maanantai 30. syyskuuta 2019

Vilkaisu vanhoihiin arvoituksiin

Tässä kuussa tuli kuluneeksi seitsemän vuotta Oton ja Iidan sukua -blogin aloituksesta. Alussa tarinoita kertyi vanhasta varastosta, jo aikaisemmin harrastuksen myötä ihmettelyä herättäneistä asioista, mutta parin ensimmäisen vuoden jälkeen tahti on hidastunut ja viime aikoina todella hiipunut. Täällä sitä kuitenkin vielä ollaan.


Puoli vuotta blogin aloituksen jälkeen sukuharrastaja keräsi koosteen kuudesta löydöstä alkukuukausien ajalta. Sitä seurasi kuusi arvoitusta, jotka vielä etsivät ratkaisuaan. Nyt voisi olla kiva tarkastella, mitä noille arvoituksille kuuluu tätä nykyä.

1. Anna Reinontyttären (Reinholdsdotter) arvoitus on vielä ratkaisematta. Hän saapui  Sääksmäelle vuonna 1789, rippikirjan mukaan Vanajan seurakunnasta, mutta harrastaja ei ole onnistunut jäljittämään hänen aikaisempia vaiheitaan tai vanhempiaan.

2. Annan miniän Leena Tuomaantyttären arvoitus sen sijaan selvisi. Etsinnässä Leenan lapsuuden perhe löytyi rippikirjoista Lopelta, vaikka sikäläisestä syntyneitten luettelosta puuttuukin kriittisten vuosien syntyneet.

3. Pohdintaa aiheutti se, löytyykö asiakirjoja orposisarusten Leenan ja Pauliinan joutumisesta ruotuvaivaiseksi. Jotain löytyi, kun tutkailin seurakunnan vaivaisruotuluetteloja ja tilikirjoja. Siitä kirjoitin otsikolla "10-vuotiaana ruodun elätettäväksi".

4. Liisa Juhontyttären syntyperää ounastelin, mutta varmistusta ei ole löytynyt.

5. Kyselin, löytyykö asiakirjoja punaisten vankileireillä olleista ja sieltä vapautuneista. Heti kohta tuli kirjoitukseen kommentti, jossa Sukututkijan loppuvuosi -blogin Kaisa Kyläkoski vinkkasi Arkistojen portti -sivuston sisällissodan teemasivulle. Se johti silloin Kansallisarkistoon tutkimaan ja löytämään valtiorikosylioikeuden asiakirjoja. Sittemmin niitä on digitalisoitu ja niihin on pääsy kotikoneelta.

6. Viimeisenä askarrutti eräs esi-isä, joka kuoli rautatiellä vuonna 1868. Ehkä rakentamassa Pietarin rataa? Asia on saanut levätä. Nyt elokuussa harrastaja sattui Kärkölään paikkaan, jonka nimi on Radanrakentajien kalmisto 1868-1870. Myös Lahdessa ja Nastolassa on hautausmaat,  jonne on haudattu ratatöissä kuolleita, mutta sijainniltaan Kärkölä on lähinnä esi-isän kotitaloa. Kalmistolta löytyy kyltti, joka kertoo, että vaikka haudatuista ei ole nimiluetteloa, työssä olleista on pidetty työkuntaluetteloa. Sairaalassa hoidetuista piirilääkäri kirjoitti raportteja. Näitä luetteloita ja raportteja voisi ehkä seuraavaksi metsästää.

Vanhojen arvoitusten tilanne on siis 3-3: kolme ratkennutta, kolme edelleen ratkaisematonta. Saattaisi myös olla paikallaan koota uusi lista tuoreemmista arvoituksista.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Rakuuna Antti Grafbergin sotilasura (osa 2/2)

Viime kirjoituksessa sukuharrastaja selvitti rakuuna Antti Grafbergin sotilasuran ja perheen alkuvaiheita Hausjärven Turkhaudan Noukkalassa, missä Antti palveli ruodussa 56 Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentissä (UHRR). Kului toistakymmentä vuotta, ja Antti joutui rakuunana tositoimiin. 

