lauantai 28. helmikuuta 2015

Vierailuja Hämeenlinnan maakunta-arkistoon

Sukuharrastaja kävi lomaviikon ratoksi kaksi kertaa Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. Pitkään suunnitelmissa ollut Janakkalan seurakunnan viime vuosisadan kirkonkirjojen kollastaminen vaati viimein toimintaa. Tai ainakin arkistossa istumista. Hankittu käyttölupakin käy kohta vanhaksi.

Harrastaja oli perjantaina tyytyväinen, kun oli selannut 1905-1961 mikrofilmeiltä isovanhempiensa - sen toisen Otto&Iida-parin - sekä heidän lastensa, vanhempiensa ja sisarustensa syntymät, kuolemat, avioliitot ja muutot Janakkalan seurakunnan sisällä. Jotain tarkistettavaa jäi vielä, puhumattakaan isovanhempien vanhempien sisaruksista ja heidän jälkikasvustaan. Viimeiset merkinnät kertoivat, että vuonna 1962 siirryttiin kirkonkirjoista kortteihin.

Kuvassa on pala arkiston hienoa graafista betoniseinää. Palan olen muokannut Wikimediassa CC-BY-SA-3.0 -lisenssillä julkaistusta kuvasta. Linkistä pääsee näkemään seinää laajemmalti, leike on aivan vasemmasta yläkulmasta.

Arkistossa oli myös mielenkiintoinen Lainhuudot ja kiinnekirjat suku- ja talotutkimuksessa -näyttely. Minulle oli uusi oivallus, että mm. syytinkisopimuksia voi etsiä lainhuutojen kanssa samoista paikoista, siis tuomiokirjojen ilmoitusasioista. (Meniköhän tuo oikein?) Näyttely on arkiston ja Vanajaveden opiston (VOP) yhteinen, sen ovat rakentaneet opiston viime vuonna järjestämän samannimisen sukututkimuskurssin opettaja Anja Nieminen-Porkka opiskelijoineen. Arkistolaitoksen sivulla näyttelystä hieman lisää, ja VOPin sivulta selviää, että kurssilla tutkittiin seitsemää kantahämäläistä tilaa (Hattula, Hauho, Hausjärvi, Loppi, Tammela, Vanaja), yhtä tilaa Kemistä ja yhtä Juvalta. (Linkit toimivat ainakin kirjoittamisen hetkellä.) Lainhuudot ja kiinnekirjat ovat harrastajalle tutkimatonta aluetta. Vielä.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Pappilan kasvattityttö

Padasjoen kappalaisen Frans Cavénin ja hänen Eleonora-vaimonsa perheeseen tuli kasvattitytär Adèle Lovisa Walhem vuonna 1874. Pariskunta oli ehtinyt olla naimisissa kymmenkunta vuotta, mutta jälkikasvua ei ollut vielä syntynyt. Sitten he saivat pappilaansa 8-vuotiaan tytön, Adèle Lovisan. Kuka tyttönen oikein oli?



Adéle Lovisa Walhem oli syntynyt Heinolan kaupungissa vuonna 1866 suutarimestari Karl Walhemin ja hänen vaimonsa Leena Hämäläisen viidentenä lapsena. Taloudellisesti elämä lienee ollut mallillaan ja suutarimestarilla töitä, ainakin hänellä oli vuosien mittaan useita oppipoikia verstaassaan, ja jalkineita kaupungin asukkaat varmasti tarvitsivat.

Adélen ollessa 7-vuotias hänen isänsä kuitenkin sairastui ja kuoli. Ei kulunut kuin puoli vuotta, kun sama kohtalo tuli äidin osaksi. Perheen seitsemästä lapsesta pari oli kuollut pienenä, kaksi vanhinta poikaa oli jo muuttanut kotoa, mutta äidin kuoleman jälkeen heinäkuussa 1874 kirjoitettiin muuttokirjat kolmelle kotona asuneelle lapselle. Näistä Kustaa Eemil (s. 1863) muutti Mäntyharjulle, jossa vanhin veli työskenteli maakauppiaan kirjanpitäjänä, Adèle päätyi Padasjoen pappilaan, ja tuolloin 3-vuotias Olga Sofia Pieksämäelle. 

Adèle Lovisan tultua Padasjoelle pastori Cavénin perheessä kävi kuitenkin niin kuin joskus käy: vuoden kuluttua Adèle sai kasvinkumppanin, kun pappilan isäntäväelle syntyi tytär Ellen Anna. Vasta yli vuosikymmenen kuluttua syntyi Korpilahdella pikkuveli Frans Alvar.

Mutta miten Adèle päätyi Heinolan kaupungista juuri Cavéneille Padasjoen pappilaan? Usein hoitoa vaille jääneet lapset saivat turvan ja kodin sukulaisten, naapurien tai kummien hoivissa, ja jos ketään heistä ei voinut ottaa lasta, hänelle järjestettiin elätehoito. Pastori ja hänen vaimonsa olivat tulleet Padasjoelle muutamaa vuotta aikaisemmin Mäntyharjulta, joten ehkä he olivat kuulleet perheen vanhempien kohtalosta Adèlen vanhimmalta veljeltä Karl Damianus Walhemilta (s. 1851), joka oli tullut 14-vuotiaana Mäntyharjulle maakauppiaan puotipojaksi ja edennyt kirjanpitäjäksi ja jonka luo nuorempi veli tuli orvoksi jäätyään? 

Oli miten oli, Adèle Lovisa sai kodin Cavénien pappilassa Padasjoella ja muutti heidän kanssaan pian Korpilahdelle. Hän varttui aikuiseksi kasvattivanhempiensa kodissa. Yli 30 vuotiaana hän tuli sukuun toisellakin tapaa, avioliiton kautta, mutta siihen sukuharrastaja palaa joskus myöhemmin. 

Kuva
Albert Anker (1885). Kutova tyttö vahtii kehdossa olevaa pikkulasta. (Wikimedia)

Lähteet
     Heinolan kaupunkiseurakunnan sekä Korpilahden, Mäntyharjun ja Padasjoen seurakuntien kirkonkirjat.
     Turvattomat lapset. Lapsuuteen liittyvät asiakirjat. Portti

api