perjantai 30. marraskuuta 2012

Lavantautivuosi, osa 2

Vuosi 1868 on piirtynyt mieleeni lavantautiin menehtyneiden suurvuodeksi. Tässä seuraava otos sen vuoden satoa esitätini kohtalosta.

Sohvi Loviisa Otontytär, jonka syntymäajan merkinnät askarruttivat minua aikaisemmin, syntyi 1834 Lammin pitäjässä pappilan muonatorpparin tyttärenä. Vartuttuaan hän lähti kotitorpasta työhön muihin torppiin ja taloihin. Yksi niistä oli Huilan talo Hauhialassa. Siitä pestuusta oli kauaskantoiset seuraukset, sillä ensin syntyi poika Ville (Willehad) vuonna 1854. Yhteen lastenkirjaan myöhemmin on merkitty molemmat vanhemmat ja pojan kohdalle sanat "ante nuptias" eli 'ennen vihkimistä syntynyt' (kts. Sukututkijan lyhenne-luettelo). Ehkä isän sotilaspalvelus aiheutti viivytystä vai mikä lie ollut syynä, kun häitä vietettiin vasta vuonna 1857. Pojan isä nähtävästi oli kuitenkin äidin kanssa avioitunut sotilas Kustaa Heikki Lindberg (s. 1831). 


Pari vuotta myöhemmin Kustaa otti vaimonsa ja poikansa ja muutti Nurmijärven Nukarin rustholliin muonatorppariksi. Heille ei koskaan syntynyt toista lasta, ja vuonna 1868 Sohvi Loviisa menehtyi siellä lavantautiin vain 34-vuotiaana. 

Ville Lindberg varttui isänsä hoivissa aikuiseksi. Hänet vihittiin 27-vuotiaana Susanna Helena Malmin kanssa, joka oli muuttanut Nurmijärvelle Helsingin pitäjästä, mutta merkitty syntyneeksi Ilmajoella. Perheessä oli neljä tytärtä. Ville jäi leskeksi 1898, mutta löysi vuotta myöhemmin vaimoksi Maria Vilhelmiina Österholmin (s. 1868), joka oli syntyisin Nummen pitäjän Mettulasta. Avioliitosta syntyi ainakin viisi lasta, joista nuorin 1908, mutta sitä uudempia kirkonkirjoja en ole vielä tutkinut, joten on mahdollista, että lapsia tuli vielä lisää.

Kuva: William Hemsleyn maalaus Sairaus ja terveys (1893).
Aikaisempi blogi: Lavantautivuosi

apä

lauantai 24. marraskuuta 2012

Mikä ihmeen - muonamies?

Torpparit tiedän, ainakin noin pääpiirteissään, mutta mikä ihme oli muonamies eli muonatorppari, rippikirjoissa "spannmålstorpare" tai "brödtorpare"?

Lainaan itseäni tietävämpiä. 

Sivistyssanakirja kertoo, että muonamies oli maatyöläinen, jolla oli oma ruokatalous ja joka sai osan palkastaan luonnontuotteina.

Kalevi Anttilan artikkeli torpparilaitoksesta Nurmijärven sukututkijoiden sivuilla selventää näin:
"Torpparien "alapuolella" oli varsinainen maataloustyöväki, joka ei harjoittanut itsenäistä viljelyä. Maataloustyöväki jakaantui kahteen ryhmään - talon vakinaiseen työväkeen ja irtaimeen työväkeen. Vakinaiseen työväkeen kuuluivat palvelusväki eli talon ruoassa olleet rengit ja piiat, sekä 1800-luvun puolivälistä lähtien myös itsenäisenä ruokakuntana olleet muonamiehet."
Auttoinen kylämme -kirja (1987, s. 149) mainitsee, että muonamiehet ja mäkitupalaiset olivat oma ryhmänsä entisaikojen maanviljelystyöväen joukossa. 
"He asuivat omassa mökissään ja olivat tarvittaessa talon töissä. He saivat osan palkastaan rahana, osan tuokana."

maanantai 19. marraskuuta 2012

Liisan päivänä

Kirkonkirjoja selatessa Liisa vaikuttaa yhdeltä tavallisimmista nimistä, ja niinpä minua hämmästyttääkin, että omista suvuistani ei löydy kovin montaa Liisaa. Yksi heistä on esiäitini Liisa Juhontytär, joka luultavasti syntyi 1817 Padasjoen Osoilan Kissalassa muonatorppari Juho Kustaanpojan ja tämän vaimon Vappu (Valborg) Kaapontyttären perheeseen.

