perjantai 13. kesäkuuta 2014

R niin kuin Rikiina, torpan tyttö Rehakasta

Rikiina Antintytär kasvoi vanhempiensa kodissa Janakkalan Rehakassa aina siihen asti, kun mies Hakoisten Joutjärven torpasta vei hänet emännäkseen. Rikiina oli perheen esikoinen, ja hänellä oli kolme veljeä. Pikkuveljet syntyivät Rehakassa, mutta Rikiina oli jo parivuotias, kun isä Antti teki kontrahdin Huhtapellon torpasta ja perhe muutti sinne maata viljelemään - vanhempien tapauksessa loppuiäkseen.

Vähäkurjen torppa
Laurinmäen torpparimuseoalueella Janakkalassa

Rikiina sen sijaan syntyi vuonna 1790 äitinsä kotitalossa Uhkoilan kylän Seppälässä, sepän talossa. Äiti Maija Kustaantytär (s. 1763) oli sepän tytär, jonka isä Kustaa Utter (s. 1733) työskenteli pitäjänseppänä ja jonkin aikaa piti kestikievariakin. Seppälään tuli rengiksi noin vuoden 1787 tienoilla muuan Antti Antinpoika, ja vuoden loppupuolella vietettiin Maijan ja Antin häitä. Sukuharrastaja ei ole päässyt perille Antin alkuperästä. Missään vaiheessa Janakkalan rippikirjoihin ei ole merkitty hänen syntymävuottaan, joten voisi ajatella, että hän oli tullut jostain Janakkalan ulkopuolelta, mutta varmaa se ei ole. Ehkä hän tuli rengiksi ja oppipojaksi sepälle ja vei oppimestarin tyttären vihille. Melko tavallinen tarina käsityöläisperheissä siis. Kun Antti Antinpoika kuoli Huhtapellossa tammikuussa 1829, laitettiin hänen iäkseen 70 vuotta, joten sen mukaan hän oli saattanut syntyä joskus 1758-1759.

Rikiinan täytettyä 21 vuotta vietettiin hänen ja Yrjö Yrjönpojan häitä. Sulhanen oli Joutjärven torpan poika, joka oli ehtinyt jo 35 vuoden ikään. Hän oli syntynyt 1777 Lopella Launosissa, missä hänen isänsä oli ollut seppänä, mutta koko perhe muutti Janakkalaan, kun Yrjö oli nuori poika. Hän jatkoi Joutjärven torpparina isänsä jälkeen. 

Vanhemmiten Yrjöllä ja Rikiinalla oli monenlaista vaivaa. Pariin eri rippikirjaan pappi oli merkinnyt, että Yrjö oli "slagrörd och lam", halvaantunut ja rampa, ja halvaukseen hän sitten kuolikin. Rikiina taas oli jo samoihin aikoihin sokea, ja eli vielä vuosikymmenen miehensä jälkeen.

Sukuharrastajalla on paljon esivanhempia ja sukulaisia, jotka renkeinä tai torppareina vaihtoivat palveluspaikkaa tai torppaa monen monta kertaa elämänsä aikana. Joutjärven väki näytti sen sijaan eläneen Hakoisten mailla varsin vakiintuneesti. Yrjö oli ehkä 11-vuotias, kun perhe muutti sinne, ja samassa torpassa mies viimein kuoli yli 65 vuotta myöhemmin. 

mmä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti