sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

S niin kuin Saara, Hiukon uudistalon miniä ja emäntä

Saara Antintytär on yksi sukuharrastajan kuhmoislaisista esiäideistä. Hän syntyi vuonna 1782 Harmoisten Sappeessa, jonne rakennettiin 1700-luvun lopulla uudistaloja. Saaran synnyinkoti oli yksi niistä, Sorola, josta on merkintöjä henkikirjoissa vuodesta 1773 alkaen. Varhaisemmissa seurakunnan rippikirjoissa Sorola on merkitty kuuluvaksi Sappeeseen, myöhemmin taas Saarenkulmaan.

Pekka Halonen: Pyhäpäivä uudistalossa (1894).
(Wikimedia)
Taiteilija vietti vuosikaudet kesiään Kuhmoisissa,
 missä hän maalasi paljon maisematauluja.

Saara Antintyttären vanhemmat olivat Antti Antinpoika (s. 1760 Harmoisten Purolassa) ja Anna Juhontytär (s. noin 1752). Saara oli perheen esikoinen, ja hänen jälkeensä syntyi ainakin kahdeksan sisarusta, joista tosin kaikki eivät eläneet aikuisiksi.

Lummenenjärven saareen nousi myös uudistalo, Hiukko (tai Hiukkola), josta on merkintöjä 1776 alkaen. Isäntäparina siellä uurastivat Salomo Matinpoika ja Sofia Yrjöntytär. Heidän vanhin poikansa Taavetti (s. 1783) oli vasta 18-vuotias, kun hän vei 19-vuotiaan Sorolan talon tyttären Saaran vihille, ja Hiukkolasta tuli perheen koti ja Taavetti Salomonpojasta aikanaan talon isäntä.

Lapsia Hiukkolan nuorelle parille ehti siunaantua kuusi, kun Taavetti kuoli juuri 32-vuotispäivänsä alla. Nuorelle leskelle löytyi uusi aviomies Lästilän kylästä, kun Lemojärven talon poika Juho Matinpoika (s. 1786) muutti vävyksi Hiukkoon. Vihkimerkintää ei parille vihittyjen luettelosta löydy, mutta rippikirjoissa Juhoa tituleerataan vävyksi ja Saaraa hänen vaimokseen, joten merkintä lienee vain unohtunut kirjaamatta. Perheeseen syntyi vielä viisi lasta tästä uudesta avioliitosta. Juho Matinpojasta tuli isäntä taloon, kunnes Saara jäi toistamiseen leskeksi vuonna 1846. Juhon kuoltua talon isännyys siirtyi Saaran ja Taavetin vanhimmalle pojalle, ja Saara eli heidän luonaan Hiukkolassa toistakymmentä vuotta.

Saaran ja Juhon lapset hajaantuivat eri puolille. Heistä vanhin oli Juho Juhonpoika (s. 1816), joka parinkymmenen ikäisenä muutti rengiksi Padasjoen Kaidanmaan Ilolaan. Pari vuotta myöhemmin hän kävi viettämässä häitään Kuhmoisissa, mutta kodin hän perusti Liisa-vaimonsa kanssa Padasjoelle. Mutta siitä olen jo kertonutkin, kun ihmettelin Liisan syntyperää.

Hiukkolan tilan vanhaa kuvaa voi käydä katsomassa P. Tarkkosen Sukuselailu-sivustolla.

Lähteet: 
     SSHY Wiki / Kuhmoinen
     Kuhmoisten seurakunnan kirkonkirjat

ami

perjantai 13. kesäkuuta 2014

R niin kuin Rikiina, torpan tyttö Rehakasta

Rikiina Antintytär kasvoi vanhempiensa kodissa Janakkalan Rehakassa aina siihen asti, kun mies Hakoisten Joutjärven torpasta vei hänet emännäkseen. Rikiina oli perheen esikoinen, ja hänellä oli kolme veljeä. Pikkuveljet syntyivät Rehakassa, mutta Rikiina oli jo parivuotias, kun isä Antti teki kontrahdin Huhtapellon torpasta ja perhe muutti sinne maata viljelemään - vanhempien tapauksessa loppuiäkseen.

Vähäkurjen torppa
Laurinmäen torpparimuseoalueella Janakkalassa

Rikiina sen sijaan syntyi vuonna 1790 äitinsä kotitalossa Uhkoilan kylän Seppälässä, sepän talossa. Äiti Maija Kustaantytär (s. 1763) oli sepän tytär, jonka isä Kustaa Utter (s. 1733) työskenteli pitäjänseppänä ja jonkin aikaa piti kestikievariakin. Seppälään tuli rengiksi noin vuoden 1787 tienoilla muuan Antti Antinpoika, ja vuoden loppupuolella vietettiin Maijan ja Antin häitä. Sukuharrastaja ei ole päässyt perille Antin alkuperästä. Missään vaiheessa Janakkalan rippikirjoihin ei ole merkitty hänen syntymävuottaan, joten voisi ajatella, että hän oli tullut jostain Janakkalan ulkopuolelta, mutta varmaa se ei ole. Ehkä hän tuli rengiksi ja oppipojaksi sepälle ja vei oppimestarin tyttären vihille. Melko tavallinen tarina käsityöläisperheissä siis. Kun Antti Antinpoika kuoli Huhtapellossa tammikuussa 1829, laitettiin hänen iäkseen 70 vuotta, joten sen mukaan hän oli saattanut syntyä joskus 1758-1759.

