lauantai 30. marraskuuta 2013

Lehtileikkeitä Hämeen Sanomista 30.11.1883

Hämeen Sanomat -lehden näytenumero julkaistiin joulukuussa 1878 ja säännöllisesti lehti alkoi ilmestyä tammikuussa 1879. Se ilmestyy edelleen samalla nimellä Hämeenlinnassa. -- Tasan 130 vuotta sitten 30.11.1883 ilmestyneessä numerossa uutisoitiin tai ilmoitettiin mm. seuraavasti:

"Ohut lumipeite tuli täällä viime tiistaina sulaan maahan, mutta eilen se jo oli poissa. Antti ei siis tänä vuonna saanut aisoilla ajaa."

"Virkavahvistuskirjan on koululaitoksen ylihallitus tämän marraskuun 18 p:nä antanut opettaja Genetz'ille saksan kielen opettajan-virkaan Hämeenlinnan normaalilyseessä."

"Yhdeksän naisvankia Hämeenlinnan rankaisu-vankilasta on pyytänyt siirtämistään Siperiaan. Niistä kuusi on tuomittu elinkautiseen vankeuteen ja kolme ainoastaan muutamiksi vuosiksi."

"Iloinen tapaus rautatiellä. Sunnuntaina Pietarista tulevassa junassa oli Kaipiaisiin saakka eräs suomalainen työmiehen vaimo ja hänen kaksi lastaan, vaan Kaipiaisten tällä puolella oli junassa sama vaimo ja hänen kolme lastaan, kertoo Hbl. Junan Helsinkiin saavuttua viettin äiti ja äskensyntynyt sairashuoneesen, vaan toiset lapset otti poliisi hoitoonsa."

Lähde: Hämeen Sanomat no 95, 30.11.1883. Kansalliskirjasto, Historiallinen sanomalehtikirjasto.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Mikä ihmeen - pitäjänkäsityöläinen?

Omiksi kotitarpeiksi on taloissa ja torpissa suutaroitu, räätälöity ja rakennettu kautta aikain. 1500-luvulta lähtien Ruotsin käsityöläisille asetettiin kuitenkin rajoituksia siinä, kuka sai ansaita elantonsa omalla käsityöllään ja missä. Vuonna 1621 säädetty ammattikuntalaki saneli käsityöläisammateissa elantonsa ansaitsevien ehtoja tarkasti.
Issoudun kaupungin Saapas- ja kenkäsuutareiden ammattikunnan kilpi. 1500-l.
 Kuva 235 tästä teoksesta. (Project Gutenberg)

Ammattikuntalain mukaan kaupungeissa sai harjoittaa käsityöläisammattia vain, jos oli anonut ja saanut porvarisoikeudet ja liittynyt oman alansa ammattikuntaan. Oppipojaksi pyrkivän tuli olla avioliitossa syntynyt ja noin 14 vuoden ikäinen. Oppiaika oli 3-4 vuotta, minkä jälkeen tuore kisälli palveli mestariaan vielä vuoden päivät. Sitten kisälli saattoi anoa mestarikirjaa ammattikunnalta, jonka esimies, oltermanni, kertoi, mitä tämän tuli tehdä kirjan saadakseen. Yksi vaatimuksista oli mestarinäytteen valmistaminen tietyssä ajassa ja osoitetussa työpajassa, toinen taas vaadittujen maksujen ja verojen maksaminen. Käsityön harjoittaminen päätettiin keskittää yksinomaan kaupunkeihin, ja maaseudun käsityöläisten oli muutettava niihin.[1]

Maaseudulla toimi pitäjänkäsityöläisjärjestelmä vuodesta 1680 alkaen. 
Ainoastaan suutarin ja räätälin ammatit katsottiin niin tärkeiksi rahvaalle, että kussakin pitäjässä sai toimia yksi pitäjänsuutari ja yksi pitäjänräätäli. 1802 myös seppä, muurari ja lasimestari hyväksyttiin pitäjänkäsityöläisiksi, myöhemmin nikkari ja sorvari. 1824 saman oikeuden saivat nahkuri, satulaseppä, pyöräntekijä, maalari ja kelloseppä. Vain maaherra saattoi antaa luvan useammalle ammatinharjoittajalle, jos kihlakunnanoikeus katsoi sellaista tarvittavan.[1][2]

Maaseudulla työskenteli kuitenkin käsityöläisiä, jotka eivät olleet hakeneet pitäjänkäsityöläisen asemaa. Sellaisia olivat mm. kartanoiden omat käsityöläiset, jotka palvelivat kartanoa ja isäntäänsä vuosityöläisenä. Säädökset kielsivät heitä harjoittamasta käsityöläisammattia muussa kuin isäntänsä palveluksessa. Olikohan esi-isäni Heikki Ahllund (vanhempi) tällainen kartanoiden työssä oleva itsellinen suutari, joka ei koskaan hakenut pitäjänsuutariksi, vaikka olikin ollut suutarin opissa?

