tiistai 29. lokakuuta 2013

Pitäjänsuutari Gröndahl Padasjoelta, osa 2/2

Sukuharrastaja jatkaa pitäjänsuutari Joonas Juhonpojan elämän ja uran kartoittamista, vuorossa on osa 2. Edellinen osa löytyy täältä, sen lopussa Joonas muutti Hämeenlinnaan suutarimestari Westinin luo 1809, ja mestarista löytyi lisätietoa Nikon kortistosta.

Hämeenlinnassa Joonas viipyi reilun puoli vuotta, mikä oli kaiketi tavallisena pidetty aika käsityöläisen kisällinä ololle. Jo tammikuussa 1810 Joonas merkittiin kaupungista poismuuttaneiden luetteloon. Silloin 22-vuotias nuori mies palasi kotipitäjäänsä Padasjoelle, mutta ei suinkaan kotikyläänsä, vaan Syrjäntakaan. Hänen tietonsa löytyvät niin kylän käsityöläisten sivulta seurakunnan rippikirjasta kuin henkikirjoistakin. Joonas on saanut sukunimen Gröndahl (joskus kirjoitettu Gröndal) ja titteliksi pitäjänsuutarin.


F. Hodler: Suutari (1878) (WikiPaintings)

Pitäjänsuutari Joonas Gröndahl toimi suutarina Syrjäntaassa lähes kaksikymmentä vuotta, aina vuoteen 1828 asti. Näinä vuosina hän perusti perheen, kun vaimoksi löytyi puuseppä Werlinin tytär Leena Kaisa (s. 1800). Heidät vihittiin 1822, ja perheeseen syntyi poika Joonas samana vuonna. Vuonna 1828 Joonas ja Leena Kaisa muuttivat Rekolaan, Joonaksen kotitaloon Auttoisille. Joonas oli sisarusparvensa seitsemäs lapsi, ja isän jälkeen vanhin veli Kustaa (s. 1773) oli tullut Rekolan isännäksi. Hän kuitenkin luopui isännyydestä Joonaksen hyväksi. Vielä Rekolassakin Joonas oli pitäjänsuutari muutaman vuoden ajan.

Rekolassa Joonas ja Leena Kaisa saivat ainakin kuusi lasta, Kaisa Liisan (1820-1822), Joonaksen (s. 1822), Karoliina Loviisan (s. 1829), Retriikan (Fredrika, s. 1832), Eeva Kustaavan (s. 1837) ja Manta Sohvin (Amanda Sofia, s. 1840).

Joonas kuoli 73-vuotiaana Rekolan isäntänä vuonna 1860. Hänen vaimonsa Leena Kaisa Werlin (Verlin) taas eli varsin pitkään, hän ehti täyttää 95 vuotta ennen kuolemaansa 1895.

Näin siis suutari Joonas Gröndahlin elämänkulku. Mutta mitä kaikkea arkistoista löytyy hänen urastaan pitäjänsuutarina? Sitä sukuharrastaja metsästää ja kertoilee joissain myöhemmissä kirjoituksissa.

api

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hämäläisen työpaikkailmoituksia 1860-1870 -luvuilta

Hämäläinen alkoi ilmestyä Hämeenlinnassa syyskuussa 1858, ja koska se oli parikymmentä vuotta ainoa suomenkielinen sanomalehti koko Hämeen läänissä, se oli oiva ilmoituskanava myös työpaikkailmoituksille. Sukuharrastaja selaili erityisesti suutarin työhön liittyviä ilmoituksia 1860-1870 -luvuilta Kansalliskirjaston Historiallisessa sanomalehtikirjastossa, josta alla olevat Hämäläisen lehtileikkeet ovat. Nelisivuisen lehden takasivu eli sivu 4 näyttää omistetun kaikenlaisille pikkuilmoituksille.


No 23, 6.6.1862.

Kun pitäjässä oli oikein kova pula käsityöläisistä, saattoi itse kruunun nimismies laittaa ilmoituksen lehteen, kuten tapahtui Pälkäneellä 1862. Pitäjässä luvattiin olevan kylliksi työnansiota taitavalle suutarille, jonka toivottiin omaavan myös satulamaakarin taitoja.


No 11, 13.3.1863.

Kiinnostuneet osasivat lähteä oikeiden tahojen puheille ilman ilmoittajan nimeäkin. Sääksmäen Huittulaan haettiin seppää ja suutaria 1863.



No 50, 15.12.1870.
Nälkävuosien jälkeen Padasjoella oli pulaa käsityöläisistä. Vuonna 1870 sinne etsittiin niin karvaria, suutaria kuin kraatariakin.



No 16, 17.4.1873.
Kaupungissa suutarimestarit etsivät ilmoituksilla maalla opissa olleita kisällejä. 1873 Johan Lindqvist etsi kahta kisälliä.



