perjantai 31. tammikuuta 2014

D niin kuin David, Hokan talon esikoinen

Aakkosten neljäs kirjain D osoittautuikin kolmea ensimmäistä haastavammaksi, sillä David tai Daniel ovat harvinaisia ilmestyksiä sukuharrastajan sukupuussa, puhumattakaan nyt Dordista tai Doroteasta, joita ei ole toistaiseksi löytynyt ensimmäistäkään.

Hokan taloon Padasjoen Auttoisten kylässä syntyi poikalapsi vuonna 1768. Hän oli talon nuoren parin esikoinen ja sai nimeksi Taavetti, jonka pappi merkitsi kirjoihinsa Davidina. Lyhyt oli kuitenkin poikasen elämänlanka, sillä hän kuoli vain 12 päivän ikäisenä. Pappi kirjasi kuolinsyyksi "tuntematon lastentauti".


Mykola Yaroshenko: Esikoisen hautajaiset. (1893)
(lähde: Wikipaintings)


Pikkuisen Taavetti Juhonpojan syntymän aikaan Hokan taloa isännöi hänen isoisänsä Martti Nuutinpoika emäntänsä Kristiina Vilpuntyttären kanssa; nämä sukuharrastajan esivanhemmat olivat rippikirjan mukaan syntyneet 1721 ja 1730. Heille oli syntynyt ainakin yhdeksän lasta, ensin kaksi poikaa ja sitten seitsemän tyttöä. Pojat Martti (Mårten 1746-1747) ja Vilppu (Philippus 1748-1750) menehtyivät jo aivan pieninä. 

Kolmas Martin ja Kristiinan lapsista oli tytär Anna (s. 1750), joka solmi avioliiton 17-vuotiaana naapuripitäjän pojan kanssa. Kovin kaukaa ei vävy taloon tullut, Juho Yrjönpoika (s. 1746) oli kotoisin Lammin Iso-Evolta. Anna ja Juho saivat seitsemän lasta, joista ensimmäinen oli juuri tämän jutun päähenkilö, Taavetti.

Toinenkin Annan ja Juhon lapsista oli poika, ja hänelle annettiin nimeksi Antti (s. 1769). Aikanaan Antista tuli Hokan isäntä. Hänen vanhimmasta tyttärestään Anna Maija Antintyttärestä ja tämän miehestä Kustaasta sukuharrastaja onkin kirjoittanut aikaisemmin. Vauvana kuollut Taavetti oli Anna Maijan setä.


Lähteet: 
Padasjoen seurakunnan kirkonkirjat
Ossi Vuorinen: Padasjoki Auttoinen. Räätäli Adam Sahlbergin ja räätäli Joonas Helenin sukujen jälkeläiset. 1996 Padasjoki.

api

torstai 23. tammikuuta 2014

C niin kuin Carl Aaprahaminpoika ja kaikki hänen lapsensa

Sukuharrastaja ei malta olla palaamatta Lammin Koivukehän talon väkeen. Tällä kerralla vuorossa on Beata Caisa Tuomaantyttären mies Carl eli suomalaisittain Kalle Aaprahaminpoika. Viimeiset tutkailut ovat nostaneet mieleen uuden pulman: oliko Beata Caisan miehellä muitakin lapsia kuin heidän yhteisensä?

Puuseppä Helbergin lapset.
Carl Larsson 1906. (Wikipaintings)
Kallen ja Beata Caisan ensimmäinen lapsi Otto syntyi syksyllä 1788. Sitten näyttäisi siltä, että heidän seuraava lapsensa, Maria Marketta, syntyy vasta 1792. Siinä välissä Kallelle syntyi kuitenkin poika Kustaa vuonna 1790, mutta äidiksi on merkitty Leena Matintytär; syntymäpaikka on sama Koivukehä, missä Kalle ja Beata asuivat perheineen. 

Ja Koivukehässä tosiaan asui Leena Matintytärkin siihen aikaan. Talo oli jaettu kahteen osaan, ja toista osaa isännöi Matti Juhonpoika. Juuri hänen tyttärensä Leena oli. 

Sukuharrastaja on kuitenkin kovasti epäileväinen Kustaan äidin suhteen ja arvelee kirjurin virhettä kastettujen luettelossa ja Beata Caisaa oikeaksi äidiksi. Tärkeänä syynä epäilyksille on yksi Kustaa-pojan kummeista eli Anna Reetta Tuomaantytär, Beatalla kun oli senniminen sisko. Olisivatko vanhemmat kutsuneet kummiksi juuri Beatan siskon, jos lapsi olisi syntynyt Kallen ja Leenan suhteesta? Kirkonkirjoista ei myöskään löydy mainintaa lapsen aviottomasta syntyperästä. Harrastaja on aikaisemminkin pähkäillyt Lammin kastekirjan merkintöjen kanssa juuri samoilta ajoilta, vaikkakin ihan eri suvun yhteydessä. 

