maanantai 30. maaliskuuta 2015

Seppä Kustaa Utterin jäljillä, osa 2

Kustaa Utterin jäljillä kulkeva sukuharrastaja ei ole vielä päässyt arkistoon asti, vaikka viimeksi totesikin, että siellä käynti on seuraavaksi edessä. Työ kun häiritsee harrastamista! Jotain kiintoisaa on tullut eteen muuta kautta.


Harrastaja teki nimittäin hakuja tietokoneellaan, ja hakukone löysi mielenkiintoisen keskustelun vuodelta 2008. Suomen Sukututkimusseuran keskustelupalstalla Suku Forum esitetään, että Hämeen linnassa oli linnan seppänä Kustaa Utter 1600-1700-lukujen taitteessa ja että Kustaa Uttereita oli kolme, neljä peräkkäin. Yksi niistä asusteli Janakkalan Uhkoilassa. Hmmm! Tässäpä lisää kiintoisaa tutkimista.

Kuvassa Hämeen linna lännestä päin 1600-luvun loppupuolelta. Lähde: Erik Dahlberg: Suecia antiqua et hodierna. 3. osa. 1710. (Wikimedia)

mmä

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Seppä Kustaa Utterin jäljillä, osa 1

Yksi sukuharrastajan esi-isistä on seppä Kustaa Utter, jonka syntyperää ja elämänkulkua harrastaja on yrittänyt jäljittää siinä täysin onnistumatta.

Varhaisin havainto Kustaasta on Janakkalan muuttaneiden luettelossa. Seurakunnan kirkonkirjoissa on vuosien 1750-1770 syntyneet, kuolleet ja muuttaneet samassa kirjassa, ja sieltä löytyy Gustavus Utter, joka vuonna 1752 muutti Hämeenlinnasta Janakkalaan. Hän oli ottanut muuttokirjan Hämeenlinnan seurakunnasta jo 23.3., mutta saapui uudelle kotipaikkakunnalleen vasta juhannuksen alla 21.6. tai ainakin sille päivälle pappi Zidbeck on merkinnyt hänet tulleiden luetteloon.



Kustaa Utter saapui Leppäkosken kartanoon, ja rippikirjoista kartanon väen sivulta löytyykin Kustaa, joka on käynyt ehtoollisella kerran vuonna 1752, muttei enää seuraavana vuonna. Sukunimeä ei ole merkitty, syntymäaikaa ei liioin ole tiedetty varmaksi, kirjaan on merkitty vain syntymävuoden alku "17  ". Ehkä sitä aiottiin täydentää myöhemmin?

Leppäkosken jälkeen Kustaa löytyy samasta rippikirjasta Uhkolan kestikievarin sivulta (nykyään Uhkoila Keskivari), jonne on saapunut pitäjänseppä Gustaf Utter. Hänellä on kaksi ehtoollismerkintää vuonna 1753. Oletettavaa onkin, että Kustaa on saapunut ensin sepäksi Leppäkosken kartanoon ja sieltä siirtynyt pian Uhkoilaan, jossa hän viipyy yli kaksi vuosikymmentä. Seuraavaan rippikirjaan hänelle ilmestyy syntymävuodeksi 1733.

Pitäjänseppä siis? Siispä hänen pitäjänkäsityöläisanomustaan käsiteltiin käräjillä. Ja siitä tehtiin pöytäkirja. Lisäksi maaherran piti myöntää valtakirja  pitäjänkäsityöläiseksi,  mistä pitäisi löytyä anomus- ja päätöspapereita lääninhallituksen kanslian arkistosta.

Taitaa Kustaa-sepän syntyjuurien selvittely vaatia arkistokäyntiä.

Kuva on kaapattu SSHY:n digiarkistosta (Janakkalan seurakunnan syntyneet-kuolleet-muuttaneet 1750-1770). Sen saa näkyviin isompana kuvaa klikkaamalla.

mmä

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Perukirjoituksia ja huutokauppoja

Edellisen kirjoituksen teeman innoittamana etsin lehdistä kuulutuksia, joilla ilmoitettiin tulevista perukirjoituksista. Aina ei tiedetty kaikkien perillisten olinpaikkaa, joten turvauduttiin kuuluttamaan heitä sanomalehdissä. Useammin ei tiedetty, oliko jollain velkaa edesmenneelle tai saamista pesästä, joten heitä kehotettiin saapumaan perukirjoitustilaisuuteen. Samalla saatettiin ilmoittaa huutokaupasta, jossa perukirjoituksen jälkeen myytäisiin vainajan jäämistöä.

Nämä ilmoitukset on sattumanvaraisesti poimittu Kansalliskirjaston digitoimista Hämeen Sanomien numeroista. Kuvia klikkaamalla ne näkyvät suurempina.


Häm. San. No 84 / 28.7.1905, s. 4.
Heinäkuussa 1905 kuulutettiin entisen työnjohtajan Kalle Lepomäen jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Lopen pitäjän Kormun kylässä. "Kaikkia kellä on selvittämättömiä asioita, tulkoot perukirjoitukseen niistä selkoa tekemään." Huutokaupalla tarjottiin myytäväksi "huonekaluja, pitovaatteita ynnä muuta sekatavaraa".

