keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Alvar Cawénin taidenäyttely vuonna 1910

Kun sukuharrastaja keksi, että taidemaalari Alvar Cawén saattoi olla "Cawan" Tove Janssonin kirjassa, hän suunnisti netissä Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoon nähdäkseen, mitä lehdet mahdollisesti kirjoittivat taiteilijasta. Lehtiä on digitalisoitu kaiken kansan nähtäväksi vuoden 1910 loppuun asti, jolloin Cawén oli 24-vuotias. Sitä ennen löytyy mm. pikku-uutisia siitä, kuinka hän anoi taiteilija-apurahaa opiskellakseen Pariisissa (vuosien 1909 ja 1910 lehdissä), ja hänen nimensä on hirvenmetsästysluvan saaneiden listassa (Hämetär 1908).

Vuonna 1910 Alvar Cawénilla oli oma taidenäyttely Helsingin Ritarihuoneella. Uusi Suometar julkaisi Ritarihuoneen näyttelystä arvostelun lehdessään no 20 (s. 5-6) 26.1.1910. Alla on muutama lainaus artikkelista. Kuva on taiteilijan omakuva vuodelta 1923 (The Athenaeum -sivusto).


"Alwar Cavénin taidenäyttely  
   Lauvantaina avasi Ritarihuoneella oman erikoisnäyttelynsä taiteilija Alwar Cavén.
   Meille oli tämä taiteilijanimi vallan outo. Vuosinäyttelyssämme emme muista nähneemme ainoatakaan harjoitelmaa sennimiseltä taiteilijalta, joka nyt äkkiä esiytyy omalla näyttelyllä ... eikä edes vaatimattomassa "Pirtin" huoneustossa, vaan suuressa Ritarihuoneen salissa. Hieman epäillen tällaisen tuntemattoman taidenäyttelyä, pistäysimme avajaisiin lauvantaina.
   Suuren salin pari seinämää täynnä kankaita, joukossa suuriakin laatukuvia, jotka eivät suinkaan huonoilta näyttäneet ensi silmäyksellä eivätkä huonoja olekaan. Ja näiden välillä maisemia ja olletikin muotokuvia, suuria kokovartalon kuviakin, katukuvia Parisista, harjoitelmia alastoman naismallin mukaan y. m.
   Taiteilija on siis opiskellut Parisissakin. Kahtena vuonna ja viimeksi 1908-9 kuuluu hän harjoittaneen siellä opintoja Gottetin ja Simonin johtamassa yksityisakatemiassa saatuansa kotimaassa ensimmäisen ohjauksen Wilho Sjöströmiltä ja käytyänsä Ateneumin piirustuskoulua vuosina 1904-06. Ilman ennakko-opintoja hän ei siis olekaan tämä nähtävästi tuottelias nuori taiteilija, joka vasta kuuluu olevan 23 vuotias mies.
   Luettelon mukaan käsittää näytteillä oleva kokoelma 44 valmista maalausta ja harjotelmaa. Pari aikaisinta on merkitty vuosiluvulla 1905, muut jakautuvat tasaisemmin seuraaville vuosille, joista kaksi viimeistä on ollut sangen hedelmällistä. Viime vuodelta, jonka taiteilija on viettänyt osaksi Parisissa, osaksi kotimaassa, on lähes parikymmentä kangasta."
Näitä tietoja seuraa yksityiskohtaisempi kuvaus taiteilijan aiheista, tyylistä, värienkäytöstä ja arvostelu yksittäisistä maalauksista.
   "Laatukuvia on kokoelmassa useita. Ensi vuosinansa on taiteilija mielellänsä valinnut aiheita kansanelämästä maalaten lapsia nappikuoppasilla, sisäkuvia renkituvasta ja kodasta, vedennoutajan hevosinensa avannolla, miesväkeä kuulanheitossa maatalon luona j.n.e."
   "Tosin on piirustus vielä paikoin jäykkää ja tosin ovat taiteilijan värit eräissä verrattain köyhät sovinnaisuudessansa, mutta niissä on sentään paljo hyvää havaintoa henkilöihin, ja ympäristöön nähden sekä ylipäänsä sellaista rehellisyyttä suorituksessa, mikä todistaa taitelijan työskennelleen todellisuuden opastuksella."
Hakukone löysi vielä tiedon, että Tampereen Taidemuseossa on yhteisnäyttely "Alvar ja Ragni Cawén - Elämänvirrassa" syksyllä 2015. Näyttelyssä on esillä taiteilijapuolisoiden sekä heidän läheisimpien taiteilijaystäviensä tuotantoa. Sinne voisi sukuharrastajakin suunnata, kunhan sinne asti päästään.

api

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sukulainen Tove Janssonin kirjassa?

Kun harrastus oikein puraisee, alkaa nähdä sukulaisia vaikkapa Tove Janssonin kirjassa. Kas näin kävi sukuharrastajalle, joka keväällä intoutui lukemaan Tove Janssonin kirjaa kirjailijan syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. 

Kyseessä oli Kuvanveistäjän tytär (WSOY 1968/2008), viehättävä pieni kirja, joka koostuu lyhyehköistä kertomuksista tai novelleista. Ne lienevät varsin omaelämänkerrallisia, tapahtumapaikkoina ovat mm. Janssonien koti Helsingissä.

