies oli vielä sepän oppipoikana. Ei kulunut kuitenkaan kauan, kun hänestä tuli Kostilan kylään täysivaltainen seppä, joka sai tai otti sukunimekseen Stålhammar. Se olikin sepille sopiva nimi, useimmissa eteläisen Hämeen pitäjissä oli noihin aikoihin Stålhammar-nimisiä seppiä, jotka eivät useinkaan olleet sukua toisilleen.

Kostilassa sepän perhe asui parikymmentä vuotta, ja siellä heille syntyi pienokainen Eeva Stiina, jonka elämä jäi kuitenkin varsin lyhyeksi (1829-1832). Hän näyttäisi jääneen perheen ainoaksi lapseksi. Kostilan jälkeen uudeksi kotipaikaksi tuli Ylänne, missä Heikki harjoitti sepän ammattiaan pitäjänseppänä. Leena kuoli Ylänteellä 1867 ja seppä Stålhammar 1872.

Käsityöläisistä: Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?

Kuvassa ranskalainen seppä työssään. Alfonse Legros (1837-1911): Seppä. (Lähde: NGA, Open access kuvat.)

mpi

G niin kuin Greta Kustaantytär Heikkilä ja hänen vanhuudenpäivänsä

Viime päivinä sukuharrastajaa on askarruttanut se, miksi leski Greta Kustaantytär asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen yksin ja kuoli kirkonköyhänä, vaikka hän oli synnyttänyt kymmenen lasta. Harrastajan täytyy tunnustaa, että hänen oletuksensa on ollut, että vielä 1800-luvulla vanhukset asuivat ikäännyttyään etupäässä jonkun lapsensa luona. Mutta aloitetaanpa Gretan elämäntarina alusta.

Akseli Gallen-Kallela: Akka ja kissa (1885)
(WikiPaintings - klikkaa kuvaa isommaksi)

Greta tai suomalaisittain Reetta Kustaantytär syntyi Tyrvännön Uskelassa Kirjavan torpparin tyttärenä vuonna 1801. Hänen vartuttuaan samaan kylään Sääksmäeltä tullut Huhmariston torpan nuorempi poika, esisetäni Heikki Juhonpoika (s. 1793), kihlasi hänet, ja nuorikko muutti sulhasen kotitorppaan. Nuori mies lie ollut varsin yritteliästä sorttia, sillä kolme vuotta ja pari lasta myöhemmin perhe muutti lampuodiksi Hattulaan Herniäisen kartanoon, yhdessä Janakkalasta tulleen Antti-veljensä kanssa.

Perheen aika Herniäisissä alkoi varsin surullisesti, sillä heidän pieni alle vuoden ikäinen Liisa-tyttärensä (1823-1824) kuoli viikon sisällä heidän muutostaan. Lampuotivuodet jäivät lyhyiksi, sillä parin vuoden ja Juho Heikille (s. 1821) syntyneen Henriikka-siskon (s. 1825) jälkeen Heikki ja Reetta muuttivat torppariksi Sääksmäelle.

Sääksmäellä elämä oli työteliästä ensin torpparina ja sitten itsellisenä. Lapsia syntyi useita, kaikkiaan heitä siunaantui nuo mainitut kymmenen, mutta Liisan lisäksi pikku-Maria (1840-1840) ja Eenokki (1841-1841) kuolivat aivan vauvana.

Leskeksi Reetta jäi vuonna 1848, kun Heikki menehtyi keuhkotautiin 55-vuotiaana. Silloin hän asui itsellisenä Lahisten kartanon Katerin torpassa, ja hänelle oli merkitty sukunimeksi Heikkilä. Ehkä se oli heidän asumansa mökin nimi. Joka tapauksessa Reetta-leskikin tunnetaan tällä nimellä elämänsä loppuun asti.

Kun Reetta jäi leskeksi, perheen nuorimmainen Miina (Wilhelmina) oli vasta nelivuotias. Äiti ei ehkä pystynyt elättämään muita lapsia, sillä isän kuoltua kaikki vielä kotona olevat lähtivät palvelukseen muualle. Äiti eleli itsellisenä Miinan kanssa ensin Lahisessa pari vuotta  ja sitten Huittulan kylässä. Reetta jäi aivan yksin, kun Miina kuoli 13-vuotiaana. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin Reetta itsekin kuoli keuhkotautiin nälkävuonna 1868. Hänet haudattiin ilmaiseksi ("gratis") ja kirkonköyhänä.

