lauantai 27. huhtikuuta 2013

Brofeldtien savolais-ruotsalaista sukua

Kruununnimismies Joonas Cavén ja hänen vasta vihitty vaimonsa Helena Katariina Brofeldt asettuivat asumaan kruunun virkataloon Lammin Kuurikan kylään[1] Hollolassa vietettyjen häiden jälkeen. Morsian oli tosiaankin asunut veljensä kersantti Tuomas Petteri Brofeldtin perheessä Pyhäniemen Ylöstalossa, kuten aikaisemmin arvelin[2].

Sisarusten elämän alkuvaiheita olikin sitten hankalampi kartoittaa. Tai ei sentään, onhan meillä Hiski ja sen hakutoiminto. Se löysi Itä-Suomesta perheen, johon oli syntynyt samannimiset sisarukset, joiden syntymävuodetkin täsmäsivät. Heidän lisäkseen sisarussarjaan kuului neljä muuta poikaa.

Helena Katariina ja hänen veljensä syntyivät Pyhityn kylässä Pieksämäellä. Vai pitäisikö sanoa, että pienokainen Catharina Helena syntyi, sillä sillä nimellä hänet merkittiin kastettujen kirjaan? Isä oli siltavouti Antti Skägg (Skiägg, s. 1729)[3] ja äiti Maria Brofeldt. Lapset käyttivät aikuisena äitinsä sukunimeä. Syitä voi vain arvailla, sillä kaikki syntyivät vanhempien avioliitossa. Helena (s. 1766) oli sisaruksista ainoa tyttö, ja viidestä pojasta peräti neljästä tuli armeijaan (ali)upseeri. Heistä yksi oli juuri Tuomas (s. 1760). Muut veljekset olivat Antti (s. 1761), Aapo (Abraham s. 1763), Penjami (s. 1767) ja Niilo Heikki (s. 1775).[3]

Helenan vanhemmat vihittiin Joroisissa 1760[4], missä Maria oli siihen aikaan Lahnalahdessa, vaikka olikin syntynyt Juvalla Yliveden kylässä 1734. Hänen isänsä oli korpraali Bengt Brofeldt (Brofält) ja äitinsä Kaisa (Karin) Tuhkalainen.[5]

Bengt Brofeldtin nimen googletus tuo sitten sukuharrastajalle sen löytämisen ilon, jota hän pilke silmäkulmassa lähti jäljittämään. Ylä-Savon netti Aviisiin[6] kirjoittaneen Jouko Pennasen  mukaan Bengt Brofeldt on Johannes Brofeldtin eli Juhani Ahon esi-isä. Aho polveutui ilmeisesti Helena Katariinan äidin veljestä. 

Mielenkiintoista on sekin, että Bengt Brofeldt tuli Ruotsista korpraaliksi Juvalle Savon jalkaväkirykmenttiin isonvihan jälkeen.[7] Näin sekä Joonas Cavénin että hänen vaimonsa Helena Katariina Brofeldtin isoisät olivat ruotsalaisia sotilaita, jotka olivat menneet naimisiin suomalaisten talonpoikaisnaisten kanssa ja jääneet pysyvästi Suomeen.


Juhani Ahon kuva on vuodelta 1891, jolloin se ilmestyi Uuden Kuvalehden kesäkuun numeron etusivulla. Lehteä toimittivat mm. K. Brofeldt ja P. Brofeldt, Ahon veljet, jotka myöhemmin tunnettiin Kaarlo ja Pekka Ahona. [8]

Pieni varoituksen sana: Tällä kertaa sukuharrastaja ei ole katsonut kaikkia tietoja alkuperäislähteistä. Käytetyt lähteet: 
HisKi
Seurakuntien kirkonkirjoja:
  [1] Lammi rippikirja 1791-1796;
  [2] Hollola rippikirja 1781-1791; 1791-1795 I;
  [3] Pieksämäki syntyneet 1726-1794;
  [4] Joroinen vihityt 1757-1799:
  [5] Juva (Jockas) syntyneet 1718-1741
[6] Pennasen artikkeli Ylä-Savon netti Aviisissa 1.11.2012
[7] Luettelo Ruotsista Suomeen 1721 siirretyistä sotilaista
[8] Kansalliskirjaston digitoidut aikakausilehdet

