perjantai 12. huhtikuuta 2019

Seppä Utterin vävy

Säntillisyys ja huolellisuus palkitaan joskus. Sukuharrastaja yritti muutama vuosi sitten tutkia erään Antti Antinpojan varhaisvaiheita ilman sanottavaa menestystä. Harrastajalle selvisi hiljattain, että häneltä on jäänyt täysin huomaamatta yksi tärkeä merkintä Janakkalan rippikirjassa.

Mutta aletaanpa alusta. Lähes viisi vuotta sitten sukuharrastaja kirjoitti Rikiinasta, joka oli torpan tyttö Janakkalasta Rehakan kylästä, ja esitteli Rikiinan vanhemmat: äiti Maija oli alkujaan seppä Kustaa Utterin tytär Uhkoilan kylästä, mutta isä Antista ei ollut muuta tietoa kuin että hän oli ilmestynyt Uhkoilan Seppälään rengiksi ja että jonkin ajan kuluttua siitä hänet vihittiin Maijan kanssa. Antti Antinpojan kohdalle merkittiin rippikirjaan silloin ja myöhemminkin hänen syntymävuotensa, mutta ei päivää eikä paikkaa.

Sukuharrastaja seurasi rippikirjoista Antin vaiheet Uhkoilan Seppälästä aina hänen elämänsä loppuun saakka. Antin ja Maijan kasvava perhe muutti muutaman vuoden kuluttua Rehakan kylään ja alkoi asuttaa Huhtapellon torppaa. Torppari Antti Antinpoika kuoli siellä melkein 40 vuotta myöhemmin 70 vuoden iässä.

Jostain kumman syystä harrastajalta jäi täysin huomaamatta, että Antin elämän viimeisen vuosikymmenen aikana rippikirjaan ilmestyi yllättäen sekä hänen syntymäpäivänsä että syntymäpaikka Hausjärvi. Hausjärven kastettujen luettelosta selviää, että tosiaan tuona päivänä Hausjärvellä syntyi Antti Antinpoika. On mahdollista, että Janakkalan rippikirjan tietoihin on pujahtanut virhe, mutta jos oletetaan, että syntymätieto on oikein, Antin vanhemmat ovat löydettävissä.
Turkhaudan pohjoisrajalla virtaa Puujoki matkalla Kernaalanjärveen ja Pohjanlahteen.

Hausjärvellä Turkhaudan kylässä syntyi 1758 poikalapsi rakuuna Antti Grafbergille ja hänen vaimolleen Liisa Matintyttärelle. Poika oli perheen kolmas, ja tuon syntymäpäivän perusteella sukuharrastaja ajattelee, että juuri hän päätyi sitten aikuiseksi kasvaneena Janakkalassa Uhkoilaan sepän vävyksi. Siihen pitää kuitenkin suhtautua varauksella,  sillä Hausjärven rippikirjoja on tallella vasta vuodesta 1771, joten aukotonta ketjua syntymästä Janakkalaan ilmestymiseen ei kirkonkirjoista voi jäjittää.

Etsintä siis jatkuu, josko löytyisi rippikirjojen puuttuessa muita lähteitä Antti Antinpojan  (1758-1829) juurien varmistamiseksi, mutta toistaiseksi (varauksella - ja kunnes toisin todistetaan!) sukuharrastaja pitää häntä rakuuna Antti Grafbergin poikana.

Lähteet: Hausjärven ja Janakkalan seurakuntien kirkon kirjat

mmä

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Leikkeitä Hämeen lehdistä maaliskuulta 1919

Sukuharrastaja tai ainakin harrastajan blogi on nukkunut talvihorrosta pitkälle toista vuotta, mutta nyt kevätaurinko on alkanut herätellä Oton ja Iidan sukua uusiin juttuihin. Tätä edeltävästä kirjoituksesta piti alkaman uusi aika, jolloin kuukausittain selailtaisiin sata vuotta vanhoja Hämeen lehtiä, vaan eipä sitten alkanutkaan. Sukuharrastus on kuitenkin jatkunut, jopa matkoilla vähän kauemmas, mutta siitä toisella kertaa. 

Aloitetaan nyt luvatuilla lehdillä. Harrastaja selaili 28.-29.3.1919 ilmestyneitä lehtiä ja poimi sieltä seuraavanlaisia paikallisia ja yleisiä uutisia, joissa numero toisensa jälkeen näkyi vielä kaikuja sisällissodasta, elintarvikepulasta sekä Virossa käytävästä sodasta, Suomen ja maailman politiikkaa unohtamatta.

Hämeen Sanomissa seurattiin joka numerossa Viron itsenäisyystaistelun vaiheita. Alkuvuodesta oli rekrytoitu suomalaisia vapaaehtoisia Viroa auttamaan, nyt uutisoitiin, että Tanskasta oli lähtenyt 300 vapaaehtoisen joukko Suomeen, josta he siirtyisivät Tallinnaan. Lehdessä mainittiin kuuden suomalaisen haavoittuneen Virossa, heidän joukossaan Matti Hirvelä Hauholta, Evert Zetterman Sääksmäeltä ja Lauri Ajo Toijalasta.

Lahdessa vesikauhuinen koira puri kolmea ihmistä, ja seuraavana päivänä he matkustivat Helsinkiin Pasteur-laitokseen, arvatenkin saadakseen Louis Pasteurin kehittämän rabies-rokotuksen. (Hämeen Sanomat & Hämeen Kansa) [Netistä löytyy tieto, että mainittu laitos perustettiin vuonna 1916, mitä ennen suomalaiset vesikauhuisen eläimen puremaksi joutuneet vietiin Pietariin ja sitä ennen Berliiniin ja Pariisiin asti.]

Impilahtelainen maanviljelijä M. V. Hodijeff etsi ilmoituksella perheetöntä pehtoria: "Työhön osaa-ottava ammattikykyinen hämäläinen maanviljelyspehtoori saa paikan panemaan kuntoon keskikokoista maanviljelystilaa Raja-Karjalassa. Pehtoorin on itse otettava osaa työhön sekä osattava oikein johtaa työväkeä. Mieluummin perheetön..." (Hämeen Sanomat)

Eri lehdissä julkaistiin vielä vuoden 1919 puolella kuolinilmoituksia sisällissodassa kuolleista. Ehkä joidenkin kohtalo selvisi vasta kuukausien kuluttua sodan päättymisestä. Yksi ilmoituksista oli Hämeen Kansassa, äiti ja sisko surivat 23-vuotiaana kuollutta Osk. Nikolaita, joka oli ammuttu 4.5.1918 Hämeenlinnan vankileirillä.

Maanvuokr. liiton sihteeri Kaarlo Harvala Helsingista ilmoitti torppareille ja mäkitupalaisille antavansa neuvoja ja ohjeita vuokratilain lunastamisessa ja kaikissa vuokra-asioissa kirjeellisesti, palkkiota vastaan. (Hämeen Kansa)


Helsingin suomalaisten kansakoulujen hiihtokilpailut 27.2.1915

Hausjärven Arolammin kansakoululaisten hiihtokilpailuissa olivat lajeina hiihto-, mäenlasku- ja potkukelkkakilpailu. (Riihimäen Sanomat) 

Riihimäen Sanomat uutisoi kuntakokouksesta, jossa oli päätetty laittaa sähkövalaistus Riihimäelle eli seuraavana kesänä kylän kadut saisivat 150 sähkölamppua. "Tämä onkin hyvin tarpeellinen toimenpide pimeällä paikkakunnallamme." Tuohon aikaan Riihimäki oli Hausjärveen kuuluva taajaväkinen yhdyskunta, jolla oli oma kuntakokous. Kokous päätti kantaa 50 penniä veroäyriä jokaiselta asukkaalta yhdyskunnan kuluihin.

Riihimäen Pakkotyölaitos etsi palvelukseensa tottunutta pesijätärtä "sairaalaan valvomaan vaatteiden pesijänä toimivien vankien työtä ja on hänen itsensä myös otettava osaa työhön. Palkkaa on toimesta 100 mk. työstä sekä vapaa ruoka ja asunto." (Riihimäen Sanomat) [Sisällissodan jälkeen toimi Riihimäellä varuskunnan alueella vankileiri, joka lakkautettiin lokakuussa 1918. Sen korvasi pakkotyölaitos, joka puolestaan lakkautettiin 1921. (Wikipedia)]

Lähteet:
Hämeen Kansa 28.3.1919 (lehti alkoi ilmestyä 10.1.1919)
Hämeen Sanomat 28.3.1919 (lehti alkoi ilmestyä v. 1878)
Riihimäen Sanomat 29.3.1919 (lehti alkoi ilmestyä 11.7.1914 ja oli Riihimäen 
          ja Hyvinkään seutujen paikallislehti)
Kuva: Suomen Urheilulehti 4.3.1915 (Hiihtonumero 2015)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi! - Hämeen Sanomat itsenäisyysäänestyksestä 1917

Tämän vuoden helmikuussa Digi-Kansalliskirjasto avasi digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet kaikille luettavaksi vuoteen 1920 asti, kun aikaisemmin niitä oli ollut katsottavissa vain vuoden 1910 loppuun. Sukuharrastaja ryhtyy selailemaan kuukausittain vanhoja lehtijuttuja 100 vuoden takaa, lähinnä Hämeestä ja omiin sukujuuriinsa liittyvistä pitäjistä, mutta miksei yleisemminkin.


