Amalian tarina (osa 2/2): Räisälästä Afrikkaan

Amalian tarinan ensimmäisessä osassa vielä nuori Amalia Ingman palasi seitsemän vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle Räisälään mukanaan kuusi lasta miesvainajansa ensimmäisestä avioliitosta. Oli vuosi 1873 ja Amalialla alkamassa elämässään uusi vaihe, joka veisi hänet Karjalasta äidin ja muiden sukulaisten luota paljon Hämettä kauemmas.

Amalian ja lasten palattua Räisälään Amaliasta tuli Näpinlahteen kansakoulunopettaja. Pari vuotta myöhemmin lapset muuttivat Ristiinaan tätinsä, äidin sisaren, perheeseen. Vanhin heistä oli 25-vuotias opiskelija, isänsä kaima Magnus Ingman. Ehkä muuttoon oli syynä sekin, että Amalialla oli odotettavissa iso elämänmuutos lähivuosina. 

Amalia eleli Räisälässä muutaman vuoden. Sitten hänet "kuulutettiin avioliittoon 1879 lähetyssaarnaaja G. M. Skoglundin kanssa Ovambo maassa Afrikassa", kuten rippikirjaan on kirjoitettu. Gustaf Mauritz Skoglund (s. 1840) oli muuttanut Saksan Lounais-Afrikkaan Ambomaalle (nyk. Namibia) jo 1871 pian ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien jälkeen ja oli ehkä jo silloin kihloissa Amalia Ingmanin kanssa. Lähetystyön alkuaikoina Suomen Lähetysseura ei lähettänyt naisia lähetystyöhön, joten Skoglund sai tehdä työtä Afrikassa lähes vuosikymmenen ennen kuin sai morsiamensa luokseen. Sukuharrastaja ei tiedä, hakiko sulhanen itse morsiamensa Suomesta Ambomaalle. Todennäköisemmältä tuntuu, että tämä matkusti muiden samaan määränpäähän menevien kanssa ja sulhanen oli vastassa Lounais-Afrikassa.

Maaliskuussa 1880 Amalia Ingman, kirkkoherran leski Räisälästä, ja Gustaf Mauritz Skoglund, räätälin poika ja lähetyssaarnaaja Tenholasta, vihittiin ja häitä vietettiin Omulongan lähetysasemalla Ambomaalla. Mutta voih! - pian sulhanen sairastui malariaan ja kuoli vain viisi viikkoa häiden jälkeen.

Amalia jäi toistamiseen leskeksi, nyt toisella puolella maailmaa. Hän halusi jäädä työskentelemään Omulongan lähetysasemalle miehensä kuoleman jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin hän meni naimisiin saksalaisen lähetyssaarnaajan Philipp Diehlin kanssa, joka oli tullut Afrikkaan Reinin lähetyksen palvelukseen jo 1870 ja oli myös leski. Heille syntyi kaksi yhteistä lasta. 

Amalia kuoli 1906 ja on haudattu Afrikan santaan.

*** *** *** ***

Sukuharrastaja sai idean Amalian tarinaan Päivi Mattilan artikkelista Suomen Lähetyssanomissa keväällä 2014. Lukiessaan harrastaja pysähtyi sanojen Padasjoki ja Ingman kohdalla. Artikkelin kirjoittamisen aikaan Mattila muokkasi musiikkinäytelmää Amalian tarinasta. "Amalian kutsumus" esitetään ensi toukokuussa Vantaalla. 


Lähteet:
Seurakuntien kirkonkirjat: Ristiina, Räisälä, Tenhola
Peltola, Matti. (1958) Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859-1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
Mattila, Päivi. Amalian kutsumus. Suomen Lähetyssanomat 4/2014.

Kuvassa Amalia Päivi Mattilan artikkelissa Lähetyssanomissa.

Amalian tarina (osa 1/2): Räisälästä Padasjoelle

Tämä on Amalian tarina.

