sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kaapo Annanpojan jäljillä

Olen useamman kerran etsinyt äitini isoäidin isoisän syntyperää päätymättä mihinkään varmaan. Nyt langanpää tuntuu löytyneen, ja sukuharrastajalla on aihetta löytämisen iloon. :-) 

Kaapo Annanpojan (s. 1812) nimi tuli esiin esiäitini kastetiedoissa, joissa hänet oli merkitty kastettavan tyttölapsen isäksi. Perheen rippikirjamerkinnöistä Padasjoelta löytyi Kaapon tarkka syntymäaika. Mutta Kaapoa ei löydy kastettujen luettelosta syntymävuoden kohdalta, ei edes lähivuosilta. Avuksi tuli Suomen Sukututkimusseuran  Hiski, jonka haulla löytyi naapuripitäjästä Lammilta Onnevuoren kylässä aviottomana syntynyt Gabriel, jonka äidin nimi on Anna. Mutta sen enempää piika Annaa kuin Kaapoakaan en nähnyt syntymäkylän talojen rippi- tai lastenkirjoissa. Annasta näkyi Hiskissä isännimi, sekin Kaapo, ja ikä 24 vuotta.

Miten siitä eteenpäin? Hiskin mukaan Lammilla ei ole syntynyt aivan tuonikäistä Anna Kaapontytärtä. Naapuripitäjistä Padasjoelta löytyy yksi sopiva, samoin Tuuloksesta, ja Luopioisista kaksi. Kuka heistä voi olla se oikea Anna? Harrastukseni alkukuukausina etsin jotain vihjettä Annasta lähinnä Lammin rippikirjasta, josta toivoin suuntaa hänen syntymäpitäjäänsä. Turhaan.

Kaapon elämänvaiheita seurasin Padasjoen rippikirjoista esi-äitini syntymästä alkaen taaksepäin. Kovin pitkälle nuoruusvuosiin en päässyt, kun tuli kohta, jossa viittaus edellisen renkipaikan rippikirjan sivulle oli harmittavasti mustan tahran alla. Niinpä Kaapon tausta on jäänyt tutkimattomaksi.

Nyt tartuin etsintään uusin silmin. Ja kappas, mustetahran kulmasta erottuukin seuraavan rippikirjan sivun ensimmäinen numero ja pieni aavistus toistakin. Matkan varrella olen ehkä myös oppinut lukemaan tuon ajan kirjaimia ja numeroita paremmin. Kohtuullisen selailun jälkeen päädyn sivulle, jolta löytyy tieto Kaapon ripille pääsystä ja paristakin muutosta Luopioisista Padasjoelle ja paluusta takaisin sinne siinä välissä, kaikki samalla sivulla, "u. b." eli ilman muuttokirjoja. Kun kirjoja ei ole, en pääse helposti näkemään, mistä Luopioisten kylästä hän tuli ja meni.

Sen jälkeen tuntuu pelkältä sattumalta, että jollain aikuisen Kaapon rippikirjan sivulla silmiini sattuu aivan eri kohdasta piika Anna Kaapontytär, jonka syntymävuosi täsmää ja josta löydän viittauksen muuttokirjaan Padasjoelta Luopioisiin vuonna 1826. Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta löydän haulla Luopioisten seurakunnan kohdalta heille muista  seurakunnista saapuneet muuttokirjat, ja ... sieltä löytyy Anna Kaapontytär ja poikansa Kaapo Annanpoika ja pari nuorempaa sisarusta, syntymäaikoineen kaikkineen! Anna oli se Padasjoella vuonna 1788 syntynyt, jonka Hiski löysi.

Siitä sattumasta voisi tietysti tehdä tavankin, siis rippikirjan sivun silmäilystä ohi sen varsinaisen etsittävän ja löytyneen. Perheenjäsenet usein päätyivät samoihin taloihin palvelukseen. Kaapon perheeseen palaan vielä toisella kertaa.

amä

maanantai 22. lokakuuta 2012

Uutisen leviämisvauhti 1830-luvulla

Innostuin tekemään lisää hakuja Historiallisesta sanomalehtikirjastosta, joten palaan vielä Turussa 1833 häkään kuolleisiin, joista jo aikaisemmin kirjoitin.

Miten nopeasti kulkivat uutiset Suomessa 1830-luvulla? 