Eurooopassa käytiin 1756-1763 Seitsenvuotista sotaa, jossa Iso-Britanniaa ja sen liittolaista Preussia vastaan soti Ranskan, Saksin, Itävallan ja Espanjan liittoutuma. Ruotsi liittyi mukaan julistamalla sodan kesällä 1757, sillä se näki tilaisuutensa tulleen laajentaa alueitaan Pommerissa. Ruotsin ja Preussin välistä sotaa sanotaan Pommerin sodaksi.

Uudenmaan ja Hämeen rakuunoiden lippu.
(GNU FDL 1.2)

Ainakin suomalaisia jalkaväkijoukkoja osallistui Pommerin sotaan koko sen keston ajan. Vuonna 1761 Pommeriin lähetettiin neljän komppanian eli 500 miehen komennuskunta Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentistä. Rykmentin seurakunta piti rippikirjaa Pommerin sodan komennuskunnasta 1761-1762, ja sen sivuilta löytyy rakuuna no 56 "Anders Grafberg". Monen nimen kohdalla merkittiin niin komennuskuntaan saapumisen kuin sieltä lähtemisen päivämäärä, mutta Antin kohdalla näitä ei syystä tai toisesta merkitty. Useimmat saapuivat loppuvuodesta 1761, esimerkiksi Janakkalan Kiipulan rakuuna no 58 "Zachris Gillberg" saapui 20/12 1761. Monen kohdalla merkittiin komennus päättyneeksi kesäkuussa 1762, esimerkiksi Hausjärven Turkhaudan toinen rakuuna no 55 "Juho Alrooth" päätti Pommerin komennuksensa 20/6 1762.


Kesäkuinen komennuksen loppuminen täsmäsi ajallisesti sen kanssa, että Ruotsin osalta Pommerin sota oli päättynyt Hampurin rauhaan 22/5 1762. Sen jälkeen joukot kotiutettiin vähitellen meren yli Suomeen. Antti Grafberg ei kuitenkaan koskaan päässyt kotiin asti, sillä UHRR:n vuoden 1763 katselmuksessa hänen kerrottiin kuolleen heinäkuun viimeisenä päivänä 1762 paikassa, jonka kirjoitetun asun saattaisi, ehkä, tulkita olevan "Hangeudd". Sodan jälkeen suomalaiset sotilaat kuljetettiin meren yli Hankoniemelle ja Helsinkiin. Menehtyikö Antti sotaretken rasituksiin, nälkään ja sairauteen Hankoniemellä, matkalla perheensä luokse? Hänen hevosensa sanottiin olevan tummanruskea, 7 vuotta vanha valakka, joka oli saatu Pommerissa, ja se jatkoi elämäänsä sotaratsuna Suomessa.

Antti-rakuunan elämän loppuvaiheista on tieto, mutta alkuvaiheista sukuharrastaja ei ole päässyt vielä perille. Jälkikasvusta harrastaja arvelee, että rakuunan neljästä (tiedetystä) pojasta isän kaima Antti Antinpoika päätyi aikamiehenä Janakkalan Uhkoilaan seppä Utterin vävyksi. Arvelu on vasta arvelua, joka nojautuu merkintään syntymäpäivästä ja -paikasta Janakkalan rippikirjassa, ne kun ovat samat kuin rakuuna Grafbergin pojalla. Ehkä joskus löytyy vahvempaa todistetta asiasta.

mmä

Lähteet:
UHRR:n seurakunnan rippikirja Pommerin komennuskunnalle 1761-1762 (Digitaaliarkisto)
UHRR:n Luetteloita 1762-1763 (Vakinaiset) (SSHY:n jäsenille)
Vesa Hänninen: Kun esi-isä Pommerin sotaan lähti ... (Salon Seudun Sukututkijat)

Kronoskaf-sivusto, joka on Seitsemän vuoden sotaan keskittyvä vapaa, Wikipedian kaltainen tietosanakirja (englanninkielinen). Sen Ruotsin armeijaa koskevaa osuutta on täydennetty viimeisen viikon aikana. Luettu esim.:
       Ruotsin armeija
       1761 - Ruotsin kamppanja Pommerissa - Talvi
       Uudenmaan ja Hämeen rakuunat

torstai 5. syyskuuta 2019

Rakuuna Antti Grafbergin sotilasura (osa 1/2)

Nuori mies Antti Sakariaanpoika ilmestyy Hausjärvelle Turkhaudan kylään kesäkuussa 1747. Syy on ilmeinen. Ruotu 56 Noukkalan rusthollissa on ollut ilman rakuunaa vuodesta 1744 lähtien, ja Antti värvätään tehtävään. 


UHRR:n univormu vuosimallia 1779 (kuva vuodelta 1783).
Upseeri vasemmalla, rakuuna oikealla. (CC-PD)

Wikipedian mukaan rakuuna on sotilas, joka taistelee jalan, mutta liikkuu ratsain.  Noukkalan ruodun 56 tehtävänä on varustaa rakuuna Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin (UHRR) everstiluutnantin komppaniaan. Kolmas päivä kesäkuuta vuonna  1747 ruodun uudeksi rakuunaksi hyväksytään Antti (Anders) Sakariaanpoika ja tiedot kirjataan värväysluetteloon: 20-vuotias, naimaton, syntynyt Janakkalan pitäjässä ja Konttilan kylässä. Kovinkaan usein ei värvätyn syntymäpaikkaa kerrottu sotilasrullissa kylän tarkkuudella, mutta Antin kohdalla niin tehtiin. Sopivaa Janakkalassa syntynyttä Antti Sakariaanpoikaa ei ole kuitenkaan sukuharrastajan silmiin sattunut, mutta sen verran Janakkalan rippikirjat paljastavat, että Konttilan Paavolassa oli vuoden 1747 tienoilla renkinä Antti Sakariaanpoika, joka sitten lähti sieltä Turkhaudalle, eli samasta Antista on varmaan kysymys.

Värvätty rakuuna asettuu Noukkalaan ja löytää uudelta asuinpaikaltaan muutakin kuin sotilaan työt: Hausjärven seurakunnan vihittyjen luettelo tietää kertoa, että uudenvuodenpäivänä 1749 Turkhaudalla vihitään muuan rakuuna Grafberg ja leski Liisa Matintytär.

Ruotusotilaat osallistuvat joukkojen tarkastuksiin ja katselmuksiin säännöllisesti. Avioliiton solmimista seuraavana vuonna 1750 UHRR:n everstiluutnantin komppanian katselmuksessa kerrotaan ruodun 56 rakuunasta, että hän on nimeltään Anders Grafberg, palvellut 3 vuotta, iältään 24-vuotias ja naimisissa eikä taida mitään käsityöammattia. Anttimme on siis värväyksen jälkeen saanut sotilasnimen Grafberg ja mennyt naimisiin.

Hausjärven seurakunnan rippikirjoja on tallella vasta vuodesta 1771 eteenpäin, joten rakuunan perheen varhaisia vaiheita ei pääse tarkastelemaan rippikirjoista. Syntyneitten luetteloita löytyy vuosilta 1723-1741 ja jälleen vuodesta 1754 alkaen, ja ne tietävät kertoa, että rakuuna Antille ja hänen Liisa-vaimolleen syntyi ainakin neljä poikaa: Eerikki vuonna 1754, Simo 1756, Antti 1758 ja Juho 1761. On hyvin mahdollista, että perheeseen syntyi lapsia jo ennen vuotta 1754, koska avioliitto solmittiin 1749.

Antti-rakuunan myöhemmistä vaiheista lisää seuraavassa kirjoituksessa.

mmä


Lähteet:
Hausjärven seurakunnan vihittyjen ja syntyneitten luettelot.
UHRR everstiluutnantin komppanian värväysluettelo vuonna 1747 ja katselmus vuonna 1750.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Pikkuilmoituksia Janakkalasta huhtikuussa 1919

Tällä kertaa sukuharrastaja selaili Suomen lehtiä sadan vuoden takaa etsien pikkuilmoituksia tai -uutisia Janakkalasta vuoden 1919 huhtikuun parilta viimeiseltä viikolta.