Amalia Starck syntyi Räisälässä vuonna 1841. Hänen isänsä Petter Starck oli ollut pappina monissa luovutetun alueen seurakunnissa ja viimeksi pitkään Räisälässä. Amalian äiti oli Carolina Elisabet Tapenius, Iitin kappalaisen tytär, joka oli todennäköisesti syntynyt Rautjärvellä, jossa isä oli pitkään pappina. Syntymätietoa ei voi kuitenkaan varmistaa, koska seurakunnan kirkonkirjat paloivat lähes täysin pappilan palossa 1856.

Räisälän kirkko elokuussa 1941.
SA kuva 37286.

Amalian häitä vietettiin kesäkuussa 1867 kotona Räisälän Ivaskassa, jossa oli kaksoishäät, koska myös nuorin sisaruksista, Olga Pauliina, meni samana päivänä miehelään. Päivä oli siis suuri juhlapäivä, mutta sitä varjosti monenlainen suru. Amalian ja Olgan isä, seurakunnan kappalainen, oli kuollut keväällä vain muutamaa kuukautta ennen tyttärien vihkimistä. Amalian sulhanen puolestaan oli leski, joka oli edellisen vuoden aikana saatellut hautaan ensimmäisen vaimonsa, tämän pappilassa asuneen äidin sekä perheen kaksi tytärtä. Leski-isällä oli vielä seitsemän lasta huollettavanaan.

Amalian tuore aviomies oli Padasjoen kirkkoherra Magnus Ingman, joka oli syntynyt 1819 Suonenjoella käräjätuomarin ja tämän vaimon poikana. Kirkkoherra oli tullut Padasjoen seurakuntaan Ristiinasta kuusi vuotta aikaisemmin, mutta oli sitä ennen työskennellyt useissa Savon ja luovutetun alueen seurakunnissa, mm. Räisälässä. Siellä hän oli jo tutustunut samassa seurakunnassa työskentelevään Amalian isään ja tämän perheeseen, mutta tuohon aikaan Magnuksen vanhimmat lapset syntyivät ja Amalia oli alle kymmenvuotias. Padasjoelle muutettaessa Magnus Ingmanilla oli vaimo Christina Antonetta Åberg ja kuusi lasta, joille syntyi Padasjoella vielä kolme sisarusta. 

Juuri Magnus Ingmanin nimi kiinnitti sukuharrastajan huomion ensimmäiseksi. Etsiessään sukulaisten nimiä Padasjoen kirkonkirjoista nälkävuodelta 1868, harrastajan silmät sattuivat tietoon, että seurakunnan kirkkoherra oli niin ikään menehtynyt kyseisen vuoden keväällä samoin kuin hänen vastasyntynyt tyttärensä Amalia. 

Äiti-Amaliasta tuli leski vain 26 vuoden ikäisenä. 10 kuukautta aikaisemmin hän oli avioitunut ja huhtikuussa 1968 synnyttänyt esikoistyttärensä, joka kastettiin äidin kaimaksi. Tyttö eli vain parisen viikkoa, ja viikko hänen jälkeensä kuoli lavantautiin Magnus Ingman. Isä ja tytär siunattiin haudan lepoon samana päivänä.

Amalia jäi aluksi asumaan Padasjoelle, ja hänestä tuli yksinhuoltaja edesmenneen miehensä seitsemälle lapselle. Heistä isot pojat asuivat ja kävivät koulua muualla, isän kaima Magnus pääsi ylioppilaaksi vain vuosi isän kuoleman jälkeen. Vielä vuonna 1870 Amalia sai järjestää yhdet hautajaiset, kun yksi pikkutytöistä kuoli. Silloin Amalia ei ollut vielä edes 30-vuotias.

1873 Amalia palasi synnyinseudulleen Räisälään, ja lapset muuttivat hänen mukanaan.

(Amalian tarina jatkuu osassa 2/2.)