Elinkeinovapauslaki säädettiin v. 1868, jolloin käsityöläisammattienkin harjoittaminen vapautettiin edellä kerrotuista rajoituksista.

Mutta vielä vähän Joonas Juhonpoika Gröndahlista, jonka oppipoika-ajoista kerroin täällä ja kisälliydestä sekä senjälkeisistä vaiheista täällä. Heti palattuaan Hämeenlinnasta suutarimestari Westinin luota Padasjoelle Joonaksen pitäjänsuutarianomusta käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa talvikäräjillä, jotka pidettiin Padasjoen Kaukelan kylässä Ylimmäisen talossa 15.3.1810. Pöytäkirjanote löytyy Hämeenlinnan maakunta-arkistosta (HMA) (klikkaa kuvaa suuremmaksi):


Joonas Juhonpojalle päätettiin myöntää oikeus toimia pitäjänsuutarina, koska hänellä todistettiin olevan hyvät kristinopin tiedot, hyvä maine sekä tarpeellinen taitavuus suutarintyössä. Lisäksi kihlakunnanoikeus totesi, että pitäjän asukkailla oli usein puute kyseisen ammatin harjoittajista. Joonasta  myös kehoitettiin anomaan valtakirjaa läänin maaherralta, minkä nuori mies tekikin heti heinäkuussa 1810. 

Lääninhallituksen kanslian arkiston Anomusdiaarista vuodelta 1810 löytyy kohta 33, jossa on kirjattu Joonas Juhonpojan anomus tulla pitäjänsuutariksi Padasjoen pitäjään. Anomusasiakirjoista löytyy tuo kuvan ote kihlakunnanoikeuden päätöksestä, ja Päätöskonsepteissa on myönteinen päätös siitä, että maaherra on myöntänyt hänelle valtakirjan.[3]

Mielenkiintoista on, että kaikissa näissä asiakirjoissa anojana oli Joonas Juhonpoika, ja vasta Padasjoen rippi- ja henkikirjoihin hänelle ilmestyi sukunimi Gröndahl. Kun Joonaksen asia kirjattiin Päätöskonsepteihin, edellinen asia on suutarinoppilas Eric Gröndahlin anomus tulla otetuksi Hausjärven pitäjänsuutariksi, vain pari päivää ennen Joonaksen anomusta. Olisiko Joonaksenkin saama sukunimi perua maaherran toimiston kanssa asioinnista?

Lähteet:

[1] Kaapo Murros: Tampereen käsityo- ja tehdasyhdistys 1868-1943 ja Tampereen vanhat käsityöläiset sekä katsaus vanhaan amattikuntalaitokseen. Tampereen Käsityö- ja tehdasyhdistys, Tampere 1943.
[2] Darja Heikkilä: Käsityön ammatillinen opetus Suomessa 1700-luvulta nykypäiviin. Suomen Käsityön Museo.
[3] Uudenmaan lääninhallituksen kanslian arkisto v. 1810. Hämeen maakunta-arkisto.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kolmannes rippilapsista pääsi ripille

Jaa-a, mitenköhän uutisoitaisiin nyky-Suomessa, jos jossain seurakunnassa päätettäisiin, että vain kolmannes rippilapsista pääsee ripille? Sukuharrastaja törmäsi moiseen tilanteeseen etsiessään Juho Juhonpoikaa Hauhon rippilasten luettelosta 1830-luvulla. 

Hauhon pappien laskelmista on luettavissa vuoden 1838 rippikoulunpidosta, että kesäkuussa pidettiin rippikoulua viisi päivää, 11.-15.6. Rippilapsia oli opetuksessa tasa 100, joista 36 suoritti koulun hyväksytysti ja pääsi ripille, mutta loput hylättiin. Hyväksytyistä 20 oli rippikoulussa ensikertalaisia, loput taas kävivät sen toista, kolmatta tai jopa neljättä kertaa.

Seuraavan kerran rippikoulua pidettiin lokakuussa, jälleen viisi päivää. Nyt rippilapsia oli 73 ja ripille pääsi heistä 27. Ensikertalaisia oli tässä joukossa 16, joista 4 suoriutui hyväksyttävästi.

Heti seuraavalla viikolla lokakuussa järjestettiin vielä kolmen päivän erityisrippikoulu, jossa rippilapsia oli vain 6. Heille tämä oli kolmas, neljäs tai viides kerta, ja he kaikki pääsivät ripille koulun päätteeksi.

Per Eskilsson: Ääneen lukua (1856)
Seuraavan vuoden ensimmäisen rippikoulun lukumäärät olivat samansuuntaisia: 91 rippilapsesta selviytyi rippikoulusta 33. 


