"Silloin piiat ja rengit saattoivat mennä lapsuu-denkotiinsa, tai mikäli sellaista ei ollut, jäädä taloon viettämään vapaa-aikaa. Talo antoi kummassakin tapauksessa ruoan loma-ajaksi.
... oli mahdollista myös vaihtaa taloa, tai jos ei vielä ollut palveluspaikassa, hankkia sellainen. Syksyllä, usein Mikon päivän seutuun, oli tapana pitää pestuupäiviä tai pestuumarkkinoita, joilta talolliset hankkivat palkollisia seuraavaksi vuodeksi. Työsuhde alkoi marraskuussa..."
"Kissavviikko om pyhäimpäiväj jälkie, kum palkolliiset o irrollaa." (Lammi)
"Pyhämiehenä annettiin kissanviikoksi palvelijalle limppu, juusto ja lampaanjalka." (Nurmijärvi)Vuosipalkolliset olivat aikansa pätkätyöläisiä. Esi-isäni Kaapo Annanpoika oli renkinä taloissa ja torpissa koko elämänsä. Laskin, että 18 vuoden ikäisestä alkaen hänelle kertyi seuraavien 30 vuoden aikana parikymmentä pestuupaikan vaihtoa. Ja siinä muuttojen välissä hän vietti häitä Eeva Sohvinsa kanssa ja perhe kasvoi kahdeksalla lapsella.
Näin marraskuun ensimmäisenä päivänä, uuden pestuuvuoden alussa, ajattelen suurella myötätunnolla renki-Kaapoa ja hänen vaimoaan, jotka usein vuosittain kokosivat vähäiset kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat lapsikatraansa kanssa uuteen taloon.
Kuvassa Pekka Halosen Niittomiehet (1891) (via Wikimedia Commons)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti