syntyi syksyllä 1838 Fredriksholmin torpassa Padasjoen Kasiniemessä. Pappi kirjoitti kastettujen luetteloon nimeksi Hedvig Lovisa, mutta kun tyttö lienee varttunut suomenkielisessä kodissa, sukuharrastaja käyttää hänestä nimeä Loviisa Brummer, mikä nimi hänellä on joidenkin lastensa kastemerkinnöissäkin.
Loviisan isä Otto Fredrik Brummer (s. 1805) oli naimisiin mennessään aliupseeri (kersantti) Kasiniemen rälssistä ja äiti taas talollisen tytär Justiina Matintytär (s. 1811) Kaidanmaan Korkean talosta. Häitten jälkeen nuoripari asusteli Kasiniemessä sulhasen isän talossa, mutta parin vuoden kuluttua heistä tuli Fredriksholmin väkeä.
Kasiniemen rälssiä nautittiin neljässä osassa, joista yksi oli Ojala, ja sen osan torppa Fredriksholm oli (lähde: Kasiniemen Sanomat). Torppa ilmeisesti perustettiin 1830-luvulla, ainakaan sitä ennen sitä ei näy seurakunnan rippikirjoissa, ja ehkä se perustettiin juuri Oton ja hänen perheensä elinkeinoksi ja hallintaan. Olisiko torppa saanut nimensäkin isännän toisesta nimestä?
Torppaan syntyi pikkuväkeä ainakin 10 lasta, heistä moni kuoli jo pienenä. Loviisa oli järjestyksessä viides. Hän varttui vanhempiensa luona 17 vuoden ikään, jolloin hän pestautui piiaksi Kauratun Postin taloon. Sieltä tarkk'ampuja Erkki Spjut hänet sitten korjasi vaimokseen, kuten sukuharrastaja viimeksi kirjoitti.
Loviisan kersantti-isän Otto Brummerin isä oli niin ikään Kasiniemen rälssin sotilas. Otto syntyi Luopioisissa Ämmätsässä, lyhyen matkan päässä Kasiniemestä siis, ja kastettujen kirjaan hänen isäkseen merkittiin kersantti Arvid Fredrik Brummer (s. 1772) ja äidiksi kersantti Brummerin piika Kreetta Heikintytär. Otolla oli myös vanhempi sisar, Anna Maria (s. 1803), heidän vanhempansa eivät ilmeisesti koskaan avioituneet. Ellei sitten talollisen tytär Kreetta Matintytär, jonka Arvid-kersantti vei vihille Oton ollessa vuoden vanha ja joka hieman aikaisemmin oli muuttanut Ruovedeltä Kasiniemeen, ole sama henkilö kuin Oton äiti Kreetta Heikintytär, mutta se on vielä selvittämättä. Kreetta Matintytär kuoli synnyttäessään Oton nuorempaa sisarta, Liisa Sofiaa (s. 1806), joka jäi eloon ja kasvoi aikuiseksi.
Otto kuitenkin varttui isänsä tykönä Kasiniemen rälssissä, ja aikuistuttuaan hän seurasi isänsä ja isoisänsä tietä armeijaan kersantiksi, kunnes jäi maata viljelemään Fredriksholmiin.
Kuva: Fritz von Dardel (1817-1901): Lypsypiika lypsää lehmää. (Nordiska Museet, Wikimedia)
Lähteet:
Luopioisten ja Padasjoen kirkonkirjat
Kasiniemen asutus 160 vuotta sitten. Kasiniemen Sanomat 8. (2000)
Sukuharrastaja on palannut blogiin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen. Keväällä harrastus vaipui syvälle perukirjan (tai parin) uumeniin, eikä kohonnut sieltä blogikirjoituksiin asti, mutta kesä on tuonut tullessaan uudet tarinat.