Mutta miksi Reetta asui yksin Huittulassa viimeiset elinvuotensa eikä lähempänä jotain lapsistaan?


Päivitys: Olen myöhemmin muuttanut lapsiluvun kymmeneksi, kun vielä löytyi Eenokin syntymätieto.

mmä

Syntyperän selvittelyä, kun syntymää ei löydy

Miten selvittää henkilön syntyperä, jos tiedossa on syntymäpäivä (jonka oikeellisuudesta ei ole varmuutta) ja syntymäpitäjä (jonka paikkansa pitävyydestä ei ole tietoa), mutta kyseisen pitäjän syntyneiden luettelosta ei löydy sopivasti syntynyttä? Ja kun henkilöllä on vielä nimi Juho Juhonpoika (Johan Johansson), joka on tavallistakin tavallisempi hämäläisissä kyläkunnissa? Sellaista propleemia sukuharrastaja on viime aikoina yrittänyt ratkaista ja luulee löytäneensä oikean henkilön.

Hauhon kirkko

Juho Juhonpoika nousi ensimmäisen kerran sukuharrastajan tietoisuuteen Janakkalan kirkonkirjoissa, kun hän ilmestyi Kernaalaan rengiksi 16-vuotiaana. Syntymäajaksi oli merkitty 6.3.1822 ja -paikaksi Hauho. Siitäpä etsimään Hauhon kirkonkirjoista pojan syntyperää. Vaan kun ei löytynyt sopivaa, ei oikeana päivänä syntynyttä eikä oikein minään muunakaan järkeen käypänä ajankohtana.

Jospa etsisi rippilastenluetteloista? Alkaisi siitä vuodesta, jolloin Juho täytti 15 vuotta ja jatkaisi muutaman vuoden? Hiljattain Annelin ajatuksia -blogi kertoi kirkonarkistojen aineistoista ja mitä kaikkea sieltä voi löytää sekä vielä erikseen rippikouluista ja muista opinahjoista. - Heti kohta etsivä löysi oikeille jäljille: Hauholla oli käynyt rippikoulun 16-vuotias Juho Juhonpoika, jolla oli ihan oikea syntymäpäivä ja joka oli syntynyt Hauholla. Hän oli torpparin poika Hauhon Hyvikkälän kylästä Röykyn torpasta, ja lastenkirjoihin oli merkitty oikea Juho. Mutta oliko hän juuri Röykyn torpparin Juho Mikonpojan poika vai tullut torppaan rengiksi? Hän oli nimittäin muuttanut Röykkyyn Sahalahdelta.

Totta tosiaan, juuri ennen kuin täytti 14 ikävuottaan Juho oli saapunut pikkurengiksi Sahalahdelle Saarioisten kartanoon ja puolentoista vuoden kuluttua palannut "kotiseudulleen" muuttokirjan mukaan. Mutta mistä hän oli matkaan lähtenyt, ei ainakaan Röykystä! (Sahalahdesta Juholle annettu muuttokirja löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta, takasivulle on Hauholle saavuttua merkitty määränpää eli Röykyn torppa Hyvikkälässä.)

Jotta juttu ei kävisi liian pitkäpiimäiseksi, kerrottakoon vain, että torppari Juho Mikonpojan perheen monia muuttoja tutkaillessaan sukuharrastaja vihdoin viimein löysi lastenkirjasta Juhon muiden sisarusten joukosta ja vakuuttui siitä, että Juho oli kuin olikin Röykyn torpparin poika. Juho Mikonpoika (s. 1780) itse oli alkujaan Aikkolan kylän Heikkilän talon poika ja hänen vaimonsa Eeva Heikintytär (s. 1791) Sappeen kylän Alastalon Mäkelän torpasta.

Mutta oliko Juho Juhonpojan syntymä vuonna 1822 vain jäänyt merkitsemättä syntyneiden luetteloon inhimillisen erehdyksen tähden vai syntyikö hän jossain muualla, siinäpä pulma. Juho Mikonpojan ja Eeva Heikintyttären perheeseen syntyi useita lapsia Hauholla, mutta perhe muutti Tyrväntöön Lepaan kartanon (Stjernsund) Saloon lampuodiksi v. 1819, ja siellä syntyi tytär Anna Maria (s. 1820). Perhe oli saanut muuttokirjan palatakseen Hauholle v. 1821. Juhoa ei löydy Tyrvännönkään syntyneiden joukosta. 