Kalle Lepomäki oli aikaisemmin ollut Kormun kartanon vouti, mutta kuollessaan 73-vuotiaana oli itsellinen. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut, ja 70-vuotiaana Kalle oli solminut uuden avioliiton lähes 40 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kallelta jäi leski ja vuoden ikäinen tytär Kormuun. Lapset ensimmäisesta avioliitosta olivat kaikki kuolleet alaikäisinä. (Lähde: Lopen seurakunnan kirkonkirjat.)


Häm. San. No 121 / 29.10.1906, s. 3.

Lokakuussa 1906 kuulutettiin seppä Viktor Anstenin jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Janakkalan pitäjän Vähikkälän kylässä. "Käsketään niitä, jotka kuuluvat pesään ja kenen on maksettavia eli saamista että tulevat samana päivänä." Huutokaupassa myytäisiin kaikki sepän ja puusepän työkalut ja huonekaluja, miesten pitovaatteita sekä kaikenlaisia sekakaluja.

Ilmoituksen laittoi lehteen seppä Juho Viktor Andstenin leski Emilia. Seppä oli kuollessaan 52-vuotias eikä perheessä nähtävästi ollut lapsia. (Lähde: Janakkalan seurakunnan kirkonkirjat.)




Häm. San. No 89 / 10.8.1906, s. 4.

Elokuussa 1906 kuulutettiin neiti Anna Heleniuksen jälkeen toimitettavasta perukirjoituksesta Hauhon pitäjän Hahkialan kartanon alueella. "... täten sukulaisten ja holhoojan sekä muiden asianomaisten tiedoksi annetaan. Kaikkia joilla on velkaa vainajalle tai saamista, huomautetaan saapumaan silloin mainittuun tilaisuuteen."

Ilmoituksen Anna Helenius oli kotoisin Hämeenlinnasta, mutta ilmoituksen laatija Kalle Helenius oli hauholaisen Hahkialan kartanon muonamies ja syntynyt 1867. (Lähde: Hauhon seurakunnan rippikirja.) Ehkä hän oli Anna Heleniuksen isä tai veli? Tarkemmin en ole Annan vaiheita Hämeenlinnasta tai Hauholta tutkinut.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Perukirjoja Jyväskylän maakunta-arkistossa

Helmikuusta tuli arkistokuukausi. Viime kirjoituksessa kertomieni Hämeenlinnan maakunta-arkistovierailujen lisäksi kävin ensimmäistä kertaa Jyväskylän maakunta-arkistossa. Siihen tuli oiva tilaisuus, kun työ vei kaupunkiin, ja lähtöä aikaistamalla ehti kaivelemaan papereita arkistoon ennen työtehtäviä.

Sysäys Jyväskylän arkistokäyntiin nousi perukirjakurssilta, jolle tarvittiin vanhoja perukirjoja. Olin löytänyt yhden esiäidin veljen perukirjan 1700-luvulta netistä SSHY:n jäsenille tarkoitetusta kuvatietokannasta, mutta mieli teki tuoreempaa, joten työmatka Jyväskylään tuli passeliin aikaan.

Jo aikaisemmin olin nähnyt Hämeenlinnan maakunta-arkiston perukirjakortistossa isoisän isän nimen ja saanut tietää, että Padasjoen perukirjoja säilytetään nimenomaan Jyväskylässä, vuoden 1847 jälkeen kun Padasjoki on kuulunut Jämsän tuomiokuntaan. Sen arkistosta Joonas-papan perukirja pitäisi löytyä.

Junassa matkalla Jyväskylään oli hyvää aikaa tehdä läppärillä Astia-haun kautta asiakirjatilaus. Ehdin jo pettyä pahasti, kun haku toi ruudulle tiedon, että 1930-luvun perukirjat ovatkin käyttörajoitettuja. Apua, en ollut älynnyt tehdä käyttölupahakemusta, kun olin ajatellut, että niin vanhat saisi vapaasti katsottaviksi. Perille päästyä arkiston virkailija tiesi paremmin, ja hätä osoittautui aiheettomaksi ja virheen aiheuttamaksi: 25 vuotta vanhempiin perukirjoihin ei tarvita käyttölupaa.

Joonas-papan "perunkirjoitus" löytyi Kuhmoisten ja Padasjoen pitäjien käräjäkunnan kihlakunnanoikeuteen jätetyistä perukirjoista, ja sain sen valokuvatuksi kännykkäkamerallani. Tässä ei siitä enempää, mutta tuli kyllä mieleen ajatus, että onneksi nykyään ei perukirjoissa luetella koko omaisuutta yksitellen, kapistus kerrallaan, sillä mihinkään eivät mahtuisi ne kirjat, joita nykyisestä tavarapaljoudesta kirjoitettaisiin. 



Tässä on pieni pala Joonas-papan perukirjasta. Hän oli entinen torppari ja eläkemies, joka kuollessaan asui torpan omaksi tilakseen lunastaneen poikansa perheessä.

Löysin ja kuvasin toisenkin esi-isän perukirjan, 1860-luvulta, ja siinä lueteltiin talon lehmät omilla nimillään. Saatan palata siihen jollain toisella kertaa.

Kiitokset vain erinomaisesta asiakaspalvelusta niin Hämeenlinnaan kuin Jyväskylään! Edellisessä on keittiönurkkaus, jossa voi talon kahvista keittää itselleen virkistystä pienestä kahvimaksusta. Jälkimmäisessä henkilökunta tarjoutui keittämään kahvia asiakkaille, niin ikään pienestä kahvimaksusta. Vau!

api