No 42, 16.10.1873.
Samana vuonna suutari Gullman laittoi kaksi ilmoitusta lehteen. Toisessa hän kertoi saaneensa luvan harjoittaa suutarin ammattia ja ottavansa alan töitä luvaten "mahdollisinta joutuisuutta ja kohtuullisia hintoja". 


No 42, 16.10.1873.
Toisessa hän etsi maalla harjaantunutta oppipoikaa, jonka sopi tulla ilmoittautumaan hänen asuntoonsa Saaristonkadulle Lindbergin taloon.




No 21, 28.5.1874.
Ihan omanlaisensa on suutarimestarin lesken Ulrika Norrgrénin ilmoitus, jossa hän tiedottaa jatkavansa toimintaa ja ottavansa vastaan entiseen tapaan alan töitä luvaten hänkin laatua ja ripeyttä. Hänellä oli ehkä miehensä kisälli tai joku muu suutari palkollisena verstaassa?

perjantai 11. lokakuuta 2013

Nikon kortisto eli kaksi laatikollista käsityöläisiä


Hämeenlinnan maakunta-arkiston hyllyllä nököttää kaksi pahvilaatikkoa. Niiden sisältä löytyy käsinkirjoitettuja arkistokortteja, joihin on tallennettu Hämeenlinnan käsityöläiset. Kortiston on koonnut jossain vaiheessa Arvo Nikko.



Kortistoon tutustuminen tuli sukuharrastajalle ajankohtaiseksi, kun esi-isä pitäjänsuutari Joonas Juhonpoika oppipoikavuosinaan muutti Padasjoelta Hämeenlinnaan suutarimestari Westinin oppiin. Mitä Nikon kortisto kertoisi Westinistä?

Carl Fredrik Westin syntyi 1.3.1768 Hämeenlinnassa käsityöläisperheeseen. Hänen isänsä oli nahkuri Sven Westin (s. 1733) ja äitinsä Eva Berg (s. 1744). Westinien kortteja löytyy enemmänkin, sillä nahkuri-isän ja suutarimestari Carl Fredrik Westinin lisäksi myös veljet olivat käsistään käteviä: sekä vanhemmasta veljestä Israelista (s. 1765) että nuoremmasta Petter Johanista (s. 1772) tuli hatuntekijä.



lauantai 5. lokakuuta 2013

Pitäjänsuutari Padasjoelta, osa 1/2



Suvussa on ollut suutareita, kuten sukuharrastaja on aikaisemminkin maininnut. Yksi heistä oli pitäjänsuutarina Padasjoella. Tämän syksyn aikana harrastaja perehtyy hänen vaiheisiinsa, sillä harrastus innosti osallistumaan Pitäjänkäsityöläiset sukututkimuksessa -kurssille Vanajaveden opistossa Hämeenlinnassa.

Joonas Juhonpoika syntyi Padasjoen Auttoisilla Rekolan talossa vuonna 1787. Hänen isänsä Juho Rekonpoika (1749-1812) oli aikoinaan syntynyt samassa talossa ja löytänyt vaimokseen Leena Yrjöntyttären (1751-1818) Syrjäntaan Heikkilästä. Lapsia perheeseen siunaantui yhdeksän, ja Joonas syntyi järjestyksessä seitsemäntenä.


16-17 -vuotiaana vuonna 1804 Joonas muutti Padasjoen Jokioisiin Siltalaan, missä hänestä tuli siellä asuvan suutarin Taavetti Ågrenin oppipoika. Näin poika pääsi osaksi käsityöläisyhteisöä, sillä suutarin lisäksi Siltalasta löytyi räätäli, kutoja ja pyörämaakari, ja ainakin joillakin heistä oli oppipoikia. Suutari Ågrenillakin oli toinen oppipoika Joonaksen lisäksi.


Viisi vuotta kului suutarin opissa Ågrenilla. Sitten oli edessä muutto Hämeenlinnaan. Joonas haki kotiseurakunnan papilta muuttotodistuksen 1.4.1809, mutta Hämeenlinnan muuttaneisiin hänet merkittiin vasta 21.6. Ehkä matkaan lähtö viivästyi tai nuori suutarinoppilas ei vain tullut toimittaneeksi muuttokirjaa heti seurakunnan kansliaan uudessa kaupungissa, tiedä häntä.


Muuttajien luetteloon merkittiin hänet ja samalla hänen osoitteensa: "suutari Westinin luona". Sukuharrastaja palaa suutarimestari Westiniin tarkemmin seuraavalla kerralla.



Joonas Hämeenlinnan kaupunkiseurakuntaan muuttaneiden luettelossa 1804-1824.
(Kansallisarkiston Digitaaliarkisto)

Ylempi kuva: Suutari oppipoikineen. Emile Adanin maalauksesta otettu valokuva. (Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmat)

api