Kun surullinen tapaus oli sattunut Turussa 1833 helmikuun 20. päivän vastaisena yönä, ensimmäinen löytämäni uutinen siitä julkaistiin samassa kaupungissa keskiviikkona 27.2. Åbo Tidningar -lehdessä, siis viikon kuluttua tapahtuneesta. Suomen ensimmäinen sanomalehti  kertoi seikkaperäisesti, miten miehet kylmissään olivat majoittuneet kauppias Scharlinin tiloihin "wid Urseniigatan" (lienee nykyinen Ursininkatu) ja sytyttäneet tulen tupaan ja laittaneet ruokaa ja syötyään käyneet levolle ja miten kauppias oli tullut tupaan aamulla herättämään miehiä, jotka ilmeisesti olivat nukkuneet niin sanotusti pommiin.

Puolitoista viikkoa tapahtuneesta 2.3. asia uutisoitiin Turussa Åbo Underrättelser -lehden etusivulla ja pääkaupungissa Helsingfors tidningar -lehdessä numero 18 muitten kotimaan uutisten joukossa. Samana päivänä asia mainittiin myös Oulun Wiikko-Sanomissa numero 9.

Kaikkein kauimmin eli yli kaksi viikkoa uutinen kulki Viipuriin, jonne uutiset ja läntisen Suomen sanomalehdet saapuivat mahdollisesti hevoskyydillä. Sanan Saattaja Wiipurista numerossaan 10 kirjoitti 9.3. näin:

"T u r u s s a  on 20. päiw. helmekuussa yhdeksän talonpoikaa, jotka tuliwat sinne markinoille, kuollut haikuun, yhteen tupaan, hökari Scharlinin kartanossa. Kuusi miestä, jotka oliwat samassa seurassa wirkeniwät jälleen, awun saatua lääkäriltä. Suurin osa näistä onnettomista maanmiehistä oli Lammin pitäjästä Hämeen
maalla."

api

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hokan vävy

Viimeksi kirjoitin Turussa markkinamatkalla häkään kuolleista hämäläismiehistä. Turku oli Porvoon ja myöhemmin Hämeenlinnan ohella yksi tärkeistä Padasjoen kauppapaikoista, ja sinne vietiin kevättalvisin myytäväksi "lihaa, viljaa, voita, nahkoja, hamppua, pellavaa, riistaa, potaskaa, tervaa, parruja ym. Tuotiin suolaa, rautaa, kankaita ja jos rahaa riitti myös joitain tuliaisia." (Auttoinen kylämme, 1987.)

Yksi häkään Turussa menehtyneistä oli Kustaa Juhonpoika, joka syntyi 30.8.1800 Lammilla Ronnin kylän Jaakkolan talon poikana. 23-vuotiaana Kustaa Juhonpoika haki muuttokirjan Padasjoelle ja saapui sinne Auttoisten kylän Hokan taloon. En saa rippikirjan merkinnöistä selvää hänen asemastaan talossa, mutta varmaankin hän tuli rengiksi. Talossa oli kaksi tyttölasta siihen aikaan, ainoa poika oli kuollut muutaman päivän ikäisenä vauvana.

10.7.1825 Kustaa vihittiin Hokan talon tyttären, Anna Maija Antintyttären, kanssa, joka oli juuri täyttänyt 15 vuotta. Olikohan Anna Maijan isällä alun perinkin tarkoitus, että Kustaa ja Anna Maija perustavat perheen tytön vähän kasvettua ja alkavat isännöidä Hokan taloa, koska miespuolista perillistä ei ollut? Vai havaitsiko Hokan isäntä Kustaassa isäntäainesta katsellessaan nuoren miehen työntekoa tilan mailla? Tai ehkä tulossa oleva esikoinen vauhditti hääpäivän määräytymistä?

Kustaa ja Anna Maija saivat kolme lasta, Leena Maijan (s. 1825), Kustaan (s. 1828) ja Heikin (s. 1832). Sitten perheen isä yllättäen kuoli Turun matkallaan 1833. 

Vuoden kuluttua nuori leski vihittiin Heikki Heikinpojan (1804-1837) kanssa. Avioliitosta syntyi yksi poika, Erkki Juho (s. 1834), mutta pian saatiin jälleen suru-uutinen: isäntä oli kuollut tapaturmaisesti tukkitöissä metsässä. Anna Maija solmi vielä kolmannen avioliiton Kuhmoisissa syntyneen Matti Taavetinpojan (s. 1822) kanssa. Parille syntyi poika Aatami v. 1844. Tämä liitto kesti aina Anna Maijan kuolemaan asti vuonna 1868.

