Pietariin palwelukseen

Anna Leena Kustaantyttären ottama muuttokirja Pietariin innosti lukemaan vähän enemmänkin siitä, mitä Pietariin muuttaneista on kirjoitettu. Sain käsiini Max Engmanin Pietarinsuomalaiset (2004), ja alla olevat lainaukset ovat siitä, myös hänen muualta lainaamansa sitaatit.

Pietari oli vielä 1881 Suomen toiseksi suurin kaupunki suomalaisten määrällä mitattuna, jopa Turku oli jäänyt taakse. Vuosina 1826-1917 Pietarin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan muutti yli 60.000 ihmistä Suomesta, heistä yli 2.000 Hämeen läänistä. Keisarikunnan pääkaupunkiin lähdettiin sankoin joukoin etsimään työtä varsinkin Suomen itäisistä lääneistä, sillä

Harwoin mahtaa Länsisuomessa maalaisen päähän pölähtää päätös lähteä Wenäjälle palwelusta etsimään. ... Miespuolien tarkoitus on ruweta oppiin, kukin halunsa mukaiseen ammattiin, toiset taas rupewat työmiehiksi mistä waan työtä saawat. ... Naiset taas rupeewat palwelukseen, kumminkin ensi aluksi. (Sanomia Turusta 1879)

Esiäidilleni tuollainen päätös kuitenkin pölähti päähän, vaikka matkaan lähdettyä suunnitelmat muuttuivatkin. 1860-luvun lopussa monet lähtivät nälkää pakoon tai parempien työmahdollisuuksien perässä, rakennettiinhan silloin mm. Pietarin rautatietä. Korkeampi palkkakin houkutteli:

Korkeat palkat, joita palvelusväelle maksetaan Venäjällä, houkuttelevat suuria joukkoja. Renki tai piika on tuskin palvellut täällä jonkin aikaa ja oppinut vähän, niin vaihtavat he paikkansa toiseen Pietarissa, jossa maksetaan kaksinkertaista palkkaa. (Östra Finland 1875)

Miehiä ja naisia oli muuttajissa suurin piirtein yhtä paljon. 1860-luvulla naisia oli 45-48 % muuttajista, mutta 1875 jälkeen heitä oli 58%, kun "käsityöläisten ja kisällinvaellusten määrä väheni". Pietarissa oli vahva miesenemmistö, minkä tähden naistyövoimaa ja erityisesti naispalvelijoita tarvittiin. Esimerkiksi 1830- ja 1860-luvuilla kaikista muuttajista 94-95 % muutti yksin ja 88-90 % oli naimattomia. Miehistä suurin ikäluokka oli 15-19 -vuotiaat, eli juuri ne oppipojiksi ja kisälleiksi tulleet, ja naisista taas 20-24 -vuotiaat.

Näinkö alkoi Anna Leenankin matkanteko Padasjoelta Pietariin:

Ken ei ole nähnyt joka syys niitä kokonaisia karawania mitkä wiewät Pietariin Suomen naisia! Pian jokaisella tiellä mikä wetää Pietariin nähdään nimittäin syksyllä keurin perästä korkeita päältä nähden heinäkuormia, joiden päällä istuu pari kolme nuorta tyttöä, mitkä näyttävät niin iloisilta kuin olisiwat matkalla paradiisiin. (Otawa 1862)

Suomalaiset naiset sijoittuivat palvelijoiksi sisäkköinä ja keittäjinä, sillä

"Palvelijan työ, mukaan lukien pesijättären, keittäjättären, saunapalvelijan ja siivoojan, yksityisten luona tai laitoksissa oli maalta vastatulleen nuoren naisen harvoja vaihto-ehtoja suurkaupungissa. Vain osa saattoi saada paikan työnvälitystoimison kautta; työnantajat halusivat mieluummin valita vastatulleitten ja "turmeltumattomien" joukosta - jälkimmäinen käsite tarkoitti lähinnä valmiutta sietää raskaita työoloja ja pitkiä työpäiviä."

Suomalaisia palvelijattaria etsittiin myös lehti-ilmoituksin.

Kuva: Keittäjä (Firs Sergejevitsh Zhuravlev, 1880, Wikimedia Commons)