Suomen ensimmäinen lippu keväällä 1918 (Wikipedia)

Lauantaina joulukuun 8. päivänä 1917 uutisoi Hämeen Sanomat no 123 Suomen itsenäisyyden julistuksesta seuraavasti:
Suomen itsenäisyys ja sen tunnustaminen 
Eduskunta hyväksynyt riippumattoman tasavallan periaatteen ja hallituksen toimenpiteet valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi saattamiseksi. 
Eduskunnan torstaisessa [6.12.] täysi-istunnossa luki puhemies eduskunnan kaikkien porvarillisten ryhmäin puheenjohtajain allekirjoittaman, hänelle lähetyn seuraavan kirjelmän: 
Sen johdosta, että hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, jota on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta, eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja hyväksyä myös, että hallitus, saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeellisiksi ilmoittanut.
Edelleen lehti kirjoittaa Kullervo Mannerin (sd) vastaehdotuksesta, jonka mukaan Suomen riippumattomuudesta on sovittava yhdessä Venäjän kanssa solmittavalla sopimuksella. Sopimusehdotuksen tekisi neuvottelukunta, jossa olisi yhtä monta Suomen ja Venäjän edustajaa. Ehdotus olisi alistettava kummankin valtion valtioelinten hyväksyttäväksi. Lehti jatkaa:
Tämän jälkeen toimitettiin äänestys tehdyistä ehdotuksista. 100 äänellä 88 ääntä vastaan teki eduskunta edellisen ehdotuksen mukaisen päätöksen. Tätä päätöstä vastaan panivat sos. dem. ryhmän edustajat Salin, Walpas-Hänninen, Häkkinen, y.m. vastalauseen.
Samoihin aikoihin itsenäisyyden kanssa Suomi sai ensimmäisen oman lippunsa eli yllä olevan punakeltaisen leijonalipun, jota käytettiin uuden maan lippuna tammikuusta toukokuuhun 1918.

Itsenäiseksi julistautuneessa Suomessa oli ankara elintarvikepula. Maailmansodan takia rahtilaivoja ei saapunut Suomen satamiin eikä Euroopasta ollut apua odotettavissa. Venäjän olot olivat pitkään olleet myllerryksissä niin vallankumousten kuin sodankin takia, joten viljakuljetuksia oli sieltäkin tullut harvakseltaan. Pula näkyi myös 8.12.1917 Hämeen Sanomien uutisissa ja ilmoituksissa:
"H[ämeen]:linnan elintarvelautakunta on päättänyt ottaa lihan jakelun kaupungissa huostaansa. --- Kaupungissa on lihapula viime aikoina ollut varsin tuntuva."
Hämeenlinnan maalaiskunnan kuntakokouksessa seuraavana päivänä "Esitetään kunnan työttömien vaatimus saada kunnalta hätäaputöitä".
Vanajan kunnan kuntakokouksessa "työväestön taholta tulleen vaatimuksen johdosta päätetään mahdollisista toimenpiteistä hätäaputöiden järjestämiseksi."
"--- huutokaupalla myydään Tammelan Meijeri O. Y. navetasta ruuan puutteen takia 67 sikaa".
"Olisiko yhtään niin varakasta ihmistä, joka voisi auttaa KÖYHÄÄ LESKEÄ pienellä rahalahjalla nimim. "köyhä leski." Lopen postitoimisto."

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Suomen itsenäisyydestä näin.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mikä ihmeen - paimen?

Aina välillä sukuharrastaja huomaa rippikirjoissa henkilöitä, joiden ammattina on paimen. Eivätkä he ole perheen lapsia, jotka on lähetetty metsään karjaa paimentamaan, vaan aikuisia miehiä, jotka ansaitsivat sillä elannon itselleen ja perheelleen.


