sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Anna Reinontyttären arvoitus

Anna Reinontytär (Anna Reinholdsdotter) saapui Sääksmäelle Jutikkalan kapteenin taloon piiaksi vuonna 1789. Samana vuonna hän meni naimisiin Jutikkalan voudin, Juho Erkinpojan (s. 1759), kanssa. En ole varma, oliko Anna muuttanut taloon vasta häiden myötä vai tullut jo aikaisemmin. Kirkonkirjat tietävät kertoa, että häät vietettiin ilman juhlapukua ja huntua (utan skrud).

Avioliitosta syntyi Sääksmäellä neljä lasta, Antti ja Heikki ja Martti ja Anna. Heistä Martti kuoli vauvaiässä. Muut pojat olivat jo aikuistuneet, Antti avioitunutkin, ja kuopus Anna 17-vuotias, kun koko perhe muutti torppariksi Tyrväntöön. Sieltä Antti perheineen jatkoi muutaman vuoden kuluttua matkaa Janakkalaan.

Mutta mistä perheen äiti Anna Reinontytär oli alun pitäen tullut Sääksmäelle? Sääksmäen rippikirjoihin hänet on merkitty syntyneeksi   vuonna 1758, ja koska päivämäärää ei näy missään yhteydessä, siitä voisi - ehkä - päätellä, että Anna ei ollut syntynyt Sääksmäellä. Nimen perässä mainitaan Vanaja, mutta Hiski-haku ei löydä sieltä yhtään Anna Reinontytärtä koko 1700-luvulta.


                 Anna on tullut Jutikkalaan. Samalla sivulla on Antti-pojan merkintä.
                                       (SSHY Sääksmäen rippikirja1786-1791)

Reinhold on sen verran harvinainen nimi, että Hiski löytää koko Suomesta yhden ainoan vuonna 1758 syntyneen Annan, jonka isännimi on Reinhold: Jokioisten Koiviston Kättässä syntyneen Kättän (tai Kättön) isännän tyttären. Mainittu Koiviston kylä taitaa olla nykyisen Humppilan alueella. Anna asui yli rippikoulun Jokioisissa, ja sen pidemmälle ei sukuharrastajan salapoliisityö onnistu kotisohvalta. Mutta onko hän oikea Anna?

Joka seurakunnasta ei ole kastettujen tietoja Hiskissä tuolta vuodelta, joten sitä kautta eivät välttämättä löydy kaikki sopivat Annat. Muutoissa saattoivat vuosiluvut myös muuttua toisiksi, joskus nimetkin, jos muuton jommassa kummassa päässä pappi kirjoitti numerot epäselvästi tai muuten hutiloi.

Siispä esiäitini Anna Reinontyttären syntyperä jää toistaiseksi arvoitukseksi ja odottamaan sukuharrastajan matkaa Hämeen maakunta-arkistoon ja sen mikrokorttikokoelmien äärelle.

Lisää Annan perheestä: Annan miniän arvoitus

mmä

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaattona 120 vuotta sitten

Hämäläinen, Hämeen ensimmäinen sanomalehti (1858-1902), kirjoitti joulusta jouluaattona vuonna 1892. Kirjoitus kertoo kristikunnan suurimmasta juhlasta ja sen sijoittumisesta vanhan skandinaavisen juhlan paikalle pimeimpänä vuoden-aikana. Lopuksi artikkeli selostaa suomalaisen joulunvieton tapoja ja niiden merkityksiä ja toteaa, että joulu on "käytännössä yhtäläinen kaikilla", vaikka sitä "ei kaikissa perheissä vietetä yhtäläisellä mielellä". 

Hämäläisen katkelmilla toivotan oikein hyvää joulua!

              Joulu.


Ei sen wuoksi, ettei Hämäläisessä joskus ennenkin olisi puhuttu joulusta. Mutta koska joulu on juhla, joka aina kerran vuodessa palajaa ja siitä aina puhutaan enemmän kuin mistään muusta juhlasta, niin katsoo Hämäläinenkin luvalliseksi siitä puhua enemmän kuin kerran eläissään.