Kallen ja Beata Caisan pikkuiset pojat kuolivat kumpikin vuonna 1791, 3-vuotias Otto hinkuyskään ja vuoden vanha Kustaa tautiin, jolle pappi on antanut ruotsinkielisen nimen "svullnad" ("turvotus" tai "ajos, paise"). Heitä ei oltu ehditty vielä merkitä lastenkirjaan. Ehkä aivan pieniä ei sinne Lammilla merkittykään, koska todennäköisyys heidän menehtymiseensä ensimmäisten elinvuosien aikana oli niin suuri?

Puuseppä ja muurimestari Kalle Aaprahaminpoika itse kuoli Koivukehässä vuonna 1815 kovaan kuumeeseen. Beata Caisa eli sen jälkeen vielä pitkään leskenä ja kuoli vanhuuteen 1849 (rippikirjan mukaan). Silloin hän asui poikansa Antin perheen luona Ylännäisten Eskolassa. Mielenkiintoista on, että Beata Caisan pojille on kaikille ilmestynyt joskus 1820-30-luvuilla sukunimi Aspegrén. Oliko se jo Kallen käsityöläisnimenä, vaikkei sitä kirkonkirjoista löydykään? Siinäpä vielä tutkailtavaa.

apä

perjantai 17. tammikuuta 2014

B niin kuin Beata Caisa, joka katosi ja löytyi


Beata Caisa oli oikeastaan Beata Catharina, se oli hänen kirkonkirjanimensä silloin, kun Lammin seurakunnan pappi kirjoitti sen kirjansa sivulle kasteen jälkeen. Sukuharrastaja osaa vain aavistella, millä nimellä häntä suomenkielisessä käsityöläisperheessä kutsuttiin. Toinen nimi oli luultavasti Kaisa, ellei sitten Katri, mutta oliko ensimmäinen Peatta tai Peeta vai olisiko ollut jotain tänä päivänäkin tavattavaa? 

Tyttönen joka tapauksessa syntyi Lammin kirkonkylässä vuonna 1769 perheensä esikoisena, vaikka lastenkirja myöhemmin väittää, että vuosi olisi ollut 1770, mikä vuosiluku sitten toistuu siitä eteenpäin. Beata Caisan isä oli Pälkäneeltä Lammille muuttanut muurimestari ja nikkari Tuomas Häggren, kirkonrakentajanakin tunnettu, ja äiti muurimestarin tytär Marketta Häger, syntyisin Pälkäneeltä.

Beata Caisa kasvoi vanhempiensa kodissa 18-vuotiaaksi. Perhe asui silloin Kataloisten Laurilassa, ja Beatan viimeinen ehtoollismerkintä ajoittuu toukokuulle 1787. Sitten Beata Caisa katoaa rippikirjasta Laurilan sivulta kuin tuhka tuuleen, ja kun siihen aikaan ei Lammilla tavattu merkitä kirjoihin, minne katoava muutti, sukuharrastaja on ymmällään, minne päin kääntyä. 

Hiskistä pitää ensimmäisenä etsiä apua. Löytyykö sopivaa Beataa tai Caisaa tai Catharinaa, joka olisi vihitty lähivuosina, patronyymillä tai ilman, isän sukunimellä tai ilman? Ei löydy. Entäpä lähipitäjistä, sillä tokkopa 1700-luvulla nikkarin tyttöä olisi naitettu toiselle puolen Suomea? Ei löydy, ei. Sen sijaan mahdollisten syntyneiden lasten äitiä etsittäessä onni on myötä ja löytyy hyvinkin sopiva Beata Tuomaantytär, välillä Caisan kanssa ja välillä ilman, joka on saanut Oton vuonna 1788, Maria Marketan 1792, Antin 1797, Riston 1801, Vilhelmin 1803 ja Kalle Kustaan 1807. Lasten isä on Kalle Aaprahaminpoika ja kotipaikkana Koivukehä. Näin siis Hiskin mukaan. Lammin kirkonkirjat vahvistavat lapsien syntyneen ja osan merkityn lastenkirjoihin. Lisäksi sieltä löytyy vielä 1794 syntynyt Ismael.