Palatakseni vielä Hokan talon ensimmäiseen vävyyn, Kustaa Juhonpojan isä oli Juho Heikinpoika (s. 1760), joka oli tullut Ronnin Jaakkolaan vävyksi Padasjoen Kaukelan Alimmaisista. Hän polveutui äidin puolelta Virmailan suvusta, kuten sukukirjan täydennyksistä selviää. Kustaan äiti taas oli Anna Kaisa Kustaantytär (s. 1761), Jaakkolan talon tytär. Heidän jälkeensä talon isäntänä jatkoi vanhin poika Heikki Juhonpoika (s. 1790), joka osallistui samaan onnettomaan Turun matkaan kuin veljensä, mutta selviytyi yöstä hengissä.

api

perjantai 12. lokakuuta 2012

Häkään kuolleita Turussa

Löysin Historiallisesta sanomalehtikirjastosta uutisen vuodelta 1833. Åbo Underrättelser kertoi 2. maaliskuuta numerossaan 18 onnettomuudesta, joka varmasti on herättänyt paitsi surua, paljon keskusteluakin Turussa ja Hämeen pitäjissä.


Lehden etusivu

"Sedan Bonden August Isotalo och dess son Johan Eric Andersson från Markula, Landbonden Johan Liesmäki eller Markula från Haukiala, Landbondesonen Wilhelm Michelsson Nipola, Nämndemannen Henrik Johansson Jakola från Rönni, Bonden Michel Adamson Rekola från Jahkola, Bonden Leander Carlson Isoluckari, Landbonden Carl Henrikson Isoluckari och Torparen Christian Michelsson Kolus, de tre sistnämnde från Lampis kyrkoby, Landbonden Michel Johansson Martila från Niparla och Bondesonen Jonas Jonasson Naskali från Nikula by, alla från Lampis Socken, Bonden Christian Andersson Touhola från Witarla by i Hollola Socken, samt Bönderne Gustaf Johansson Hocka från Autus och Esaias Esaiasson Jalli från Hauka by i Padasjoki Socken iemte en till namn och hemwist okänd karl, wid sin ankomst hit till Staden, för att bewista den nyligen öfwerståndne Fastlagsmarknaden, tagit qwarter hos Hökaren Johan Scharlin samt blifwit herbergerade uti en bagarstuga, hwilken öfwerlemnats till deras fria disposition; så har natten emellan den 19 och 20 dennes uti samma rum så starkt os uppkommit att åtta af dessa personer, nemligen: Bonden Anders Isotalo och dess Son Johan Eric Andersson från Markula, Landbonden Johan Liesmäki eller Markola från Haukiala, Landbondesonen Wilhelm Michelsson Nipola, Bonden Christian Andersson Touhola från Witarla, Bönderna Gustaf Johansson Hocka, från Autus och Esaias Esaiasson Jali från Hauka samt den till namn och hemwist okände Karlen, den 20 om morgonen, redan woro aflidne och Torparen Christian Michelsson Kolus, oaktadt tillkommen Läkarehjelp och all ospard möda till hans wederstående, samma dag på eftermiddagen äfwen tillsatte lifwet; men de öfrige sex personerne, nemligen: Nämndemannen Henrik Johansson Jakola från Rönni, ... , hafwa efter all möjlig sorgfällig behandling redan blifwit så till helsa och krafter återställde, at de snart torde kunna återwända till hemorten."

Eli lyhyesti: Helmikuussa 1833 viisitoista Hämeen isäntämiestä Lammilta, Hollolasta ja Padasjoelta oli markkinoilla Turussa. He olivat yhdessä saaneet majapaikan kauppias Johan Scharlinin pakarituvasta, joka oli täysin heidän omassa käytössään. 19. ja 20. päivien välisenä yönä tupaan pääsi voimakas häkä, minkä seurauksena 8 mainituista miehistä löydettiin aamulla kuolleina ja torppari Risto Mikonpoika sen verran huonossa kunnossa, että lääkärinavusta huolimatta menehtyi iltapäivällä. Loput kuusi miestä pääsivät pian palaamaan kotiin, kunhan olivat ensin terveys ja voimat palanneet.