Paitsi herkut, joita itsekukin hankkii warainsa mukaan, toiset hanhen paistin, toiset silahkan muodossa, kuuluu joulujuhlaan näkywämpi huoneen walaistus kuin muulloin. Ne, joilla tawallisesti on wain yksi kynttilä huonetta walaisemassa, sytyttäwät silloin kaksi. Ja ne, joilla tawallisesti ei ole yhtään walaistusta, hankkiwat itsellensä jouluksi edes yhden kynttilän.



Tällä kodin walaistuksella jouluehtoona sekä kodin ja kirkon walaistuksella joulu-aamuna kuwattiin myöskin sitä taiwaallista walkeutta, joka enkelien ilmestyessä näkyi paimenille.

Samaa walkeutta kuwaa myöskin se joulukuusi, jota n. s. siwistyneissä perheissä pidetään lapsia warten walaistuna ja kaikenlaisilla lahjoilla koristettuna. Kuusi kuwaa sitä metsää ja laidunta, josta paimenet kaitsiwat lampaitansa, ja lahjat niitä taiwaallisia lahjoja, joita Wapahtajan syntymisen kautta on alttiina kaikille kansoille.


Koko artikkkeli on luettavissa Historiallisessa sanomalehtikirjastossa Hämäläisen numerossa 103, joka siis ilmestyi 24.12.1892.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Suutarin opissa

Suutari on ollut suosikki suvun käsityöläisammateista, ja niinpä sukuharrastajan eteen on tullut niin sukuun syntyneitä kuin sukuun naitujakin suutareita. 

Heikki Juhonpoika syntyi 1850 Padasjoella Kasiniemen kylässä. Isä Juho Juhonpoika oli tullut nuorena miehenä Kuhmoisista Padasjoelle rengiksi. Heikin syntymän aikoihin hän oli Ansion kartanon muonatorpparina (brödtorpare) ja myöhemmin torpparina. Heikin äidin Liisa Juhontyttären syntyperää tutkin edelleen.  


Suutari. (Tuntematon, n. 1880)
Yleensäkin torpparien ja renkien pojat lähtivät vuosipalkollisiksi melkoisen nuorina, mutta Heikki oli vain 13-vuotias, kun hän muutti kotoaan suutari Kustaa Lindqvistin taloon oppipojaksi.

Heikki viipyi suutari Lindqvistin opissa viitisen vuotta, ennen kuin ryhtyi  työhön Vesijaon Skytän rusthollitalon renkinä. Taloon tulon jälkeen on yhdelle rippikirjan sivulle kirjattu monta muutosta nuoren miehen elämässä. Rengistä tulee itsellinen, ja Heikki Juhonpoika ottaa (tai saa) sukunimen Ahllund. Heikki myös kuulutetaan ja vihitään piika Anna Leena Kustaantyttären kanssa.

Heikkiä ei mainita suutariksi sen koommin, mutta hän hankkii elannon perheelleen itsellisenä. Se ja sukunimen ilmaantuminen puhuvat sen puolesta, että hän teki käsityöläisen töitä ja ilmeisesti juuri suutarina, koska oli nuorena lähetetty siihen koulutukseen.

Heikki ja Anna Leena saavat kuusi lasta, jotka kaikki varttuvat aikuisikään ja käyttävät isänsä sukunimeä Ahllund. 1880-luvulla koko perhe 15-vuotiasta esikoispoika Heikkiä lukuunottamatta muuttaa  Luopioisiin Ämmätsän kylään.


ami

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Pietariin palwelukseen

Anna Leena Kustaantyttären ottama muuttokirja Pietariin innosti lukemaan vähän enemmänkin siitä, mitä Pietariin muuttaneista on kirjoitettu. Sain käsiini Max Engmanin Pietarinsuomalaiset (2004), ja alla olevat lainaukset ovat siitä, myös hänen muualta lainaamansa sitaatit.