Juho Juhonpojan syntymätieto on edelleen tietymättömissä, mutta muuten sukuharrastaja on mielestään saanut tarpeeksi vakuuttavan vastauksen kysymykseensä ja jatkaa muitten mielenkiintoisten propleemien parissa.

mpä

Pitäjänsuutari Padasjoelta, osa 1/2

Suvussa on ollut suutareita, kuten sukuharrastaja on aikaisemminkin maininnut. Yksi heistä oli pitäjänsuutarina Padasjoella. Tämän syksyn aikana harrastaja perehtyy hänen vaiheisiinsa, sillä harrastus innosti osallistumaan Pitäjänkäsityöläiset sukututkimuksessa -kurssille Vanajaveden opistossa Hämeenlinnassa.

Joonas Juhonpoika syntyi Padasjoen Auttoisilla Rekolan talossa vuonna 1787. Hänen isänsä Juho Rekonpoika (1749-1812) oli aikoinaan syntynyt samassa talossa ja löytänyt vaimokseen Leena Yrjöntyttären (1751-1818) Syrjäntaan Heikkilästä. Lapsia perheeseen siunaantui yhdeksän, ja Joonas syntyi järjestyksessä seitsemäntenä.

16-17 -vuotiaana vuonna 1804 Joonas muutti Padasjoen Jokioisiin Siltalaan, missä hänestä tuli siellä asuvan suutarin Taavetti Ågrenin oppipoika. Näin poika pääsi osaksi käsityöläisyhteisöä, sillä suutarin lisäksi Siltalasta löytyi räätäli, kutoja ja pyörämaakari, ja ainakin joillakin heistä oli oppipoikia. Suutari Ågrenillakin oli toinen oppipoika Joonaksen lisäksi.

Viisi vuotta kului suutarin opissa Ågrenilla. Sitten oli edessä muutto Hämeenlinnaan. Joonas haki kotiseurakunnan papilta muuttotodistuksen 1.4.1809, mutta Hämeenlinnan muuttaneisiin hänet merkittiin vasta 21.6. Ehkä matkaan lähtö viivästyi tai nuori suutarinoppilas ei vain tullut toimittaneeksi muuttokirjaa heti seurakunnan kansliaan uudessa kaupungissa, tiedä häntä.

Muuttajien luetteloon merkittiin hänet ja samalla hänen osoitteensa: "suutari Westinin luona". Sukuharrastaja palaa suutarimestari Westiniin tarkemmin seuraavalla kerralla.

Joonas Hämeenlinnan kaupunkiseurakuntaan muuttaneiden luettelossa 1804-1824.
(Kansallisarkiston Digitaaliarkisto)

Ylempi kuva: Suutari oppipoikineen. Emile Adanin maalauksesta otettu valokuva. (Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmat)

api

Maria Penjamintyttären syntyperä

Maria Penjamintytär oli talollisen tytär Lammin Takaperän Kerttulasta (Gertula) tullessaan Heikkilään miniäksi, kuten seurakunnan vihkitiedot tietävät kertoa. Kerttulassa - tai Sorsalassa niin kuin sitä myös kutsuttiin -  tosiaankin oli siihen aikaan isäntänä Penjami Pekanpoika (Benjam Pettersson, s. 1737) ja emäntänä hänen vaimonsa Kaisa Erkintytär (s. 1737). Heidät oli vihitty Hauholla uuden vuoden päivänä 1759, ja heille syntyi Takaperässä useita lapsia, joista toiseksi vanhin oli helmikuussa 1761 syntynyt Maria. 

Sukuharrastajaa hämää oikein kovasti se, että Takaperän Kerttulassa kuoli tuhkarokkoon ½ vuoden ikäinen Maria Penjamintytär lokakuussa 1761, siis samana vuonna, jolloin Onnenvuoren Heikkilän tuleva emäntä syntyi.  Kastettujen luettelossa ei ole toista samaan perheeseen  myöhemmin syntynyttä tytärtä, jolle olisi annettu sama nimi Maria. Ja kaikki muut perheen tyttäret menivät aikanaan miehelään tahoillaan.