Kertomuksessaan "Juhlimisista" Tove Jansson kuvaa, miten hänen isällään oli tapana mennä kaupungille ja tuoda sieltä kavereita juhlimaan kotiin. Näitä juhlijoita lapset sitten katselivat ja kuuntelivat, ainakin yläkerran porraskaiteen raoista. 
"Joskus minä heräsin yöllä maailman kauneimpaan musiikkiin, balalaikan- ja kitaransoittoon. Isä soitti balalaikkaa ja Cawan kitaraa, he soittivat yhdessä ja hyvin hiljaa, melkein kuiskaten, kumpikin oli jossain kaukana ja sitten he tulivat lähemmäksi ja toinen teki toiselle tilaa niin että joskus oli kitaran vuoro ja joskus balalaikan." (s. 26)
"Heidät näkee ylhäältäpäin ja he istuvat sohvalla ja tuoleilla tai kulkevat hitaasti ympäri salonkia. Cawan istuu kitaran yli kyyristyneenä ikään kuin piiloutuisi siihen..." (s. 27)
Cawan? Kuka Cawan? Voisiko olla...? Samassa kertomuksessa Tove Jansson mainitsee äitinsä saaneen lahjoja vierailta, mm. Ruokokoskelta ja Salliselta, joten eikö Cawan voisikin olla Cawén, Alvar Cawén, joka Jalmari Ruokokosken ja Tyko Sallisen lailla on yksi Suomen tunnettuja taiteilijoita 1900-luvun alkupuolelta?


Alvar Cawén: Sokea soittoniekka (1922)
Kirjasta "Pohjolan maalaustaidetta. Nykyaikaisen maalaustaiteen
läpimurto" (1950) (Wikimedia)

Siispä sukuharrastaja ryhtyi etsimään todistetta epäilyilleen. Hakukone löysi kuin löysikin kuvan, jossa taiteilijat Alvar Cawén ja Viktor Jansson poseeraavat boksissaan Pariisissa. He ovat siis olleet kämppäkavereita opiskellessaan Ranskassa 1910-luvulla! Valitettavasti en voi laittaa löytämääni kuvaa blogiini tekijänoikeussyistä, mutta sitä voi käydä kurkkaamassa Museoviraston Kuvakokoelmat-sivustolta tämän linkin kautta. Kansallisbiografia tietää kertoa, että Cawén ja kuvanveistäjä Jansson jakoivat ateljeen Pariisissa.

Cawénin koko nimi oli Frans Alvar Alfred Cawén. Hän syntyi vuonna 1886 Korpilahdella, missä hänen isänsä oli tuolloin kappalaisena. Alvar suuntautui jo nuorena taiteilijan uralle, hän opiskeli parikymppisenä Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jonka opettajana hän itse myöhemmin työskenteli. Myös hänen puolisonsa Ragni, o.s. Holmberg (1891-1981), oli taidemaalari. Heillä oli yksi poika, Matti Robert (s. 1928). Alvar Cawén oli sairaalloinen nuoresta pitäen, ja vuonna 1935 hän kuoli 48-vuotiaana. (Lähteet: Kansallisbiografia, Korpilahden seurakunnan syntyneiden luettelo 1886-1888.)

Niin, se sukulaisuus. Alvar Cawénilla ja sukuharrastajalla on yhteiset esivanhemmat 1700-luvulla Padasjoen Kaukelassa Alimmaisen talossa. Cawénin esi-isä Joonas Heikinpoika Cavén lähti opintielle ja päätyi Lammin nimismieheksi, hänen veljensä Juho Heikinpoika, harrastajan esi-isä, taas isännäksi Lammin Ronnin Jaakkolaan. Harrastaja palaa Cavénien/Cawénien sukuhaaraan tuonnempana uudelleen.


Lisäys: Blogissa taiteilija Cawénista ja hänen taidenäyttelystään 1910 Helsingissä

api

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Å niin kuin Åke. Ja aakkosjuttujen koontia.


Saanko esitellä yhden suvun nuorimmaisista: Tässä on Åke, kuvassa 1 v. Nyt vuosia on tullut toinen mokoma ja rapiat lisää.

** ** ** ** ** **

Åke päättää sukuharrastajan tammikuussa alkaman aakkosjuttujen sarjan. Ä:llä tai Ö:llä alkavia etunimiä ei ole sattunut silmiin, ja suvun piiristä niitä ei varmasti löydykään, jos pysytellään etunimissä.

Sarjassa on kaikkiaan 26 juttua, joista kahden päähenkilö(t) eivät kuulu sukuun. August Fredrik Granfelt omisti kartanon, jonka palvelusväkeen yksi esieno kuului 1800-luvulla. Hämeen Qvintinus-nimisiä piti etsiä Suomen Sukututkimusseuran Hiski-haulla

Vaihtelun vuoksi harrastaja päätti etsiä N-alkuisia nimiä Hämeen lehdistä hakemalla Nikodemus-nimisiä Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä. Löytyikin mukava juttu kyntökilpailun voittaneesta Nikodemuksesta. Lehtiartikkelista alkanut Nikodemuksen tutkaileminen johtikin yllättävään, mutta varsin hykerryttävään lopputulokseen: hän osoittautui sukulaiseksi, sillä Nikodemuksen äiti, Unikon torpan emäntä, on esitäti. Lisäksi Nikodemuksen sisko meni miehelään yhden esiäitini veljen kanssa eli lienee esikäly. Näin Nikodemus kuuluu sukuun harrastajan molempien isänpuoleisten isovanhempien kautta! Eli kaikkea voi löytyä, kun alkaa penkoa sanomalehtiartikkelien taustoja.

Nyt aakkoset jäävät taakse, ja sukuharrastaja suuntaa uusiin tarinoihin. Jossain vaiheessa ohjelmassa on sukulaisen metsästystä Tove Janssonin kirjasta, kirkonkirjoissa havaittu tulevan musiikkinäytelmän nimihenkilö ja muuta mukavaa.