api

torstai 25. huhtikuuta 2013

Helena Katarina Brofeldt vihittiin Hollolassa

Lammin nuori nimismies Joonas Cavén löysi vaimokseen Helena Katariina Brofeldtin ylioppilasmatrikkelin kertoman mukaan, ja häitä vietettiin vuonna 1792. Jo pelkkä morsiamen sukunimi saa sukuharrastajan mielikuvituksen kiihtymyksen valtaan, olihan itse Juhani Aho alun perin sukunimeltään Brofeldt... Ja kun harrastaja ei tiedä Helenan syntyperästä tarkemmin, sekin jää arvailun varaan, oliko Helena Catharina todellakin Helena Katarina vaiko talonpoikaisittain Leena Kaisa.

Blogikirjoituksissani käytän suomenkielisistä henkilöistä suomalaisia nimiä, vaikken voikaan olla ihan varma, millä nimellä henkiöt tunnettiin lähipiirissään. Aina 1800-luvun loppupuolelle asti papit merkitsivät nimet kirjoihin ruotsalaisessa muodossa, ja monesta Henrikistä tulikin Heikki, kun kirjojen kieli muuttui vuosisadan vaihteessa. Ruotsinkielisten ja Ruotsista muuttaneiden nimet olen säilyttänyt ruotsinkielisinä täälläkin.

Mutta Joonaksen vaimon taustaa pitää penkoa tarkemmin. Lammilta ei löydy vihkimistietoa, joten otetaanpa Hiski avuksi ja valitaan hakuun Lammin lisäksi lähipitäjät. Ei tärppää. Laajennetaan hakua koko Etelä-Suomeen. Onneksi sulhasella on harvinainen nimi, ja niinpä se nappaa vain yhden hakutuloksen. Kruununnimismies ja hänen nuorikkonsa, nuori neito (jungfru) Helena Catharina, vihittiin Hollolassa, missä morsian asui Pyhäniemen kylässä.


Tuntemattoman tekijän kuvassa
puetaan ruotsalaista morsianta.
(
NMA via Wikimedia.)
Hollolan seurakunnan rippikirjasta neito löytyy Pyhäniemen Ylöstalosta nimellä Catharina Helena Brofeldth. Samassa talossa on vävynä Tuomas (Thomas) Brofeldt, joka on joitain vuosia Katariinaa vanhempi. Voisiko olla, että Katarina asui veljensä perheessä miehelään mennessään? Lisäpenkominen paljastaa Tuomaksen sotilaaksi, hän oli kersantti, ja vaimo oli Anna Ulrika Gyllenbögel.

Hollolasta ei löydy kastetietoja Brofeldtin sisaruksille, ja näyttää siltä, että he ovat tulleet Hollolaan lähipitäjiä kauempaa.

Tutkistelu siis jatkuu, ja palaan tuloksiin seuraavassa blogipostauksessa. Nimistä vielä sen verran, että Joonaksen ja Katariinan lasten kastetiedoissa äidin nimi on milloin Catharina Helena, milloin Helena Catharina, ja löytyy sieltä kerran se Leena Kaisakin, tosin kirjattuna Lena Caisaksi.

api

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Joonas, ylioppilas Porvoon kymnaasista

Talonpoikia, torpparisperheitä, sotilaita, käsityöläisiä ja palvelusväkeä  jäljittänyt sukuharrastaja ällistyi, kun törmäsi poikaan, joka lähti koulutielle 1700-luvulla. Siinäpä oiva syy tutkia, mitä koulutien varrelta paljastuisi.

Talonpoikaistalon poika Joonas Heikinpoika (s. 1768), kuudes kahdeksasta sisaruksesta, sai Padasjoen seurakunnan lastenkirjaan merkinnän, että hän oli kymnaasissa, lukiossa. Kirja ei kuitenkaan kerro mitään hänen lukiota edeltävästä opintiestään.