*** *** *** ***

Vähän Amalian sukupuuta:

Amalia Natalia Alexandra Starck (s. 1841 Räisälä)
     isä pastori Petter David Starck (1795 Seiskari - 1867 Räisälä)
          isä tullipäällysmies Gustaf Vilhelm Starck ( - 1807 Räisälä)
          äiti Maria Kristina Hornborg (1765 Koivisto - 1839 Räisälä)
     äiti Carolina Elisabet Tapenius (1807 Rautjärvi? - 1890 Räisälä)
          isä pastori Carl Tapenius (1773 Jämsä - 1852 Iitti)
          äiti Hedvig Lovisa Westrin (1778 Suomenniemi - 1855 Iitti)

Magnus Ingman (1819 Suonenjoki - 1868 Padasjoki)
     isä tuomari Erik Johan Ingman (1779 Tukholma - 1823 Suonenjoki)
     äiti Agatha Lovisa Ahnger
1. vaimo Christina Antonetta Åberg (1829 Hamina - 1866 Padasjoki)


Lähteet:
     Seurakuntien kirkonkirjat: Iitti, Ristiina, Padasjoki, Räisälä, Suomenniemi, Suonenjoki.
     Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Magnus Ingman. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=15534>. Luettu 14.12.2014.
     Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852: Petter David Starck, Carl Tapenius, Erik Johan Ingman

Itsenäisyyspäivä rintamalla 1942

Sukuharrastaja on löytänyt Sotapäiväkirjat, joita kaipaili pari vuotta sitten. Tänään, Suomen viettäessä 97. itsenäisyyspäiväänsä, esille pääsee katkelma Hämeen Jääkäripataljoonan, JP 4:n, itsenäisyyspäivän vietosta rintamalla sotapäiväkirjan merkintöjen kertomana.

Joulukuussa 1942 elettiin asemasodan vaihetta, JP 4 oli sijoittunut Äänislinnaan (nykyinen Petroskoi):

6.12.1942 

  9.00 Kenttäjumalanpalvelus, johon osallistuivat kaikki Neglinka-joen pohj. puolella majoitetut yksiköt. 

12.30 Itsenäisyyspäivän juhla Louhen salissa, jossa oli seuraava ohjelma:   Kuorolaulua jonka esitti Tampereen laulajat.  2) Kom. juhlapuhe.  3) Yksinlaulua, esittäjä luutn. Lehti.  4) Lausuntaa, vänr. Haapakoski.  5) Maammelaulu, ja kolminkertainen "Eläköön" Isänmaalle. 

13.30 - Kahvitarjoilu lottakanttiinissa. Komentaja kiitti juhlan jälkeen pataljoonaa siitä, että aikaisemmin suoritettu huoltotarkastus oli osoittanut, että JP 4 oli paras Div. yksiköistä. Palkkiona patl:lle yksi vapaa päivä. 7.12.1942.

Kuva: SA-kuva 55471. Ensimmäinen kanttiini avattu Äänislinnan teatteriravintolassa. Lokakuu 1941.

Lähteet:
Ari Parkkola: Hämeen Panssaripataljoonan historia ja perinteet, Osa 1. Lehdessä Panssari 3/2003.
Jääkäripataljoona 4:n (JP 4) sotapäiväkirja T1444 10.6.41-31.12.1942, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto

Alvar Cawénin taidenäyttely vuonna 1910

Kun sukuharrastaja keksi, että taidemaalari Alvar Cawén saattoi olla "Cawan" Tove Janssonin kirjassa, hän suunnisti netissä Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoon nähdäkseen, mitä lehdet mahdollisesti kirjoittivat taiteilijasta. Lehtiä on digitalisoitu kaiken kansan nähtäväksi vuoden 1910 loppuun asti, jolloin Cawén oli 24-vuotias. Sitä ennen löytyy mm. pikku-uutisia siitä, kuinka hän anoi taiteilija-apurahaa opiskellakseen Pariisissa (vuosien 1909 ja 1910 lehdissä), ja hänen nimensä on hirvenmetsästysluvan saaneiden listassa (Hämetär 1908).