Oliko aikuiseksi kasvanutta Maria Penjamintytärtä siis olemassa ollenkaan? Tällaistakin juolahtaa harrastajan mieleen kysyä.

Lammin kirkonkirjojen lastenkirjat alkavat vasta vuonna 1786, joten sieltä ei apuja löydy. Vuosien 1780-1784 rippikirjaan ilmestyy perheeseen tytär Maija, joka on kirjoitettu syntyneeksi 1764. Syntymävuoteen voitaneen suhtautua varovaisuudella, sillä samalla sivulla ei toistenkaan lasten tiedot täsmää: kahden syntymävuodeksi on merkitty 1762 ja toisten kahden 1764. Marian ensimmäinen merkintä ehtoollisella käynnistä on vuodelta 1783. Olisiko hän ollut piikana jossain muualla ennen kuin hänet kirjoitetaan Kerttulan kohdalle rippikirjaan, sillä hän on talon kirjoihin ilmestyessään jo parinkymmenen ikäinen? Pitääpä etsiä rippikirjoista, josko löytyisi.

Sukuharrastaja on taipuvainen ajattelemaan, että Heikkilän talon miniä oli Kerttulan talon isäntäparin tytär, sillä muuta sopivaa Maria Benjamintytärtä ei lähipitäjistäkään löydy. Olisiko kirkonkirjoihin merkitty Kerttulan kuolleeksi pienokaiseksi joku toinen tuhkarokkoepidemiassa menehtynyt lapsi, joita tosiaan näkyy olevan lukuisia? Tai toisena vaihtoehtona voisi olla, että Benjam ja Kaisa saivat vuonna 1764 tyttären, jolle antoivat saman nimen Maria, mutta jonka merkitseminen kastettujen luetteloon unohtui. Ehkä harrastaja saa arveluilleen jossain vaiheessa varmistusta.


Kuvassa Tuulinen toukokuun iltapäivä (A. Sisley 1880) (WikiPaintings).

Maria Penjamintytär, äiti 200 vuoden takaa

On toukokuu 1813. Lammin Onnenvuoren kylässä elämä soljuu entiseen tapaan huolimatta siitä, että nyt asutaan Venäjällä eikä Ruotsissa. Puhetta siitä on riittänyt jokaisessa talossa ja töllissä Hämeen maaseudullakin, mutta maan kyntäminen, kylväminen ja elonkorjuu on pitänyt hoitaa ajallaan puheista piittaamatta, jotta leipää ja nauriita on riittänyt aina tulevan talven yli.

Valtakunnan vaihdos oli mennyt ohi Maria Penjamintyttäreltä, Heikkilän talon miniältä, sellaisessa sumussa, että hän oli tuskin edes huomannut asiaa, vaikka sota-aika oli tietysti huolestuttanut. Juhannuksena 1809 talon vanhaisäntä Mikko Antinpoika, Marian miehen isä, oli haudattu, ja niin Aaprahami Mikonpojasta oli tullut Heikkilän talon isäntä, mitä tehtävää hän kyllä oli jo hoidellutkin isänsä ikäännyttyä. Anoppi Liisa Antintytär oli nukkunut pois melkein vuosikymmen aiemmin.

Melkein päivälleen vuoden kuluttua vanhaisännän kuolemasta  taloa oli kohdannut uusi murhe: Aaprahami oli kuollut yllättäen keuhkokuumeeseen (styng) ennen kuin oli ehtinyt täyttää 48 vuotta. Maria Penjamintyttärestä oli tullut leski 49-vuotiaana. Heikkilän emäntähän hän oli ollut jo anoppivainaan kuolemasta asti, mutta nyt koko tilan vastuu oli ollut hänen harteillaan. 

Tämän vuoden syksyllä vanhin poika Mikko täyttäisi onneksi jo 20 vuotta. Hän on nyt isäntä talossa ja vuosi vuodelta hänen taitonsa kasvavat, ja kyllähän Maria jaksaisi vielä kovasti autella talon töissä. Mikon lisäksi Marialla on yksi tyttö ja kolme nuorempaa poikaa. Matti, kuopus, oli jäänyt isästään orvoksi 4-vuotiaana.