Vuonna 1723 kuninkaallinen asetus kehoitti vanhempia huolehtimaan  jälkikasvunsa lukutaidosta. Padasjoen historian (Pulkkila 1984) mukaan ensimmäinen maininta vakinaisesta pitäjän koulumestarista löytyy vuoden 1784 tuomiokirjoista, kun eräs rusthollari vaati talvikäräjillä koulumestari Lindeniltä pellon vuokraa. Linden vaikutti pitäjässä 1782-1785. Oliko mahdollista, että hän tai joku muu perheen ulkopuolinen opetti Joonasta vai lankesiko tehtävä hänen isälleen tai äidilleen?


Albert Anker: Koulupoika (1875)
(WikiMedia Commons)
Hämeenlinnaan oli perustettu triviaalikoulu jo 1690. Kävikö Joonas siellä koulua opittuaan ensin kotona lukemaan? Oppilasmatrikkelia ei ole vielä Joonaksen ajalta. Triviaalikoulua käytiin neljä luokkaa, ja jokainen luokka kesti kaksi vuotta.

Se kuitenkin tiedetään, että Joonaksesta tuli Porvoon kymnaasin oppilas 16-vuotiaana, sillä oppilaitoksen matrikkelin mukaan hän kävi oppilaitosta 1784-1789 Jonas Cavén nimisenä. Opintojen loputtua hänet kirjataan Padasjoen seurakunnan rippikirjaan kotitalon kohdalle juurikin tuolla nimellä ja tittelillä "student", ylioppilas. 

Yrjö Kotavuoren Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 tietää, että Joonas Cavén suoritti ylioppilastutkinnon Turun yliopistossa kevätlukukaudella 1789, muttei näytä koskaan aloittaneen opiskelua siellä. Hänestä tuli Lammin nimismies varsin nuorena, 23-vuotiaana. Pian sen jälkeen hän solmi avioliiton Helena Katarina Brofeldtin (1766-1803) kanssa, ja perheeseen syntyi kahdeksan lasta. Jäätyään leskeksi Joonas solmi uuden avioliiton Eeva Sofia Bouchtin (1776-1816) kanssa. Lapsiluku kasvoi vielä kolmella lapsella. (Päivitys 15.7.2016: Joonaksella ja Eeva Sofialla oli neljä lasta.) Joonas itse kuoli Lammilla hengenahdistukseen (andtäppa) 48-vuotiaana. Vaimo Eeva Sofia menehtyi keuhkotautiin (lungsot) vain pari viikkoa myöhemmin, 40-vuotiaana.

api

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Elinkautinen Rahakasvinlaitos

Sattuipa silmiini aivan vakava, mutta hauskankuuloinen ilmoitus Hämäläinen-lehdestä 150 vuoden takaa 2.4.1863:




"Elinkautisen Rahakaswinlaitos 
Turussa
wastaan ottaa panoksia alakirjoitettuin kautta, 
jotka myös antawat selityksiä laitoksesta ja 
hakemuskaawoja.
A. Sewon.             G. E. Euren."

Seuraavalla vuosikymmenellä Sanomia Turusta 8.1.1875 ilmoittaa, että kerran viikossa keskiviikkoisin voi laittaa laitokseen rahaa kasvamaan sen konttorissa Yhdyspankin huoneissa. Jos antaa rahan kasvaa 12 vuotta, se kasvaa 3 4/5%, mutta yli 40 vuodessa raha kasvaa 6%.



lauantai 13. huhtikuuta 2013

Löytöjä Kansallisarkistosta

Tässä päivänä muutamana teimme retken Kansallisarkistoon Helsinkiin sukututkimuskurssimme kanssa. Saimme ystävällisen ja napakan  opastuskierroksen niin taloon ja sen historiaan kuin siellä säilytettäviin aineistoihinkin. Sain muutamia ahaa-elämyksiä kierroksen aikana siitä, mistä voisi jotain kaipaamaani tietoa etsiä. Antoisaa!



Svenska Litteraturskällskapetin kokoelmista (via Flickr) löytyy kuva Kansallisarkistosta edellisen vuosisadanvaihteen tienoilta (kuvassa oikeanpuoleinen rakennus). Pytinki ei ole muuttunut, kuvan kadun nimi sen sijaan on, Nikolainkadusta Snellmaninkaduksi. (Kuvaa klikkaamalla se avautuu suurempana.)