Alkuun kuitenkin vapun kunniaksi mainos Lahdesta vuodelta 1914 (Iloinen Vappu 1914).



Janakkalan elintarvikelautakunta jakaa siemenperunoita Leppäkosken asemalla keskiviikkona 30.4. niille, jotka ovat tilauksensa aikaisemmin jättäneet. (Hämetär 29.4.)

Janakkalan N. N. Kr. yhdistys tarjoaa Janakkalan pitäjän Hyvikkälän Kirkkoportissa pidettävällä urakkahuutokaupalla rakennettavaksi yhdistyksen lastenkodin päärakennuksen yhdistyksen toimittamista rakennusaineista. (Hämetär 24.4.)

Koska vesikauhutapauksia on edelleen todettu Etelä-Hämeessä, moni pitäjä on julistettu vesikauhun saastuttamaksi 3. maaliskuuta, ja se on edelleen voimassa kesäkuun 1. päivään saakka 1919. Näitä pitäjiä ovat muiden muassa Janakkala, Hausjärvi, Loppi, Renko, Kärkölä, Hollola, Sääksmäki, Hämeenlinnan maaseurakunta sekä Hämeenlinnan ja Lahden kaupungit. (Lahti 27.4. ja muut lehdet)

Kihlauksensa purkamisesta ilmoittavat Ulla Kanerva Janakkalasta ja Yrjö Nyberg Hausjärveltä. (Uusi Suomi 17.4.)

Leski laittaa lehteen kuolinilmoituksen, jossa ilmoittaa katkeralla kaiholla, että hänen miehensä ammuttiin Janakkalassa 28.4.1918 ja että hänen 15-vuotias tyttärensä isää surren myös kuoli. (Suomen Sosialidemokraatti 24.4.)

V. Löyttyniemi myy 2 työhevosta Janakkalassa Saloisten kylässä. Mallinkaisten Harjun tilalla myydään huutokaupalla hevosia, lehmiä, lampaita, rekiä, rattaita, pelto- ja ajokaluja. (Hämeen Sanomat 24.4.1919)

Polkupyörän korjaaja, mieluummin sellainen joka kykenee sorvaamaan, saa pitempiaikaisen työpaikan talon ruuassa tai ilman Janakkalan Turengissa Polkupyörä- Vesijohto- kenkitys- ja työkaluliikkeessä. (HäS 24.4.)

Vanantaan kartanossa Janakkalassa saa 2:si maanviljelykseen tottunutta pieniperheellistä miestä renkin taikka päivämiehen paikan. (HäS 17.4.)

Janakkalan kunnan sairaalaan Turenkiin otetaan harjoittelijaksi 6 kuukauden ajaksi sairaanhoitajaksi aikova, saaden vapaan asunnon ja ruuan. Harjoittelijan on otettava osaa kaikkiin sairaalassa löytyviin tehtäviin. (HäS 17.4.)

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Seppä Utterin vävy

Säntillisyys ja huolellisuus palkitaan joskus. Sukuharrastaja yritti muutama vuosi sitten tutkia erään Antti Antinpojan varhaisvaiheita ilman sanottavaa menestystä. Harrastajalle selvisi hiljattain, että häneltä on jäänyt täysin huomaamatta yksi tärkeä merkintä Janakkalan rippikirjassa.

Mutta aletaanpa alusta. Lähes viisi vuotta sitten sukuharrastaja kirjoitti Rikiinasta, joka oli torpan tyttö Janakkalasta Rehakan kylästä, ja esitteli Rikiinan vanhemmat: äiti Maija oli alkujaan seppä Kustaa Utterin tytär Uhkoilan kylästä, mutta isä Antista ei ollut muuta tietoa kuin että hän oli ilmestynyt Uhkoilan Seppälään rengiksi ja että jonkin ajan kuluttua siitä hänet vihittiin Maijan kanssa. Antti Antinpojan kohdalle merkittiin rippikirjaan silloin ja myöhemminkin hänen syntymävuotensa, mutta ei päivää eikä paikkaa.