Vuonna 1910 Alvar Cawénilla oli oma taidenäyttely Helsingin Ritarihuoneella. Uusi Suometar julkaisi Ritarihuoneen näyttelystä arvostelun lehdessään no 20 (s. 5-6) 26.1.1910. Alla on muutama lainaus artikkelista. Kuva on taiteilijan omakuva vuodelta 1923 (The Athenaeum -sivusto).

"Alwar Cavénin taidenäyttely  

   Lauvantaina avasi Ritarihuoneella oman erikoisnäyttelynsä taiteilija Alwar Cavén.
   Meille oli tämä taiteilijanimi vallan outo. Vuosinäyttelyssämme emme muista nähneemme ainoatakaan harjoitelmaa sennimiseltä taiteilijalta, joka nyt äkkiä esiytyy omalla näyttelyllä ... eikä edes vaatimattomassa "Pirtin" huoneustossa, vaan suuressa Ritarihuoneen salissa. Hieman epäillen tällaisen tuntemattoman taidenäyttelyä, pistäysimme avajaisiin lauvantaina.
   Suuren salin pari seinämää täynnä kankaita, joukossa suuriakin laatukuvia, jotka eivät suinkaan huonoilta näyttäneet ensi silmäyksellä eivätkä huonoja olekaan. Ja näiden välillä maisemia ja olletikin muotokuvia, suuria kokovartalon kuviakin, katukuvia Parisista, harjoitelmia alastoman naismallin mukaan y. m.
   Taiteilija on siis opiskellut Parisissakin. Kahtena vuonna ja viimeksi 1908-9 kuuluu hän harjoittaneen siellä opintoja Gottetin ja Simonin johtamassa yksityisakatemiassa saatuansa kotimaassa ensimmäisen ohjauksen Wilho Sjöströmiltä ja käytyänsä Ateneumin piirustuskoulua vuosina 1904-06. Ilman ennakko-opintoja hän ei siis olekaan tämä nähtävästi tuottelias nuori taiteilija, joka vasta kuuluu olevan 23 vuotias mies.
   Luettelon mukaan käsittää näytteillä oleva kokoelma 44 valmista maalausta ja harjotelmaa. Pari aikaisinta on merkitty vuosiluvulla 1905, muut jakautuvat tasaisemmin seuraaville vuosille, joista kaksi viimeistä on ollut sangen hedelmällistä. Viime vuodelta, jonka taiteilija on viettänyt osaksi Parisissa, osaksi kotimaassa, on lähes parikymmentä kangasta."

Näitä tietoja seuraa yksityiskohtaisempi kuvaus taiteilijan aiheista, tyylistä, värienkäytöstä ja arvostelu yksittäisistä maalauksista.

   "Laatukuvia on kokoelmassa useita. Ensi vuosinansa on taiteilija mielellänsä valinnut aiheita kansanelämästä maalaten lapsia nappikuoppasilla, sisäkuvia renkituvasta ja kodasta, vedennoutajan hevosinensa avannolla, miesväkeä kuulanheitossa maatalon luona j.n.e."
   "Tosin on piirustus vielä paikoin jäykkää ja tosin ovat taiteilijan värit eräissä verrattain köyhät sovinnaisuudessansa, mutta niissä on sentään paljo hyvää havaintoa henkilöihin, ja ympäristöön nähden sekä ylipäänsä sellaista rehellisyyttä suorituksessa, mikä todistaa taitelijan työskennelleen todellisuuden opastuksella."

Hakukone löysi vielä tiedon, että Tampereen Taidemuseossa on yhteisnäyttely "Alvar ja Ragni Cawén - Elämänvirrassa" syksyllä 2015. Näyttelyssä on esillä taiteilijapuolisoiden sekä heidän läheisimpien taiteilijaystäviensä tuotantoa. Sinne voisi sukuharrastajakin suunnata, kunhan sinne asti päästään.

api