Rikiinan täytettyä 21 vuotta vietettiin hänen ja Yrjö Yrjönpojan häitä. Sulhanen oli Joutjärven torpan poika, joka oli ehtinyt jo 35 vuoden ikään. Hän oli syntynyt 1777 Lopella Launosissa, missä hänen isänsä oli ollut seppänä, mutta koko perhe muutti Janakkalaan, kun Yrjö oli nuori poika. Hän jatkoi Joutjärven torpparina isänsä jälkeen. 

Vanhemmiten Yrjöllä ja Rikiinalla oli monenlaista vaivaa. Pariin eri rippikirjaan pappi oli merkinnyt, että Yrjö oli "slagrörd och lam", halvaantunut ja rampa, ja halvaukseen hän sitten kuolikin. Rikiina taas oli jo samoihin aikoihin sokea, ja eli vielä vuosikymmenen miehensä jälkeen.

Sukuharrastajalla on paljon esivanhempia ja sukulaisia, jotka renkeinä tai torppareina vaihtoivat palveluspaikkaa tai torppaa monen monta kertaa elämänsä aikana. Joutjärven väki näytti sen sijaan eläneen Hakoisten mailla varsin vakiintuneesti. Yrjö oli ehkä 11-vuotias, kun perhe muutti sinne, ja samassa torpassa mies viimein kuoli yli 65 vuotta myöhemmin. 

mmä

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Q niin kuin Qvintinus-nimisiä Hämeessä

Nyt tuli sukuharrastajan aakkosissa vastaan kirjain, jolla alkavaa etunimeä ei omista suvuista löydy. Se ei ole suurikaan ihme, sillä Hiskikin löytää vain joitakin Qvintinus-nimen saaneita. Harrastaja teki ihan uteliaisuudesta Hiski-hakuja Hämeen, Keski-Suomen ja Uudenmaan seurakuntien kastettujen luetteloihin ja löysi kaksi poikalasta, joille oli annettu nimeksi Qvintinus, kummallekin toisen nimen kaveriksi.

Toinen Qvintinuksista syntyi Ikaalisten Kovelahdessa vuonna 1876. Pojan koko nimi oli Cyprianos Qvintinus, ja hänen isänsä oli Vähätalon taloon tullut vävy ja sittemmin isäntä Nestori Matinpoika ja äitinsä Maria Iisakintytär. Pariskunta (tai pappi) oli ilmeisen mieltynyt antiikin ajan nimistöön, sillä perheeseen syntyi myös Cecilia Aurora, Fredrik Nestor Simplicius ja Fredrik Nestor Apollinaris. Ehkä erikoinen nimi ei ollut aina iloksi, sillä aikuiseksi varttuneen Cyprianos Qvintinuksen nimen eteen kirjattiin rippikirjassa ensimmäiseksi nimeksi Artur. Mies kuoli 1910 naimattomana.

Trumpetinsoittaja Venäjän armeijassa.
1840-luku. (Wikimedia)
Toisen Qvintinuksen koko nimi oli Qvintinus Conrad, ja hän syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1826 soittaja Johan Gustaf Lundbladille ja hänen vaimolleen Hedvig Sjöbergille. Kun perheen esikoinen syntyi 1817, isän ammatiksi oli merkitty Keisarin 1. suomalaisen jääkärirykmentin musikantti. 

1812 keisari Aleksanteri I oli käskenyt perustaa Suomeen kolme 2-pataljoonaista jääkärirykmenttiä, joihin kuhunkin värvättiin noin 1200 miestä. Ensimmäinen rykmentti muodostui Turun ja Hämeenlinnan pataljoonista. Johan Gustaf työskenteli ilmeisesti juuri Hämeenlinnan pataljoonassa, kun perheen esikoinen syntyi.

Vuonna 1819 jääkärirykmentit muutettiin jalkaväkirykmenteiksi. Toinen jalkaväkirykmentti koostui Hämeenlinnan ja Heinolan pataljoonista, joista siis ensin mainittu oli Qvintinuksen isän työpaikka pojan syntymän aikoihin. Suomen armeijassa tapahtui muutos jälleen 1827, jolloin jalkaväkirykmenttien pataljoonista tuli tarkkampujapataljoonia. Pataljoonissa oli neljä komppaniaa. Jokaisessa komppaniassa työskenteli virkamiehinä mm. 4 soittajaa ja 4 rummunlyöjää. 

Qvintinuksen isän Johan Gustafin (s. 1796) vanhemmat olivat lavetintekijä Matts Lundblad (s. 1762) ja Johanna Måsbeck (s. 1753) Hämeenlinnassa. Qvintinuksen myöhemmistä vaiheista sukuharrastajalla ei ole tietoa.


Lähteet: 
   Kansallisarkistojen Portti: Palvelus armeijassa. Autonomian aika 1809-1917. 
   Veli-Matti Syrjö: Sota-arkistossa säilytettävistä sukututkimuksen lähteistä. Genos 54, s. 1-11. 1983.
   Hämeenlinnan seurakunnan kirkonkirjat.
   Ikaalisten seurakunnan kirkonkirjat.