Sukuharrastaja seurasi rippikirjoista Antin vaiheet Uhkoilan Seppälästä aina hänen elämänsä loppuun saakka. Antin ja Maijan kasvava perhe muutti muutaman vuoden kuluttua Rehakan kylään ja alkoi asuttaa Huhtapellon torppaa. Torppari Antti Antinpoika kuoli siellä melkein 40 vuotta myöhemmin 70 vuoden iässä.

Jostain kumman syystä harrastajalta jäi täysin huomaamatta, että Antin elämän viimeisen vuosikymmenen aikana rippikirjaan ilmestyi yllättäen sekä hänen syntymäpäivänsä että syntymäpaikka Hausjärvi. Hausjärven kastettujen luettelosta selviää, että tosiaan tuona päivänä Hausjärvellä syntyi Antti Antinpoika. On mahdollista, että Janakkalan rippikirjan tietoihin on pujahtanut virhe, mutta jos oletetaan, että syntymätieto on oikein, Antin vanhemmat ovat löydettävissä.
Turkhaudan pohjoisrajalla virtaa Puujoki matkalla Kernaalanjärveen ja Pohjanlahteen.

Hausjärvellä Turkhaudan kylässä syntyi 1758 poikalapsi rakuuna Antti Grafbergille ja hänen vaimolleen Liisa Matintyttärelle. Poika oli perheen kolmas, ja tuon syntymäpäivän perusteella sukuharrastaja ajattelee, että juuri hän päätyi sitten aikuiseksi kasvaneena Janakkalassa Uhkoilaan sepän vävyksi. Siihen pitää kuitenkin suhtautua varauksella,  sillä Hausjärven rippikirjoja on tallella vasta vuodesta 1771, joten aukotonta ketjua syntymästä Janakkalaan ilmestymiseen ei kirkonkirjoista voi jäjittää.

Etsintä siis jatkuu, josko löytyisi rippikirjojen puuttuessa muita lähteitä Antti Antinpojan  (1758-1829) juurien varmistamiseksi, mutta toistaiseksi (varauksella - ja kunnes toisin todistetaan!) sukuharrastaja pitää häntä rakuuna Antti Grafbergin poikana.

Lähteet: Hausjärven ja Janakkalan seurakuntien kirkon kirjat

mmä

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Leikkeitä Hämeen lehdistä maaliskuulta 1919

Sukuharrastaja tai ainakin harrastajan blogi on nukkunut talvihorrosta pitkälle toista vuotta, mutta nyt kevätaurinko on alkanut herätellä Oton ja Iidan sukua uusiin juttuihin. Tätä edeltävästä kirjoituksesta piti alkaman uusi aika, jolloin kuukausittain selailtaisiin sata vuotta vanhoja Hämeen lehtiä, vaan eipä sitten alkanutkaan. Sukuharrastus on kuitenkin jatkunut, jopa matkoilla vähän kauemmas, mutta siitä toisella kertaa. 

Aloitetaan nyt luvatuilla lehdillä. Harrastaja selaili 28.-29.3.1919 ilmestyneitä lehtiä ja poimi sieltä seuraavanlaisia paikallisia ja yleisiä uutisia, joissa numero toisensa jälkeen näkyi vielä kaikuja sisällissodasta, elintarvikepulasta sekä Virossa käytävästä sodasta, Suomen ja maailman politiikkaa unohtamatta.

Hämeen Sanomissa seurattiin joka numerossa Viron itsenäisyystaistelun vaiheita. Alkuvuodesta oli rekrytoitu suomalaisia vapaaehtoisia Viroa auttamaan, nyt uutisoitiin, että Tanskasta oli lähtenyt 300 vapaaehtoisen joukko Suomeen, josta he siirtyisivät Tallinnaan. Lehdessä mainittiin kuuden suomalaisen haavoittuneen Virossa, heidän joukossaan Matti Hirvelä Hauholta, Evert Zetterman Sääksmäeltä ja Lauri Ajo Toijalasta.

