Jouluaattona 120 vuotta sitten

Hämäläinen, Hämeen ensimmäinen sanomalehti (1858-1902), kirjoitti joulusta jouluaattona vuonna 1892. Kirjoitus kertoo kristikunnan suurimmasta juhlasta ja sen sijoittumisesta vanhan skandinaavisen juhlan paikalle pimeimpänä vuoden-aikana. Lopuksi artikkeli selostaa suomalaisen joulunvieton tapoja ja niiden merkityksiä ja toteaa, että joulu on "käytännössä yhtäläinen kaikilla", vaikka sitä "ei kaikissa perheissä vietetä yhtäläisellä mielellä". 

Hämäläisen katkelmilla toivotan oikein hyvää joulua!

              Joulu.

Ei sen wuoksi, ettei Hämäläisessä joskus ennenkin olisi puhuttu joulusta. Mutta koska joulu on juhla, joka aina kerran vuodessa palajaa ja siitä aina puhutaan enemmän kuin mistään muusta juhlasta, niin katsoo Hämäläinenkin luvalliseksi siitä puhua enemmän kuin kerran eläissään.

Paitsi herkut, joita itsekukin hankkii warainsa mukaan, toiset hanhen paistin, toiset silahkan muodossa, kuuluu joulujuhlaan näkywämpi huoneen walaistus kuin muulloin. Ne, joilla tawallisesti on wain yksi kynttilä huonetta walaisemassa, sytyttäwät silloin kaksi. Ja ne, joilla tawallisesti ei ole yhtään walaistusta, hankkiwat itsellensä jouluksi edes yhden kynttilän.

Tällä kodin walaistuksella jouluehtoona sekä kodin ja kirkon walaistuksella joulu-aamuna kuwattiin myöskin sitä taiwaallista walkeutta, joka enkelien ilmestyessä näkyi paimenille.

Samaa walkeutta kuwaa myöskin se joulukuusi, jota n. s. siwistyneissä perheissä pidetään lapsia warten walaistuna ja kaikenlaisilla lahjoilla koristettuna. Kuusi kuwaa sitä metsää ja laidunta, josta paimenet kaitsiwat lampaitansa, ja lahjat niitä taiwaallisia lahjoja, joita Wapahtajan syntymisen kautta on alttiina kaikille kansoille.

Koko artikkkeli on luettavissa Historiallisessa sanomalehtikirjastossa Hämäläisen numerossa 103, joka siis ilmestyi 24.12.1892.