Pietari oli vielä 1881 Suomen toiseksi suurin kaupunki suomalaisten määrällä mitattuna, jopa Turku oli jäänyt taakse. Vuosina 1826-1917 Pietarin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan muutti yli 60.000 ihmistä Suomesta, heistä yli 2.000 Hämeen läänistä. Keisarikunnan pääkaupunkiin lähdettiin sankoin joukoin etsimään työtä varsinkin Suomen itäisistä lääneistä, sillä
Harwoin mahtaa Länsisuomessa maalaisen päähän pölähtää päätös lähteä Wenäjälle palwelusta etsimään. ... Miespuolien tarkoitus on ruweta oppiin, kukin halunsa mukaiseen ammattiin, toiset taas rupewat työmiehiksi mistä waan työtä saawat. ... Naiset taas rupeewat palwelukseen, kumminkin ensi aluksi. (Sanomia Turusta 1879)
Esiäidilleni tuollainen päätös kuitenkin pölähti päähän, vaikka matkaan lähdettyä suunnitelmat muuttuivatkin. 1860-luvun lopussa monet lähtivät nälkää pakoon tai parempien työmahdollisuuksien perässä, rakennettiinhan silloin mm. Pietarin rautatietä. Korkeampi palkkakin houkutteli:
Korkeat palkat, joita palvelusväelle maksetaan Venäjällä, houkuttelevat suuria joukkoja. Renki tai piika on tuskin palvellut täällä jonkin aikaa ja oppinut vähän, niin vaihtavat he paikkansa toiseen Pietarissa, jossa maksetaan kaksinkertaista palkkaa. (Östra Finland 1875)
Miehiä ja naisia oli muuttajissa suurin piirtein yhtä paljon. 1860-luvulla naisia oli 45-48 % muuttajista, mutta 1875 jälkeen heitä oli 58%, kun "käsityöläisten ja kisällinvaellusten määrä väheni". Pietarissa oli vahva miesenemmistö, minkä tähden naistyövoimaa ja erityisesti naispalvelijoita tarvittiin. Esimerkiksi 1830- ja 1860-luvuilla kaikista muuttajista 94-95 % muutti yksin ja 88-90 % oli naimattomia. Miehistä suurin ikäluokka oli 15-19 -vuotiaat, eli juuri ne oppipojiksi ja kisälleiksi tulleet, ja naisista taas 20-24 -vuotiaat.

Näinkö alkoi Anna Leenankin matkanteko Padasjoelta Pietariin:
Ken ei ole nähnyt joka syys niitä kokonaisia karawania mitkä wiewät Pietariin Suomen naisia! Pian jokaisella tiellä mikä wetää Pietariin nähdään nimittäin syksyllä keurin perästä korkeita päältä nähden heinäkuormia, joiden päällä istuu pari kolme nuorta tyttöä, mitkä näyttävät niin iloisilta kuin olisiwat matkalla paradiisiin. (Otawa 1862)
Suomalaiset naiset sijoittuivat palvelijoiksi sisäkköinä ja keittäjinä, sillä

"Palvelijan työ, mukaan lukien pesijättären, keittäjättären, saunapalvelijan ja siivoojan, yksityisten luona tai laitoksissa oli maalta vastatulleen nuoren naisen harvoja vaihto-ehtoja suurkaupungissa. Vain osa saattoi saada paikan työnvälitystoimison kautta; työnantajat halusivat mieluummin valita vastatulleitten ja "turmeltumattomien" joukosta - jälkimmäinen käsite tarkoitti lähinnä valmiutta sietää raskaita työoloja ja pitkiä työpäiviä."

Suomalaisia palvelijattaria etsittiin myös lehti-ilmoituksin.

Kuva: Keittäjä (Firs Sergejevitsh Zhuravlev, 1880, Wikimedia Commons)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Liebster Blog


Kiitän ja kumarran! Sain Annelilta Liebster Blog -tunnustuksen. 

Tässä tunnustuksen ohjeet:
  1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
  2. Valitse viisi suosikkiblogiasi, jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti.
  3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
  4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Onpa vaikea valita, kenelle kierrättää tunnustusta seuraavaksi! Kauan ja h-a-r-t-a-a-s-t-i asiaa tuumattuani olen päätynyt viiteen keskenään erilaiseen blogiin. Osa  niistä on muistaakseni saanut saman kiertopalkinnon hiljattain, mutta tässä sitten uudelleen. :-)

Mutkimus
Sukututkijan loppuvuosi
Toivon pilkahduksia
TOTTA VAI TARUA - Satun sukutarinat
Growing Participator Approach to Languaculture Learning

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Annan päivänä

Esiäitini Anna Leena oli nuori, vasta parikymppinen palvelustyttö, kun hän päätti lähteä suureen maailmaan. Anna haki kotiseurakunnastaan Padasjoelta muuttokirjan Pietariin ja lähti matkaan!