Ovatkohan isännät matkanneet markkinoille ostamaan vai myymään, vai molempia? Menehtyneistä Hokan talon 32-vuotias isäntä Kustaa Juhonpoika Padasjoen Auttoisilta oli yksi esi-isistäni. Toinen padasjokelaisisäntä oli niin ikään Auttoisten kylästä, Jallin talosta, vaikka uutinen kertookin hänen olleen Haukan kylästä. Sen nimistä kylää Padasjoella ei liene ollut. Yksi turmasta selvinneistä oli myös sukulaismies, sillä lautamies Heikki Juhonpoika Lammin Ronnin kylän Jaakkolasta oli Kustaa Juhonpojan, Hokan isännän, vanhin veli. Heidän sukujuuriinsa palaan tarkemmin toisella kertaa.

api

perjantai 5. lokakuuta 2012

Lavantautivuosi

Liisa Yrjöntytär syntyi vuonna 1826 Padasjoen Nyystölässä. Hänet vihittiin vuonna 1852 samasta kylästä olevan isoiso...isäni veljen Joonas Joonaksenpojan kanssa. Joonas liittyi ruotuarmeijaan vasta oltuaan naimisissa muutaman vuoden, kun perheeseen oli syntynyt jo pari lastakin, ja sai sotilasnimen Mörk, josta viime viikolla kirjoitin blogissani. Samalla perheen uudeksi kodiksi tuli Tulppalan sotilastorppa Nyystölässä.

Mutta takaisin Liisaan. Hänen elämänsä päättyi Nyystölän Verhossa varsin varhain, kun hän ei ollut täyttänyt vielä 42. ikävuottaan. Kuolinsyy oli lavantauti ja vuosi 1868. 

Etsin Liisa Yrjöntyttären kuolinsyytä, kun kirkonkirjojen kuolleitten luettelossa kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota vuoteen 1868. Siihen aikaan pitäjän kuolleitten listaan mahtui normaalisti neljän kuukauden verran nimiä yhdelle sivulle. Vuonna 1868 pelkästään toukokuun nimet veivät kaksi sivua, samoin kesäkuun. Suurimmalla osalla kuolinsyy oli "tyfus", lavantauti. Nälkävuodet ja kulkutautiepidemia veivät runsaasti vanhempaa väkeä ja pieniä lapsia ennenaikaiseen hautaan, mutta joukossa oli paljon myös parhaassa iässä olevia pitäjäläisiä, mm. seurakunnan kirkkoherra Ingman.

Rippikirjan sivulle kirjattiin Liisan kuolintieto. Samalle sivulle merkittiin Joonas Mörkistä, että hänen olinpaikkansa oli tuntematon ja että hänen sanottiin kuolleen. Kuoliko hän samaan lavantautiin vaimonsa kanssa,  mutta kukaan ei tiennyt minne? Joutuiko hän onnettomuuteen? Vai katosiko hän muuten vain? Siihen tuskin saadaan koskaan selvyyttä.

Liisa Yrjöntyttären kuollessa perheessä oli kolme elossa olevaa lasta. Esikoinen Amalia Mörk oli rippikouluikäinen tuohon aikaan ja hän sai työtä piikana. Nuoremmat sisarukset Leena ja Pauliina olivat vasta 9- ja 7-vuotiaita, ja heistä tuli isättöminä ja äidittöminä ruotuvaivaisia. Palaan siihen toisella kertaa, kun olen tutkinut, löytyykö heidän ruotuvaivaisuudestaan lastenkirjan merkintöjen lisäksi muita dokumentteja. He jäivät asumaan Nyystölän Verhoon rippikouluikäänsä asti ja sieltä muuttivat kumpikin sitten tahoilleen.

amä

tiistai 2. lokakuuta 2012

Kummeista sen tietää

Olen lähtenyt seuraamaan väärää linjaa muutaman kerran sukuharrastukseni lyhyen historian aikana. Joko kirkonkirjojen lukutaitoni on ollut riittämätön tai tulkintani turhan mielikuvituksekas. Joskus syynä on ollut kirjurin merkitsemät erheelliset päivämäärät.

Sohvi Loviisa Otontytär syntyi v. 1834 Lammilla. Hän muutti vanhempiensa kodista toisen kylän torppaan piikomaan ripille päästyään. Siinä yhteydessä hänen syntymävuotensa kirjattiin samaksi kuin mitä se oli ollut ennenkin, mutta päivämäärä muuttui tyystin toiseksi eli yhtäkkiä Sohvi Loviisa nuorentui 5 kuukautta 11 päivää. 

Sohvi Loviisa vaihtoi palveluspaikkaa muutaman kerran, ja uusi syntymäaika seurasi mukana. Pohdin kovasti, onko kyseessä edes sama henkilö vai joku muu samanniminen palvelustyttö.

Vakuutuin Sohvi Loviisan oikeellisuudesta, kun katsoin hänen myöhemmin syntyneen poikansa kastetietoja: siellä lapsen kummiksi oli kirjattu eno ja tämän vaimo oikeine nimineen ja patronyymeineen.

apä