Mutta retkestä. Etukäteen olin varustautunut hakemaan ratkaisua yhteen arvoitukseeniNiinpä etsin - ja LÖYSIN!!! - asiakirjoja sisällissodan 1918 tapahtumista. 

Saamani neuvon mukaan katsoin Arkistolaitoksen Portista polkua  hakemani tiedon äärelle. Etsin tietoja yhdestä punaisten vankileirille tuomitusta ja löysin arkiston tietokoneilta valtiorikosoikeuden istunnon aktin etsimästäni henkilöstä.

Vangitut punaiset joutuivat syytetyiksi valtiorikosoikeudessa. Tuomion julistamisen jälkeen heillä oli seitsemän päivää aikaa anoa armahdusta tuomiosta valtiorikosylioikeudelta, ja tarkoitusta varten oli painettu valmiiksi lomakkeita, joihin sitten vain käsin täytettiin nimi, paikkakunta ja päivämäärä. Ja allekirjoitus. Armahdusanomus alkoi näin:
"Nojautuen lakiin eräiden valtiorikosten käsittelemistä varten asetettavista tuomioistuimista sekä oikeudenkäynnistä niissä sen 14 §:än, anon nöyrimmästi, että Suomen Valtiorikosylioikeus tahtoisi suoda armahdusta minulle siitä kuuden (6) vuoden rangaistuksesta..."
Anomuksen liitteinä oli sitten syytetyn kuulustelupöytäkirja, todistajien lausuntoja pienillä lipukkeilla (todistekorteissa), joista osa oli kirjoitettu valmiiksi painetuille lomakkeille nekin, papin lausunto syytetyn mahdollisista aikaisemmista rikoksista ("puhdaskirjainen" oli lausunto tässä tapauksessa), suojeluskunnan lausunnot sekä viimeisenä syytetyn kotipaikan parin torpparin kirjoittama takaus, jossa he vakuuttivat, ettei syytetty ole vaarallinen eikä poistu paikkakunnalta. Tämä kaikki oli tarkoitettu tukemaan armahdusanomusta, johon valtiorikosylioikeus ei suostunut.

Nämä asiakirjat ovat arkistossa näyttösuojattuja eli niitä ei pääse kotikoneelta katsomaan, mutta kylläkin Kansallisarkiston koneilta paikan päällä, eli ne eivät ole varsinaisesti salattuja. Lisäksi opastuskierroksen aikana opin, että kaikki valtiorikosoikeuksien aktit  on luetteloitu ja nämä luettelot on koottu kirjoiksi arkiston hyllylle. Niitä on muistaakseni kymmenen osaa, syytettyjen nimen mukaan aakkosjärjestyksessä, ja nimen perässä valtiorikosoikeuden aktin numero. Itse asiassa tämä kaikki tieto löytyy Portistakin, mutta se  meni perille ihan toisella tavalla, kun opas otti niteen hyllystä ja näytti, että tästä löytyy aktihakemisto.

Etsimäni henkilön papereista löysin tiedon, että hänen veljensäkin oli vangittuna samassa vankilassa. Sitä en ollut tiennyt tai muistanut, mutta nyt löysin hänestäkin vastaavat asiakirjat. 

Sitä vain jäin ihmettelemään, miten organisoitua toiminta vuonna 1918 saattoi olla. Sisällissota kesti tammikuusta toukokuuhun. Tutkimani henkilö vangittiin toukokuussa, häntä ja häntä vastaan todistaneita kuulusteltiin kesäkuun alussa, ja lausunnot kerättiin samoihin aikoihin. Silti monet näistä papereista kirjoitettiin valmiiksi painetuille lomakkeille. Maan tilan on täytynyt olla varsin sekasortoista niihin aikoihin, ja siksi moinen valmistautuneisuus yllättää.

Jollain toisella vierailukerralla paneudun niihin aineistoihin, joihin tarvitaan käyttölupa. Senkin olen nyt hakenut myös Kansallisarkistoa varten.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Säädynmukaisia aviokauppoja

Oliko 1700-luvun Suomi sääty-yhteiskunta hämäläisellä maaseudulla? Naivatko rengit piikoja, torpparin lapset torpparin lapsia, solmivatko talollisten lapset avioliittoja keskenään ja kartanoitten isäntäväkien perilliset samoin?