Sielunsa silmillä Maria katsoo eteenpäin ja näkee poikansa Mikko Aaprahaminpojan Heikkilän isäntänä ja sitten tämän jälkeen hänen lapsensa. Äidin surua hän kantaa sydämessään pienestä Reetusta, joka oli jaksanyt elää syntymän jälkeen vain kymmenen päivää ja sitten kuollut johonkin lastentautiin, jonka laatua ei hän eikä edes pappi ollut tiennyt.

Eero Järnefelt: Pyykkiranta (D.Nyblinin valokuva)

-----------------

Marian perhekunta vielä vuosilukuina:

Marian puoliso oli Lammin Onnenvuoren Heikkilän talon vanhin poika ja isäntä Aaprahami Mikonpoika (s. 1762 ja k. 1810). Tämän vanhemmat olivat  Mikko Antinpoika (s. 1741 ja k. 1809 Heikkilässä) ja Liisa Antintytär (s. 1745 ja k. 1800), jonka sukujuurista sukuharrastaja ei ole vielä päässyt perille.

Marian kuusi lasta syntyivät kaikki Heikkilässä. He olivat:
Mikko Aaprahaminpoika (s. 1793), jonka nimestä pohdintaa täällä
Leena Aaprahamintytär (s. 1795)
Reetu Aaprahaminpoika (s. 1799, k. 1799)
Joonas Aaprahaminpoika (s. 1800)
Kustaa Aaprahaminpoika (s. 1803)
Matti Aaprahaminpoika (s. 1806)

Maria Penjamintyttären omasta syntyperästä riittää pähkäiltävää vielä seuraavaan blogikirjoitukseen.

mpi

Heikkilän Mikko ja huonomuistinen kastepappi

Heikkilän taloon syntyi poikalapsi, talon pojan ja miniän esikoinen. Vastasyntyneen isä oli 28-vuotias Aaprahami Mikonpoika, joka oli tuonut vaimoksi kotitaloon Lammin Onnenvuoreen Maria Penjamintyttären Lammin Takaperästä. 

K. V. Lemokh (1841-1910): Vanhempien ilo. (Wiki Media Commons)

Suvun perinteitä kunnioittaen poika sai nimen ... niin, mikä oikein olikaan vauvan nimi? Isän nimi oli siis Aaprahami Mikonpoika. Kun juuri syntynyt poika kasvoi mieheksi ja avioitui, hänet merkittiin vihittyjen luetteloon Mikkona ja hänen lapsensa olivat aikanaan Mikonpoikia ja -tyttäriä.

Silti sukuharrastaja ei löydä kastetiedoista Mikko-nimistä poikalasta, joka olisi syntynyt Aaprahamille ja Marialle. Sen sijaan kastettujen luettelosta löytyy 22.9.1793 syntynyt ja 29.9.1793 kastettu Tuomas, jonka vanhemmat ovat Onnenvuoren Heikkilän talon Aaprahami Mikonpoika (s, 1762) ja Maria Penjamintytär (s. 1761). Ketään toistakaan Mikkoa heille ei syntynyt. Tuomaksesta taas ei ole jälkeäkään Heikkilän talossa seurakunnan lasten- ja rippikirjoissa, joihin talon vanhimman lapsen nimi on aina merkitty Mikoksi.

Sukuharrastaja on kovasti sitä mieltä, että kastepapille on tullut kirjaus- tai muistivirhe. Perhe ei tietenkään koskaan nähnyt, mitä seurakunnan kastettujen luetteloon oli kirjattu, joten he lepertelivät Mikko-vauvalleen onnellisen tietämättöminä tämän kirjoihin merkitystä nimestä.

Lammin seurakuntaa oli ilmeisesti siunattu niihin aikoihin kovasti huonomuistisella papilla, sillä kastetuista löytyy lapsi, jonka kohdalla puuttuu merkintä äidistä, ja toinen, jonka kohdalla puuttuu lapsen nimi kokonaan, vaikka vanhempien ja kummien nimet ovatkin näkyvissä. Löytyypä yksi tieto syntymästä, jossa syntymä- ja kastepäivien lisäksi on merkitty vain perheen kotikylä ja talo, mutta ei sen kummemmin kastetun lapsen kuin hänen vanhempiensa tai kummiensakaan nimiä.

mpi