Paimenen työ oli 1790-luvulla tällaista Etelä-Hämeessä Lopella:
"Paimentamisesta huolehtii kylän koosta riippuen yksi tai kaksi vakinaista paimenta. He saavat maksuna kaksi kappaa [= 11 litraa] ruista jokaisesta suuresta naudasta ja puoli kappaa [= 2,75 litraa] jokaisesta nuoresta hiehosta. Lampaista ja vuohista ei makseta etukäteen, vaan paimenet saavat paimentamisen loputtua halunsa mukaan jonkin verran villaa ja pässin nahkoja. Paimen saa elantonsa kustakin kylästä; se, joka antaa ruokaa, avustaa muutenkin paimenta. Aamuisin paimen antaa merkin pukinsarveen puhaltamalla paikasta, jonne haluaa kerättävän karjan, joka sitten ajetaan kaikkialta kylän kauimmaiseen päähän. Tavallisesti paimen johtaa joukkojaan tiukasti, kovasti metelöiden ja huutaen, osin peloitellakseen petoeläimiä, osin herättääkseen pelkoa karjassa, jotta se olisi kuuliaista ja pysyisi koossa. Tällöin on paljon helpompaa pysyttää ne poissa huonosti aidatuilta niityiltä tai kaskitilkuilta, joita sattumoisin osuu lehmien tielle. Tästä metelistä huolimatta tuskin kuluu ainoatakaan vuotta ilman susien lampaille ja vuohille aiheuttamia menetyksiä." 

"Elikot kärsivät paljon tällaisesta paimentamisesta, erityisesti lampaat, jotka alituisella surkeallla määkimisellään ilmaisevat tyytymättömyyttään niiden kannalta luonnotonta laidunnustapaa vastaan. Maidontuotanto on paljon suurempi niillä harvoilla, jotka antavat eläintensä laiduntaa oman luontonsa mukaisesti ilman ankaran paimenen pakotusta."
Näin kirjoitti vuonna 1800 Magnus Wilh. von Törne, joka oli silloinen Kormun kartanon herra Lopella. Hän oli asettunut kartanoon asumaan 1790 velipuolen Olof von Törnen omistaessa sitä ja tämän kuoltua 1794 tuli itse kartanon isännäksi. Hän kirjoitti Suomen Talousseuralle kirjasen Kuvaus Lopen pitäjästä (1790-1799). Lopen kunta julkaisi sen 1990 Heikki Wuorenrinteen suomentamana. Hänen käsialaansa ovat myös kirjasen monet selitykset.

Kuva: Pekka Halonen: Lehmiä Väisälänmäellä (1918) (Wikimedia)

AIKAISEMMIN:
      Mikä ihmeen - lampuoti?
      Mikä ihmeen - muonamies?
      Mikä ihmeen - ruotusotilas?
      Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuodenvaihteen sääennustuksia


Vuosi vaihtuu tänä yönä. Pitäisikö sukuharrastajan tehdä uuden vuoden lupaus säännöllisemmästä blogiin kirjoittamisesta alkavana vuonna?

Joulu ja uusi vuosi ovat parahultaista aikaa ennustella ensi kesän säitä. Millaista onkaan ollut viime päivinä? Siitä voi lukea tulevan suven säitä ja satoja.
  • Joulun aikainen yksi kirkas päivä merkitsee heti, että juhannuksen aikana on yhdeksän poutapäivää yhteen jaksoon. 
  • Jos joulupäivänä paistaa aurinko edes niin kauan kuin mitä hevoselta menee aikaa, kun se ympäri kääntyy, niin tulee hyvä viljavuosi. 
  • Jos metsä puhdistui lumesta kolmea vuorokautta ennen uudenvuodenpäivää, niin se oli merkkinä hyvästä sadosta kaikissa viljoissa. 
  • Millaista säätä ja ilmaa joulupäivänä, niin sellaista tammikuulla, millainen tapanina, sellainen helmikuulla ja niin edelleen. (Tästä voisi päätellä, että millainen sää uudenvuoden aattona, sellainen heinäkuussa; millainen uudenvuodenpäivänä, sellainen elokuussa.) 
  • Mikä ilma uunna vuonna, sitä sää juhanina. 
  • Jos uudenvuodenpäivänä aurinko edes pilkahdellen näkyy, tulee hyvä marjavuosi. 
  • Loppiaiseen mennessä on puolet talven lumista satanut. 
  • Jos uulevvuoden päivänä on mettä lumiin, nin tulie tautiiv vuos.
  • Kyllä tammikuun tasaset ilmat maaliskuussa maksetaan.

Lähteet: 
Topias Leivo: Poimintoja vanhankansan merkkipäivistäTeoksessa Auttoisten 
                tarinat. (1988)
Topias Kilpi: Sääennustuksia. Samassa teoksessa. (kaksi viimeistä ennustusta)