I niin kuin Saukon kolme Iida-tytärtä

Entiseen aikaan oli melkoisen yleistä, että kun perheen lapsista joku kuoli pienenä, jollekin seuraavana syntyvistä annettiin sama nimi kuin menehtyneellä lapsella oli ollut. Saattoipa niin käydä useammin kuin kerran, kuten kävi entisen ruotusotamies Erkki Juho Saukon perheessä Padasjoen Vesijaolla.

Ruotusotamies Erkki Juho Saukko (s. 1837), jonka sotilasnimeä sukuharrastaja ihmetteli bloginsa alkumetreillä, nai Saara Loviisa Kaapontyttären (s. 1840). Tämän isästä on ollut juttua kerran, ja vielä toisenkin. Erkki ja Saara saivat yhdeksän lasta, joista useimmat syntyivät silloin, kun perhe asui milloin torpparina, milloin itsellisenä Vesijaon Skytän rusthollin torpissa. Näin myös kolme Iida-tytärtä.

Katosta riippuva kehto Seurasaaren museossa.
Kuva: Paju (Wikimedia)

Saukon lapsista järjestyksessä toinen oli tyttö, joka sai nimen Iida Kaisa (s. 1863). Vauva ei kuitenkaan elänyt kahtakaan kuukautta, kun hän kuoli kuristustautiin (strypsjuka), mikä lienee ollut kurkkumädän aiheuttama. Seuraavaksi syntyi poika, ja parin vuoden kuluttua taas tyttö, joka kastettiin Iida Mariaksi (s. 1867). Tämäkään tyttölapsi ei saanut elää aikuiseksi, sillä ennen kymmenvuotispäiväänsä hän sairastui ja menehtyi tulirokkoon.

Kun vanhemmat olivat huhtikuussa 1877 haudanneet Iida Marian, syntyi elokuussa uusi tyttö, joka sai saman nimen. Tämä toinen Iida Maria sai elää aikuiseksi ja aikanaan perusti perheen renki Heikki Heikinpoika Ahllundin kanssa (s. 1872), jonka isä oli aikanaan suutarin opissa.

Iida-nimestä vielä sen verran, että harrastajaa edeltävissä sukupolvissa on lukuisia Iidoja, mutta näyttääkin siltä, että Iida ei ole kovin vanha nimi. Ensimmäisen kerran nimen Iida on suvussa saanut tyttönen vuonna 1848 ja sitten seuraavaksi 1863 yllä mainittu Saukon Iida Kaisa. Sen jälkeen nimen käyttö runsastuukin aika lailla ainakin Hämeen maaseudulla.

amä

Annan päivänä

Esiäitini Anna Leena oli nuori, vasta parikymppinen palvelustyttö, kun hän päätti lähteä suureen maailmaan. Anna haki kotiseurakunnastaan Padasjoelta muuttokirjan Pietariin ja lähti matkaan!

Oho, siinäpä rohkea piikalikka! Hämäläisestä maalaiskylästä hän uskaltautui kurottamaan aivan toisenlaiseen elämään koko keisarikunnan pääkaupungissa. Olikohan hänellä palveluspaikka jo valmiiksi tiedossa? Ehkä joku tuttu käsi-työläisperhe muuttamassa myös ja halukas viemään näpsäkän suomalaisen palvelijan mukanaan? Matkustiko hän yksin vai lähtikö samaan aikaan muitakin palvelukseen suurkaupunkiin?

Pietarin Pyhän Marian seurakunnan rippi- ja muuttokirjoista Anna Leenaa ei kuiten-kaan löydy tuolta ajalta. Hänen vaiheensa voisivatkin olla työläät selvittää, ellei hän olisi palannut muutaman vuoden jälkeen Padasjoelle samaan taloon, mistä oli lähtenyt, ja ellei häntä olisi merkitty samalle rippikirjan sivulle ja riville. Muuttokirjan hän tuo palatessaan -- yllätys, yllätys! -- ei Pietarista, vaan Iitistä!!

"Vaatteittemme raaka-aineita.
Pellava." (Tuntematon. 1907.)

Jostain syystä Anna Leenan matka oli päätynyt Iittiin, ja hän jäi sinne piiaksi. Muutaman vuoden kuluttua hän palasi kotipitäjään Iitissä syntyneen Johannes-pojan kanssa.

Anna Leena Kustaantytär syntyi vuonna 1846 Reetrikki Kustaa Jaakonpojan ja Anna Leena Joonaksentyttären perheeseen. Hänen nimensä voisi aiheuttaa sukuharrastajalle paljon päänvaivaa, ellei hän tosiaankin olisi palannut Iitistä samaan Padasjoen taloon mistä lähti. Ennen matkaa Anna Leena nimittäin kirjattiin rippikirjoihin Reetrikintyttärenä ja matkan jälkeen Kustaantyttärenä. Välillä hän on kirjoissa Anna, välillä Anna Leena. Kun Johannes 7-vuotiaana sairastui kylässä riehuneeseen tulirokkoon ja kuoli, hän oli haudattujen luettelossa Leenanpoikana. 

Päästyään kotikonnuille Anna Leena solmi avioliiton Heikki Juhonpoika Ahllundin kanssa, mutta se on jo toisen blogikirjoituksen aihe se.

ami