Liisa on yksi niistä sukulaisistani, joiden syntyperän selvittäminen on vaatinut aikaa ja salapoliisityötä. Hän lähtee rippikouluikäisenä taloihin piikomaan ja yhtenä vuonna ottaa pestin naapuripitäjän Kuhmoisten Sappeen kylään. Tuo Kuhmoisiin lähtö ajoittuu sellaiseen vuoteen, jolloin Padasjoella vaihtuu rippikirja. Ehkä siksi hänen lähtöään ei kirjata vanhaan kirjaan silloisen pestuupaikan sivulle eikä liioin ehditä kirjata uuteen kirjaan. Siksi Liisa vain näyttää häviävän jonnekin.

Samana vuonna Kuhmoisiin merkitään Padasjoelta muuttaneeksi yksi Liisa Juhontytär, muuttokirjakin löytyy, mutta siinä ei ole tarkempaa lähtöpaikkaa. Syntymäajastakin kirjataan pelkkä vuosi, niinkuin usein tehdään muussa pitäjässä syntyneiden kohdalla. Se on sama kuin Osoilassa syntyneellä Liisalla. Kuhmoisten Liisa avioituu Juho Juhonpojan (s. 1816) kanssa, joka on renkinä Padasjoella Kaidanmaan Ilolassa, joskin syntyisin Kuhmoisista. Yhteinen koti perustetaan Padasjoelle, jonne Liisa häitten jälkeen muuttaa. Osoilan Liisa on syntynyt kuun 9. päivä, Kuhmoisista Padasjoelle muuttanut Liisa taas saman kuun 2. päivä.

Onko Kuhmoisissa avioitunut Liisa sama kuin Osoilassa syntynyt? Ketään toista sopivaa en Hiski-haulla tai kirkonkirjoja selaamalla löydä lähipitäjistä. Uskon, että Liisat ovat yksi ja sama henkilö, mutta etsin vielä vahvistusta asialle. Ehkä joskus löydän Padasjoelta annetun muuttokirjan, josta selviää Kuhmoisiin lähtijän viimeisin asuintalo.

Kuva on Suomen kuvalehdestä 1925 (Wikimediasta): Elonkorjuuta Suomessa.

ami

torstai 15. marraskuuta 2012

Sain käyttöluvan

Olen sukuharrastaja, joka on päässyt hyvin harrastukseensa käsiksi sukututkimuskurssin opastuksen avulla ja pääasiassa kotisohvalla istuen ja läppäriä näpytellen. SSHY eli Suomen sukuhistoriallinen yhdistys on digitoinut nettiin paljon juuri niiden  seurakuntien asiakirjoja, joita olen omien sukujeni jäljityksessä eniten tarvinnut. Siihen olen ylen tyytyväinen!

Mutta SSHY:n jäsensivujenkaan kautta ei pääse kuin yli sata vuotta vanhempiin merkintöihin. Arkistolaitoksen kautta voi kuitenkin anoa käyttölupaa sitä nuorempiin asiakirjoihin tutkimusta varten, siis sellaisiin, jotka ovat jossain arkistossa säilytettävinä. Niitä pääsee sitten arkistoon tutkailemaan.

Käyttöluvan anominen ja saaminen sujuu yllättävän nopeasti ja mutkattomasti. Täytin lomakkeet, skannasin ne ja lähetin sähköpostitse Arkistolaitoksen osoitteeseen eilen illalla. Tänään aamupäivällä tuli sähköpostiini päätös luvasta.