Lienee syytä kuitenkin todeta, että pari sataa vuotta sitten rippikoulu oli eri asia kuin nyt. Kristinuskon opinkappaleiden lisäksi piti osata lukea, ja jos se ei oikein sujunut, ripille ei ollut pääsemistä.


Lähde: Hauhon seurakunnan rippilasten luettelot 1811-1841.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Syntyperän selvittelyä, kun syntymää ei löydy

Miten selvittää henkilön syntyperä, jos tiedossa on syntymäpäivä (jonka oikeellisuudesta ei ole varmuutta) ja syntymäpitäjä (jonka paikkansa pitävyydestä ei ole tietoa), mutta kyseisen pitäjän syntyneiden luettelosta ei löydy sopivasti syntynyttä? Ja kun henkilöllä on vielä nimi Juho Juhonpoika (Johan Johansson), joka on tavallistakin tavallisempi hämäläisissä kyläkunnissa? Sellaista propleemia sukuharrastaja on viime aikoina yrittänyt ratkaista ja luulee löytäneensä oikean henkilön.

Hauhon kirkko

Juho Juhonpoika nousi ensimmäisen kerran sukuharrastajan tietoisuuteen Janakkalan kirkonkirjoissa, kun hän ilmestyi Kernaalaan rengiksi 16-vuotiaana. Syntymäajaksi oli merkitty 6.3.1822 ja -paikaksi Hauho. Siitäpä etsimään Hauhon kirkonkirjoista pojan syntyperää. Vaan kun ei löytynyt sopivaa, ei oikeana päivänä syntynyttä eikä oikein minään muunakaan järkeen käypänä ajankohtana.

Jospa etsisi rippilastenluetteloista? Alkaisi siitä vuodesta, jolloin Juho täytti 15 vuotta ja jatkaisi muutaman vuoden? Hiljattain Annelin ajatuksia -blogi kertoi kirkonarkistojen aineistoista ja mitä kaikkea sieltä voi löytää sekä vielä erikseen rippikouluista ja muista opinahjoista. - Heti kohta etsivä löysi oikeille jäljille: Hauholla oli käynyt rippikoulun 16-vuotias Juho Juhonpoika, jolla oli ihan oikea syntymäpäivä ja joka oli syntynyt Hauholla. Hän oli torpparin poika Hauhon Hyvikkälän kylästä Röykyn torpasta, ja lastenkirjoihin oli merkitty oikea Juho. Mutta oliko hän juuri Röykyn torpparin Juho Mikonpojan poika vai tullut torppaan rengiksi? Hän oli nimittäin muuttanut Röykkyyn Sahalahdelta.

Totta tosiaan, juuri ennen kuin täytti 14 ikävuottaan Juho oli saapunut pikkurengiksi Sahalahdelle Saarioisten kartanoon ja puolentoista vuoden kuluttua palannut "kotiseudulleen" muuttokirjan mukaan. Mutta mistä hän oli matkaan lähtenyt, ei ainakaan Röykystä! (Sahalahdesta Juholle annettu muuttokirja löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta, takasivulle on Hauholle saavuttua merkitty määränpää eli Röykyn torppa Hyvikkälässä.)

Jotta juttu ei kävisi liian pitkäpiimäiseksi, kerrottakoon vain, että torppari Juho Mikonpojan perheen monia muuttoja tutkaillessaan sukuharrastaja vihdoin viimein löysi lastenkirjasta Juhon muiden sisarusten joukosta ja vakuuttui siitä, että Juho oli kuin olikin Röykyn torpparin poika. Juho Mikonpoika (s. 1780) itse oli alkujaan Aikkolan kylän Heikkilän talon poika ja hänen vaimonsa Eeva Heikintytär (s. 1791) Sappeen kylän Alastalon Mäkelän torpasta.

Mutta oliko Juho Juhonpojan syntymä vuonna 1822 vain jäänyt merkitsemättä syntyneiden luetteloon inhimillisen erehdyksen tähden vai syntyikö hän jossain muualla, siinäpä pulma. Juho Mikonpojan ja Eeva Heikintyttären perheeseen syntyi useita lapsia Hauholla, mutta perhe muutti Tyrväntöön Lepaan kartanon (Stjernsund) Saloon lampuodiksi v. 1819, ja siellä syntyi tytär Anna Maria (s. 1820). Perhe oli saanut muuttokirjan palatakseen Hauholle v. 1821. Juhoa ei löydy Tyrvännönkään syntyneiden joukosta. 

Juho Juhonpojan syntymätieto on edelleen tietymättömissä, mutta muuten sukuharrastaja on mielestään saanut tarpeeksi vakuuttavan vastauksen kysymykseensä ja jatkaa muitten mielenkiintoisten propleemien parissa.

mpä