Sofia Nilsintytär Springmanilla, sotilaan ja talontyttären tyttärellä, ja Heikki Eskonpoika Nyströmillä, sotilaalla ja talollisen pojalla, oli kahdeksan lasta. Esikoista lukuunottamatta he syntyivät sen jälkeen, kun Heikki oli jo eronnut sotilaspalveluksesta ja palannut kotitilalleen Padasjoen Kaukelan Alimmaiseen isännäksi. Kaikki kahdeksan lasta elivät aikuisiksi.


Talonpoikaistuvan sisusta (1889).
Daniel Nyblinin lasinegatiivi A. Edelfeltin maalauksesta.

Esikoinen Maria Heikintytär (1755-1780) vihittiin naapuritalon, Kaukelan Ylimmäisen,  pojan Yrjö Heikinpojan (s. 1755) kanssa 22-vuotiaana. Vain kolme vuotta myöhemmin Maria kuoli vatsasairauteen. Perheeseen ei nähtävästi ehtinyt syntyä lapsia.

Heikki Heikinpojasta (1757-1807) tuli Alimmaisen seuraava isäntä isänsä kuoleman jälkeen, vain 22-vuotiaana. Pian sen jälkeen hän toi emännän taloon, talollisen tyttären Anna Juhontyttären (s. 1760) Arrakoskelta. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista osa kuoli pieninä. Alimmaisen isäntä kuoli punatautiin (rötsot), ennen kuin ehti täyttää 50 vuotta.

Johannes (jatkossa Juho) Heikinpoika (1760-1817) päätyi vävyksi naapuripitäjään Lammille, jonka Ronnin kylän Jaakkolan talon tyttärestä tuli hänen vaimonsa. Anna Kaisa Kustaantytär (s. 1761) oli kuusi vuotta piikana Kaukelan Ylimmäisessä, ja siellä nuoret varmaan tutustuivat. Juho-vävystä tuli isäntä Jaakkolan taloon, ja perheeseen syntyi kuusi lasta. Kuollessaan 57-vuotiaana keuhkotautiin (lungsot) Juho oli lautamies. [*]

Eeva Heikintytär (1763-1822) naitiin Padasjoen Auttoisille, Kotkan talon pojan Tuomas Heikinpojan (s. 1764) vaimoksi. Heille syntyi seitsemän lasta. Eeva kuoli talollisen leskenä kuumetautiin 59-vuotiaana.

Myös Esa Heikinpoika (1766-1821) löysi puolisonsa Auttoisilta, kun hän sai vaimokseen leski Sofia Joonaantyttären (s. 1763) Ala-Yöttyrin talosta. Sofia oli syntyisin Auttoisten Heistolan talon tyttäriä ja tullut miniäksi Ala-Yöttyriin. Hänellä ja hänen ensimmäisellä miehellään Antti Mikonpojalla (s. 1757) oli neljä lasta. Uuden avioliiton myötä hänelle ja vävyksi tulleelle Esa Heikinpojalle syntyi vielä kuusi lasta, joukossa kaksospojat ja kaksostytöt. Esa kuoli 55-vuotiaana ruusuun (rosen).

Joonas Heikinpojasta (1768-1816) on merkintä "gymnasist" seurakunnan lastenkirjassa 1776-1786  eli Joonas oli lähetetty opiskelemaan lukioon, kymnaasiin. Se on ensimmäinen  merkintä kouluopinnoista, jonka sukuharrastaja on kohdannut, joten asiaan on syytä perehtyä tarkemmin toisella kertaa. 

Arvi (Arvidus) Heikinpoika (1771-1814) löysi vaimon Juho-veljen tapaan Lammin Ronnin kylästä, kun hänet vihittiin Eskolan rusthollarin tyttären Anna Reetta Aatamintyttären (s. 1779) kanssa. Arvi oli vähän ennen häitä ehtinyt muuttaa Sysmään Virtaan kylän Naarlammen (Narlambi) taloon ja häiden jälkeen hän toi Annansa sinne. Heille syntyi neljä lasta, joista nuorimmainen vasta vähän isänsä kuoleman jälkeen. Arvi hukkui  43-vuotiaana.