Ja kappas! Kun sukuharrastaja katsoo terävämmällä katseella sitä Beata Caisan katoamista Kataloisten Laurilasta, eikös siellä muurimestari Häggrenin taloudessa ole muuan Kalle Aaprahaminpoikakin ja eikös hänkin häviä sieltä tuntemattomuuteen melkein samoihin aikoihin. Koivukehän talon Aaprahami-isännällä taas on Kalle-niminen poika (s. 1760), jolle ilmestyy juuri vuonna 1787 vaimoksi muuan Beata Tuomaantytär (s. 1770). Myöhemmissä rippikirjoissa Kallen ammatiksi mainitaan puuseppä ja pitäjänpuuseppä, jossain muurimestarikin. Sekin sopii kuvioon oikein hyvin, eiköhän vain hän ollut muurimestari ja puuseppä Häggrenin oppipoikana Laurilassa, kun hänen ja Beata Caisan polut kohtasivat.

Mutta missä on tieto Beata Caisan ja Kallen avioliitosta, sillä kaikesta päättäen sellainen kuitenkin ihan säädyllisesti solmittiin?

Älköönkä ikinä lopetettako Hiskiä, sillä kadonneiden etsimisessä sen hakutoiminto on kuitenkin paras ajan- ja työnsäästäjä, mikä sukuharrastajalla on käytössään! Linkki Hiskiin löytyy oikeanpuoleisesta palkista.

Kuvassa aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi Eero Järnefeltin Talviaurinko, n. 1900 (Wikimedia).

apä

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

A niin kuin August Fredrik Granfelt

Uuden vuoden lupauksen mukaisesti Oton ja Iidan sukua siirtyy aakkostarinoihin täksi kevääksi, vaikka saattaa muitakin juttuja ilmestyä välillä.

Sukuharrastajan esisukulainen muutti Janakkalasta Hausjärvelle Ryttylän kartanon palvelusväkeen 1850-luvulla. Siihen aikaan kartanonherrana, Ryttylän patruunana, oli ylijahtimestari August Fredrik Granfelt vanhempi (1780-1863). Hänen isänsä oli palvellut majurina armeijassa aina siihen asti. kun oli ottanut eron sieltä ja asettunut hankkimaansa Lastusten taloon Lempäälässä. Poika August Fredrik puolestaan merkittiin sotilasrulliin jo kaksivuotiaana, hän sai kersantin arvon henkirakuunoissa, ja seuraavana vuonna hänet ylennettiin kornetiksi. Ilmeisesti Ruotsin armeijassa oli ainakin aatelisten vanhempien mahdollista huolehtia siitä, että poikalapsilla oli työpaikka odottamassa kuningaskunnan puolustustehtävissä.

Suomen sodassa 1808-1809 August Fredrik Granfelt palveli luutnanttina Porin rykmentissä. Heti rauhan tultua hän solmi avioliiton Lempäälässä kuninkaallisen rahastonhoitajan tyttären, Magdalena Elisabeth af Enehjelmin, kanssa (1777-1851). Nuori pari asui Lempäälässä pari ensimmäistä vuotta ja odotti jännittyneenä, mitä tapahtuisi upseerismiehen uralle nyt, kun valtakunnan isäntä oli vaihtunut. Vuonna 1810 odotus päättyi: keisarillinen manifesti määräsi Suomen ruotujakoisen armeijan hajotettavaksi 50 vuodeksi, mutta Suomen vanhan armeijan upseereille taattiin entiset edut, virkatalot ja rahapalkka, heidän kuolinpäiväänsä saakka. Vielä samana vuonna luutnantti Granfelt otti eron armeijasta, sai ylijahtimestarin arvon ja asettui seuraavana vuonna perheineen Hausjärvelle Ryttylän kartanoon, jonka hänen isänsä oli aiemmin ostanut. August Fredrik Granfelt oli kartanon tilanomistajana yli viisikymmentä vuotta, aina vuonna 1863 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.


Ryttylän kartanon päärakennus 1900-luvun alussa.
Erik Ekelundin teoksessa Tavaststjerna och hans diktning
(SLS 1950, Wikimedia)

Ylijahtimestarin aikana jo ennestäänkin suuri Ryttylän kartano laajeni huomattavasti uusien ostojen kautta. Hänen jälkeensä omistus siirtyi vanhimmalle pojalle, tuomari Carl Gustaf Adolf Granfeltille (1811-1874), jonka perustamasta oluttehtaasta oli jo aiemmin puhetta.

Lähteinä sukuharrastajalla on ollut Hausjärven seurakunnan kirkonkirjat sekä Sakari Kuusi: Aksel August Granfelt. Elämä ja toiminta. Helsinki: Otava 1946.

Ryttylän kartanon historiasta on asiaa lyhyesti Häme-Wikissä sekä tilan ydinalueen nykyisen omistajan, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen, sivustolla.