Kiitos Arkistolaitokselle nopeasta palvelusta! Nyt vain sitten arkistoretkelle uutta lupaa, ensimmäistäni, käyttämään.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Vauvana kuollut

Sen jälkeen kun kirjoitin Hokan talon nuoresta vävystä ja emäntänsä kaikista kolmesta avioliitosta ja niissä syntyneistä lapsista olen "löytänyt" yhden lapsen lisää! Tai siis ei lapsi ole koskaan mihinkään kadonnut, mutta en ollut häntä ollenkaan huomannut yhden lastenkirjan sivulla.

Pienokainen Aatami Heikinpoika syntyi heinäkuun neljäs päivä vuonna 1837 Padasjoen Auttoisten Hokan talossa. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä miehestään äiti Anna Maija Antintytär solmi avioliiton Heikki Heikinpojan kanssa. Siitä syntyi Erkki Juho vuonna 1834, ja näihin päiviin asti uskoin, että hän jäi vanhempiensa ainoaksi yhteiseksi lapseksi. Isä Heikki menehtyi jo vuoden 1837 alussa tapaturmaisesti tukkimetsässä. Nyt selvisi, että perheeseen syntyi kesällä poika, joka tosin kuoli jo alle vuoden ikäisenä isorokkoon (koppor) 17.6.1838.

Miksi sitten en ollut Aatamia nähnyt lastenkirjassa? Inhimillinen erehdys tietysti. Sivulle on merkitty parin perheen lapset peräkkäin ja siihen väliin piikatyttö, ja kun jo Anna Maijankin lapsia on listattu kahdella eri isännimellä, pienen Aatamin kuuluminen siihen joukkoon oli jäänyt huomaamatta.

Mutta tunnustaa täytyy, että silmiäni tällä kohtaa varmaan ohjasi aika paljon se, ettei Aatamia ole mainittu ollenkaan painetussa sukukirjassa, jossa Hokan talon väki on yhtenä sukuhaarana ja jossa luetellaan Anna Maijan kaikki muut lapset. Siis tarkkuutta ja tarkistuksia tarvitsen silloinkin, jos on jo olemassa painettuja sukukirjoja ja -tauluja, jotka sivuavat sukujani!

Mutta miksi Aatami jäi pois sukukirjasta? Siksikö, että hän oli vain yksinkertaisesti jäänyt huomaamatta senkin kirjoittajien omissa tutkimuksissa? Vai siksikö, ettei näin lyhyeen päättynyttä elämää kannattanut merkitä muistiin? Niinkin olen kuullut tehtävän.

Omaan sukuhistoriaani talletan Aatamin perheensä jäseneksi. Ihmisen elämä, lyhyt tai pitkä, on ainutlaatuinen ja arvokas. Minua jääkin aina harmittamaan ne kuolleina syntyneet lapset, jotka syntyneitten luetteloihin on kirjattu vain syntymätalon tai -torpan nimellä, ilman mainintaa vanhemmista, joten koskaan en tiedä, oliko lapsi isäntäväen vai talon rengin. Heidätkin mieluusti kirjaisin sukuun, sillä uskoakseni he kuitenkin olivat "läsnä" perheissään, elävien mielissä,  jos eivät aina puheissa olleetkaan.

api

lauantai 3. marraskuuta 2012

Rengin elämä

Näin pyhäinpäivänä muistetaan rajan taakse siirtyneitä läheisiä, joten on sopiva aika muistaa jo aikaa sitten pois nukkunutta esivanhempaa. Siksi palaan vielä kerran Kaapo Annanpoikaan.

Vanhan sadonkorjaajan ateria.
Léon Augustin Lhermitte  (n. 1886) , 
via Wikimedia Commons.
Kaapo Annanpoika syntyi kaksisataa vuotta sitten (1812) ja eli rengin elämän, jonka luulen olleen melko tavallinen siihen aikaan palvelusväen joukossa. Tavallinen tai ei, nuhteettomalta Kaapo vaikuttaa, sillä kirkonkirjoihin ei ole kertynyt  merkintöjä rikoksista tai ripityksistä, vain tiedot syntymästä ja kasteesta, avioliittoon vihkimisestä, kuolemasta ja hautaamisesta sekä lukuisista muutoista talosta toiseen.