Tällä kertaa pääosassa on tarkk'ampuja Erkki Spjut. Hän syntyi Padasjoella 1800-luvun alkupuolella eikä ole (kai) harrastajalle mitään sukua, mutta hän on kirjoittajan esi-isän Erkki Juho Saukon aikalainen. Molemmista Erkeistä tuli tarkk'ampujia tsaarin armeijaan saman kuukauden väennostossa. Sittemmin on käynyt ilmi, että sotilas Spjut on sukuharrastajan pitkäaikaisen ystävän esi-isä.
Tammikuussa 1855 Erkki Heikinpoika sai väennostossa arpalipun numero 26. Krimin sodan (1854-1856) aikaan perustettiin joka lääniin uusia ruotutarkk'ampujapataljoonia, joten olisiko arpa määrännyt Erkki Heikinpojan sellaiseen? Pieni arvan numero määräsi miehen vakinaiseen armeijapalvelukseen kolmeksi vuodeksi, suurempi numero vain harjoituksiin lähellä olevaan reservikomppaniaan kolmena kutsuntaa seuraavana kesänä.
Erkki Heikinpoika oli syntynyt vuonna 1835 Osoilan kylässä Pitkälahden torpparin Heikki Aataminpojan (s. 1801) ja tämän vaimon Maija Mikontyttären (s. 1802) viidentenä lapsena. Ajan tavan mukaan hän lähti rengiksi rustholliin 15 vuoden iässä, ja viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli sotilas, joka sai sotilasnimen Spjut (keihäs).
Tarkk'ampuja Erkki Spjut löysi vaimokseen Kauratun kylän Postin talon piian, Heta Loviisa Brummerin (s. 1838). Häitä vietettiin keväällä 1856. Perhe kasvoi tasaista tahtia, kun ensin syntyi poikalapsi Konstantin (s. 1857) ja sitten tytöt Manta (s. 1860), Maria (s. 1863), Olga Kustaava (s. 1864), Eeva Loviisa (s. 1867) ja Amalia (s. 1869). Heistä Konstantin kuoli tuhkarokkoon neljän vanhana ja Maria hinkuyskään kahden viikon ikäisenä. Isä-Erkki ei ollut enää sotilas ainakaan Mantan syntyessä.
Suurten nälkävuosien jälkeen perhe lähti liikkeelle isäinsä mailta ja muutti ensin Hollolaan tammikuun pakkasissa vuonna 1871. Heidän myöhempiin vaiheisiinsa palataan vielä, mutta sitä ennen on aihetta tarkastella sotilas Spjutin vaimoa. Sukunimi Brummer nimittäin herättää mielenkiintoa, sillä olihan Kasiniemen kartanossa sennimistä herrasväkeä tuohon aikaan.
Kuva:
Suomalainen upseeri ja sotilas Oulun tarkk'ampujapataljoonasta vuoden 1860 tienoilla. (Wikimedia)
Lähteet:
Padasjoen seurakunnan kirkonkirjat
Sotaväki autonomisessa Suomessa. Arkistojen Portti.
Asetuttuaan Janakkalan Uhkoilaan pitäjänsepäksi Kustaa Utter alkoi katsella emäntää talouteensa, jossa oli oppipoika tai useampi muonavahvuudessa. Kaukaa ei tarvinnut vaimoa hakea, sillä hän löytyi Hakoisten Hamppulasta. Hiskin mukaan vuonna 1758 vihittiin pitäjänseppä Kustaa Utter Uhkoilasta ja piika Anna Matintytär Hamppulasta, kumpikin Janakkalan seurakunnasta.
Mutta kuka oli Anna Matintytär? Ja oliko hän nimenomaan Matin tytär? Kustaa ja Anna saivat ainakin yhdeksän lasta. Kun lasten kastetietoja katselee, Annan patronyymi on milloin mitäkin: Vihittäessä Anna on Matintytär. Kirkonkirjoissa ensimmäisen ja yhdeksännen sekä kahden muun lapsen kastetiedoissa äitinä on Anna Matintytär. Siinä välissä Anna on merkitty Juhontyttäreksi kahden lapsen kastetiedoissa ja Antintyttäreksi kolmen lapsen tiedoissa. Jokaisessa rippikirjassa Anna on järjestelmällisesti Matintytär avioliiton alusta elämänsä loppuun (k. 1814).