Lahdessa vesikauhuinen koira puri kolmea ihmistä, ja seuraavana päivänä he matkustivat Helsinkiin Pasteur-laitokseen, arvatenkin saadakseen Louis Pasteurin kehittämän rabies-rokotuksen. (Hämeen Sanomat & Hämeen Kansa) [Netistä löytyy tieto, että mainittu laitos perustettiin vuonna 1916, mitä ennen suomalaiset vesikauhuisen eläimen puremaksi joutuneet vietiin Pietariin ja sitä ennen Berliiniin ja Pariisiin asti.]

Impilahtelainen maanviljelijä M. V. Hodijeff etsi ilmoituksella perheetöntä pehtoria: "Työhön osaa-ottava ammattikykyinen hämäläinen maanviljelyspehtoori saa paikan panemaan kuntoon keskikokoista maanviljelystilaa Raja-Karjalassa. Pehtoorin on itse otettava osaa työhön sekä osattava oikein johtaa työväkeä. Mieluummin perheetön..." (Hämeen Sanomat)

Eri lehdissä julkaistiin vielä vuoden 1919 puolella kuolinilmoituksia sisällissodassa kuolleista. Ehkä joidenkin kohtalo selvisi vasta kuukausien kuluttua sodan päättymisestä. Yksi ilmoituksista oli Hämeen Kansassa, äiti ja sisko surivat 23-vuotiaana kuollutta Osk. Nikolaita, joka oli ammuttu 4.5.1918 Hämeenlinnan vankileirillä.

Maanvuokr. liiton sihteeri Kaarlo Harvala Helsingista ilmoitti torppareille ja mäkitupalaisille antavansa neuvoja ja ohjeita vuokratilain lunastamisessa ja kaikissa vuokra-asioissa kirjeellisesti, palkkiota vastaan. (Hämeen Kansa)


Helsingin suomalaisten kansakoulujen hiihtokilpailut 27.2.1915

Hausjärven Arolammin kansakoululaisten hiihtokilpailuissa olivat lajeina hiihto-, mäenlasku- ja potkukelkkakilpailu. (Riihimäen Sanomat) 

Riihimäen Sanomat uutisoi kuntakokouksesta, jossa oli päätetty laittaa sähkövalaistus Riihimäelle eli seuraavana kesänä kylän kadut saisivat 150 sähkölamppua. "Tämä onkin hyvin tarpeellinen toimenpide pimeällä paikkakunnallamme." Tuohon aikaan Riihimäki oli Hausjärveen kuuluva taajaväkinen yhdyskunta, jolla oli oma kuntakokous. Kokous päätti kantaa 50 penniä veroäyriä jokaiselta asukkaalta yhdyskunnan kuluihin.

Riihimäen Pakkotyölaitos etsi palvelukseensa tottunutta pesijätärtä "sairaalaan valvomaan vaatteiden pesijänä toimivien vankien työtä ja on hänen itsensä myös otettava osaa työhön. Palkkaa on toimesta 100 mk. työstä sekä vapaa ruoka ja asunto." (Riihimäen Sanomat) [Sisällissodan jälkeen toimi Riihimäellä varuskunnan alueella vankileiri, joka lakkautettiin lokakuussa 1918. Sen korvasi pakkotyölaitos, joka puolestaan lakkautettiin 1921. (Wikipedia)]

Lähteet:
Hämeen Kansa 28.3.1919 (lehti alkoi ilmestyä 10.1.1919)
Hämeen Sanomat 28.3.1919 (lehti alkoi ilmestyä v. 1878)
Riihimäen Sanomat 29.3.1919 (lehti alkoi ilmestyä 11.7.1914 ja oli Riihimäen 
          ja Hyvinkään seutujen paikallislehti)
Kuva: Suomen Urheilulehti 4.3.1915 (Hiihtonumero 2015)