Kaapo syntyi Lammin Onnenvuoren kylän Uotilassa (kirkonkirjassa Otila) piika Annan aviottomana poikana. Isä kyllä tunnusti hänet, mutta nimeä Kaapo ei isältään saanut, vaan kantoi merkkiä au-lapsen osastaan äidinnimessään. Kaapon äiti Anna Kaapontytär syntyi vuonna 1788 Padasjoen Vesijaon kylässä Tervakosken torpassa vanhempiensa torppari Kaapo Kaaponpojan (s. 1759) ja Sohvi Matintyttären (s. 1766) esikoisena.

Kaapo asui lapsuutensa Padasjoella Vesijaolla, mutta nuoruudessaan vietti useita vuosia Luopioisissa. Parinkymmenen ikäisenä hän sitten asettui Padasjoelle ja työskenteli loppuelämänsä renkinä monessa eri talossa Vesijaon ja Tervakosken kylissä. Toritun kylästä löytyi puolisoksi piika Eeva Sohvi Heikintytär (s. 1812 Kuhmoinen), jonka kanssa Kaapo vihittiin vuonna 1834. Lapsia he saivat seitsemän: Heikin (s. 1835), Eeva Kaisan (s. 1837), Saara Loviisan (s. 1840), Juhon (s. 1842), Jeremiaan (s. 1845), Juhon (s. 1847 ), Karoliinan (s. 1849) ja Kaapon (s. 1851). Näistä Eeva Kaisa, ensimmäinen Juho ja Jeremias kuolivat jo lapsina.

Alkuvuodesta 1868 Eeva Sohvi kuoli. Kaapo avioitui uudelleen Luopioisista muuttaneen piika Anna Maija Erkintyttären (s. 1836) kanssa. Toisesta  avioliitosta syntyi perheeseen vielä yksi lapsi, Severi (s. 1870), mutta jo ennen vuoden päättymistä isä Kaapo menehtyi lavantautiin 58-vuotiaana Padasjoen Tervakosken Pellin talon renkinä.

amä

torstai 1. marraskuuta 2012

Kissanviikko

Pyhäinpäivän aikaan vuosipalkolliset eli piiat ja rengit saivat viikon tai kaksi vapaata. Oli kissanviikko, kuten Lammilla sanottiin. Padasjoen historia (Uuno Pulkkila, 1984) puhuu itsellisviikosta. Jossain muualla oli runtuviikko. Anneli Hänninen kirjoittaa Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kotisivuilla:
"Silloin piiat ja rengit saattoivat mennä lapsuu-denkotiinsa, tai mikäli sellaista ei ollut, jäädä taloon viettämään vapaa-aikaa. Talo antoi kummassakin tapauksessa ruoan loma-ajaksi.
... oli mahdollista myös vaihtaa taloa, tai jos ei vielä ollut palveluspaikassa, hankkia sellainen. Syksyllä, usein Mikon päivän seutuun, oli tapana pitää pestuupäiviä tai pestuumarkkinoita, joilta talolliset hankkivat palkollisia seuraavaksi vuodeksi. Työsuhde alkoi marraskuussa..." 
 "Kissavviikko om pyhäimpäiväj jälkie, kum palkolliiset o irrollaa." (Lammi) 
"Pyhämiehenä annettiin kissanviikoksi palvelijalle limppu, juusto ja lampaanjalka." (Nurmijärvi) 
Vuosipalkolliset olivat aikansa pätkätyöläisiä. Esi-isäni Kaapo Annanpoika oli renkinä taloissa ja torpissa koko elämänsä. Laskin, että 18 vuoden ikäisestä alkaen hänelle kertyi seuraavien 30 vuoden aikana parikymmentä pestuupaikan vaihtoa. Ja siinä muuttojen välissä hän vietti häitä Eeva Sohvinsa kanssa ja perhe kasvoi kahdeksalla lapsella.

Näin marraskuun ensimmäisenä päivänä, uuden pestuuvuoden alussa, ajattelen suurella myötätunnolla renki-Kaapoa ja hänen vaimoaan, jotka usein vuosittain kokosivat vähäiset kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat lapsikatraansa kanssa uuteen taloon.

Kuvassa Pekka Halosen Niittomiehet (1891) (via Wikimedia Commons)