Kustaan ja Annan häitten aikaan Hamppulan isäntäparina oli Antti Sipinpoika (s. 1698 rippikirjan mukaan) ja vaimonsa Peata (Beata) Juhontytär (s. 1713 rk mukaan). Heille on merkitty tytär Anna, jonka mainitaan avioituneen Uhkolaan. Varmasti on kyseessä sama Anna!
Antti Sipinpoika ja Peata Juhontytär ovat kuitenkin menneet naimisiin vasta vuonna 1747, kun Annamme oli jo 9-vuotias, joten tyttö ei ole tämän avioparin lapsi. Sekä Antti että Peata olivat jääneet leskiksi edellisten aviopuolisoiden kuoltua, joten kumman tytär Anna mahtoi olla?
Antti Sipinpoika oli avioitunut ensimmäisen kerran vuonna 1725 Anna Taavetintyttären kanssa. Rippikirjassa Antti Sipinpoika on merkitty vävyksi Uhkoilan ratsutilalle, joten Anna oli kaiketi rusthollari Taavetin tytär. Antille ja Annalle syntyy lukuisia lapsia, mutta Annaa heidän joukossaan ei ole. Rippikirjoissa Annan syntymävuodeksi on kirjattu 1738. Tuona vuonna Antin ja Anna Taavetintyttären perheeseen on syntynyt tytär Liisa (Elisabet) Hiskin mukaan. Jos tuo tytär on sen jälkeen kulkenut nimellä Anna, siinä voisi olla etsimämme Anna.
Mutta on toinenkin mahdollisuus. Peata Juhontytär oli aikaisemmin avioitunut Janakkalan Hyvikkälässä Matti Juhonpojan kanssa. Hiskin mukaan heille syntyi tytär Maria vuonna 1736. Jos heille syntyi toinen lapsi pari vuotta myöhemmin, hän saattaisi olla Anna Matintytär. Annaa ei löydy Janakkalan tai lähipitäjien kastettujen luettelosta vuodelta 1738 kummankaan pariskunnan lapsena, ja rippikirjoihin hän ilmestyy ensimmäisen kerran Hamppulassa 15-vuotiaana rippikoulun käyneenä.
Annan syntyperä jää toistaiseksi epävarmaksi, mutta sukuharrastaja on taipuvainen ajattelemaan, että hän oli Beatan ja Matin lapsi ja kantoi rippikirjoissa isännimeään, mutta kastekirjoissa hänet oli toisinaan merkitty isäpuolensa Antin tyttäreksi.
Kustaa Utter perheineen asui pitkään Uhkoilassa, missä hän välillä piti kestikievariakin. Sen kunniaksi kuvassa ruotsalaisen Fritz von Dardelin (1817-1901) maalaus Kestikievarin piha Hallandissa (1863). (Nordiska museet via Wikimedia.)
mmä
Kustaa Utterin jäljillä kulkeva sukuharrastaja ei ole vielä päässyt arkistoon asti, vaikka viimeksi totesikin, että siellä käynti on seuraavaksi edessä. Työ kun häiritsee harrastamista! Jotain kiintoisaa on tullut eteen muuta kautta.
Harrastaja teki nimittäin hakuja tietokoneellaan, ja hakukone löysi mielenkiintoisen keskustelun vuodelta 2008. Suomen Sukututkimusseuran keskustelupalstalla Suku Forum esitetään, että Hämeen linnassa oli linnan seppänä Kustaa Utter 1600-1700-lukujen taitteessa ja että Kustaa Uttereita oli kolme, neljä peräkkäin. Yksi niistä asusteli Janakkalan Uhkoilassa. Hmmm! Tässäpä lisää kiintoisaa tutkimista.
Kuvassa Hämeen linna lännestä päin 1600-luvun loppupuolelta. Lähde: Erik Dahlberg: Suecia antiqua et hodierna. 3. osa. 1710. (Wikimedia)
mmä