Kuopus Anna Heikintytär (1774-1809) löysi isosiskonsa tapaan miehensä naapurista, kun hän meni naimisiin Kaukelan Ylimmäisen talon pojan Akseli Esanpojan kanssa (s. 1770). Akseli jäi varhain leskeksi viiden lapsen kanssa, sillä Anna kuoli punatautiin 34-vuotiaana, vain pari kuukautta nuorimmaisensa syntymän jälkeen.

*****

Säädyssä pysyi koko sisarussarja!

[*] Viime vuonna kirjoitin Juho Heikinpojan pojasta, Kustaa Juhonpojasta, joka palasi isänsä kotipitäjään ja meni naimisiin Auttoisten Hokan talon tyttären kanssa ja kuoli nuorena onnettomuudessa Turussa. Siitä kirjoitettiin silloisissa lehdissä eri puolilla Suomea.

api

torstai 4. huhtikuuta 2013

Sofia, sotilaan tytär

Sofia, äitinsä kaimaksi kastettu, syntyi sotilaan tyttärenä vuonna 1732. Lapsuuskoti oli Padasjoella, minne isä Nils Springman oli tullut Ruotsista ratsumieheksi Sofian enolle, joka oli koko ratsutilan, heidän Virmailansa, isäntä. Sofian isä ja äiti menivät naimisiin, ja niin isä jäi Suomeen eikä enää palannutkaan omien vanhempiensa tykö Etelä-Ruotisiin.

Sofia Nilsintyttärellä oli kolme vanhempaa siskoa, Liisa, Maria ja Kristiina. Hänen jälkeensä syntyivät vielä pikkusiskot Margareetta ja Anna. Lisäksi samassa pihapiirissä oli serkkuja, Heikki-enon lapsia. Mutta kaikki muuttui, kun Sofia oli 10-vuotias, sillä isän uusi työ oli Osoilan kylässä, ja perhe muutti sinne. Nuorena neitona Sofia työskenteli usean vuoden piikana enonsa talossa Virmailassa, mutta kahdenkymmenen ikäisenä hän oli palannut taas vanhempiensa luo.

Sofia, sotilaan tytär, vihittiin sotilaan kanssa. Sulhanen oli rakuuna Heikki Eskonpoika Nyström (s. 1718), joka oli syntyisin Kaukelan kylän Alimmaisen talon poika, mutta teki ratsupalvelusta Nyystölässä. Pulkkilan Padasjoen historia arveleekin, että ratsumiehen sotilasnimi Nyström olisi väännös hänen asuinpaikastaan Nyystölästä. Sinne Sofiakin muutti häitten jälkeen 1754. Rippikirjassa heidät kirjattiin Nyystölän rakuunoiden sivulle. Heikki palveli armeijassa vuosina 1750-1757, jolloin hän perheensä kanssa muutti kotitilalleen. Samana vuonna Alimmaisen leskiemäntä kuoli, ja Heikistä tuli talon isäntä.


Vielä 1700-luvulla kaskeaminen oli Padasjoella yleistä.
I. K. Inhan ottamassa valokuvassa kaskenviertäjiä Enossa.
Svenska litteratursällskapet i Finland. (Flickr)
Lapsia Sofia Nilsintyttärelle ja Heikki Eskonpojalle siunaantui kahdeksan: Nyystölässä syntynyt Maria (s. 1755) ja Kaukelassa syntyneet Heikki (s. 1757), Johannes (s. 1760), Eeva (s. 1763), Esa (s. 1766), Joonas (s. 1768), Arvi (s. 1771) ja Anna (s. 1774). Lapsista vanhimmasta pojasta Heikki Heikinpojasta tuli isäntä Alimmaisen taloon isänsä jälkeen.

Sofia Nilsintytär kuoli kotonaan vanhuuteen Kaukelan Alimmaisissa 76-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ehtinyt olla leskenä kolmisenkymmentä vuotta, sillä Heikki Eskonpoika oli menehtynyt sairauteen jo 1779.

api