Oho, siinäpä rohkea piikalikka! Hämäläisestä maalaiskylästä hän uskaltautui kurottamaan aivan toisenlaiseen elämään koko keisarikunnan pääkaupungissa. Olikohan hänellä palveluspaikka jo valmiiksi tiedossa? Ehkä joku tuttu käsi-työläisperhe muuttamassa myös ja halukas viemään näpsäkän suomalaisen palvelijan mukanaan? Matkustiko hän yksin vai lähtikö samaan aikaan muitakin palvelukseen suurkaupunkiin?

Pietarin Pyhän Marian seurakunnan rippi- ja muuttokirjoista Anna Leenaa ei kuiten-kaan löydy tuolta ajalta. Hänen vaiheensa voisivatkin olla työläät selvittää, ellei hän olisi palannut muutaman vuoden jälkeen Padasjoelle samaan taloon, mistä oli lähtenyt, ja ellei häntä olisi merkitty samalle rippikirjan sivulle ja riville. Muuttokirjan hän tuo palatessaan -- yllätys, yllätys! -- ei Pietarista, vaan Iitistä!!


"Vaatteittemme raaka-aineita.
Pellava."
 (Tuntematon. 1907.)
Jostain syystä Anna Leenan matka oli päätynyt Iittiin, ja hän jäi sinne piiaksi. Muutaman vuoden kuluttua hän palasi kotipitäjään Iitissä syntyneen Johannes-pojan kanssa.

Anna Leena Kustaantytär syntyi vuonna 1846 Reetrikki Kustaa Jaakonpojan ja Anna Leena Joonaksentyttären perheeseen. Hänen nimensä voisi aiheuttaa sukuharrastajalle paljon päänvaivaa, ellei hän tosiaankin olisi palannut Iitistä samaan Padasjoen taloon mistä lähti. Ennen matkaa Anna Leena nimittäin kirjattiin rippikirjoihin Reetrikintyttärenä ja matkan jälkeen Kustaantyttärenä. Välillä hän on kirjoissa Anna, välillä Anna Leena. Kun Johannes 7-vuotiaana sairastui kylässä riehuneeseen tulirokkoon ja kuoli, hän oli haudattujen luettelossa Leenanpoikana. 

Päästyään kotikonnuille Anna Leena solmi avioliiton Heikki Juhonpoika Ahllundin kanssa, mutta se on jo toisen blogikirjoituksen aihe se.

ami

torstai 6. joulukuuta 2012

Onnea 95-vuotias Suomi!



Onneksi olkoon 95-vuotias Suomi! Onneksi olkoon suomalaiset!

Isä, setä ja eno puolustivat itsenäisyyttä siellä jossain. Viime keväänä sain kopiot isän ja sedän kantakorteista. Arkistolaitos kokeili silloin palvelua, jossa asiakkaat saattoivat tilata selvityksiä ja jäljenteitä Astia-verkkopalvelusta. Kokeilun aikana tilasin nuo kortit. Sittemmin Astiasta ja verkkoasioinnista on tullut osa arkiston palveluvalikoimaa..

Kantakorteista olen saanut selville asioita, joista en muista puhutun ja joita en osannut kysellä silloin, kun se vielä olisi ollut mahdollista. Paikkakuntien nimiä. Syväri. Vitele. Nietjärvi. Suistamon Loimolanjärvi,  jossa setä kaatui heinäkuussa 1944. 

Jonain päivänä etsin käsiini isän ja sedän joukko-osastojen sotapäiväkirjat ja haen sieltä vastauksia niihin kysymättömiin kysymyksiin.

SA-kuvassa teehetki rintamalla vuonna 1940 (MTV3).