Frans Frihtiof Ferdinand Cavén (1838-1908)

Kun sukuharrastaja pääsi pappissäätyyn kiinni Amalian tarinan kautta, jatkettakoon samoilla linjoilla vielä kotvasen. Pappissäätyiset nimittäin ovat peräti harvinaisia harrastajan omassa sukupuussa, nyt näistä harvinaisuuksista vuoron saa isoisän isoisän pikkuserkku Frans Cavén.

Amalian puolison, Padasjoen kirkkoherra Magnus Ingmanin, kuoltua 1868 ei kulunut montakaan vuotta, kun seurakuntaan saatiin papiksi mies, joka oli kasteessa saanut kaikin puolin muhkean nimen: Frans Frihtiof Ferdinand. Sukunimensä pappi oli perinyt isältään ja tämä omalta isältään, Lammin nimismies Joonas Cavénilta. Nimismies oli syntyisin Padasjoen Kaukelan Alimmaisen talosta, joten kappalainen Cavén oli melkein oman seurakunnan miehiä paikkakunnalle tullessaan.

Frans Cavén tuli Padasjoelle papiksi vuonna 1871 kierreltyään sitä ennen muutamassa seurakunnassa apu- tai tilapäisenä pappina. Valmistumisensa jälkeen hän oli ehtinyt toimia sielunpaimenena ainakin Sysmässä, Luumäellä ja Mäntyharjussa. Mäntyharjussa ollessaan hän oli 1864 mennyt naimisiin everstintyttären Eleonora Mathilda Boije af Gennäsin kanssa. Jälkikasvua pappilaan saatiin odottaa aina Padasjoen vuosiin asti, siellä heille syntyi tytär Ellen Anna 1875. Tosin perheessä oli jo sitä ennen ottotytär Adèle Lovisa Walhem. 

Padasjoella perheen koti oli Maakeskessä Kekkalan puustellissa. Frans-pappi työskenteli seurakunnassa seitsemän vuotta ja muutti sitten 1878 kappalaiseksi Korpilahdelle, jossa hän toimi 1908 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Koti oli Mutaisten pappilassa. Kansallisbiografian artikkeli kertoo hänen omistautuneen kokosydämisesti seurakuntalaistensa sielujen hoitamiseen ja kodin ilmapiirin olleen pietistisen.

Korpilahdella perheeseen syntyi 1886 poika, joka sai nimet Frans Alvar Alfred ja josta tuli seuraavan vuosisadan alkuvuosikymmeninä tunnettu taiteilija. Hänen kerrotaan kasvaneen kodissa, jossa äiti oli musikaalinen ja johdatteli poikansakin musiikin maailmaan. Eno oli harrastelijamaalari, ja mm. taiteilija Wilho Sjöström asui Mutaisten pappilassa maalatessaan Korpilahden kirkon alttaritaulua.

Kappalainen Frans Frihtiof Ferdinand Cavén oli syntynyt Tyrvännössä 1838. Hänen isänsä oli lipunkantaja Carl Fredrik Cavén (s. 1800) ja äitinsä Juliana Gustava Burgman - heidän tarinaansa ehkä palataan joskus myöhemmin. Pastori Cavénin vaimo Eleonora Mathilda Boije af Gennäs oli syntynyt 1842 Venäjällä everstin tyttärenä (Sysmän muuttaneiden luettelon mukaan), mutta vuodesta 1850 isä omisti Ilolan kartanon Porvoossa (Illby Gård).

Kuvassa on Korpilahden kirkon kellotapuli, joka valmistui 1885. Sen suunnitteli arkkitehti Alfred Cavén (joskus Caween), Frans Cavénin veli. 
(Kuvaaja Antti Leppänen 2012. Wikimedia Commons, CC-BY-SA-3.0)

Lähteet:
Seurakuntien kirkonkirjat: Korpilahti, Lammi, Luumäki, Mäntyharju, Padasjoki, Sysmä, Tyrväntö
Kansallisbiografia: Cawén Alvar (1886-1935)

api

10-vuotiaana ruodun elätettäväksi

Leena Sofia Joonaantytär Mörk oli 10 vuoden ikäinen vuonna 1869, kun hän tuli työruodun elätettäväksi. Edellisenä vuonna hän oli jäänyt sisartensa kanssa orvoksi äidin kuoltua lavantautiin. 

Padasjoen seurakunnan vaivaisruotuluetteloista 1855-1881 näkyy, että pitäjässä pidettiin kirjaa kaksista köyhäinhoitoruoduista. Toiset niistä olivat vaivais- eli köyhäinruotuja (fattig rotan) ja toiset taas ns. työruotuja (arbets rotan). Tätä ehkä selittää Sukututkimuksen jatko-opas (Suomen Sukututkimusseura 2008, s. 24-26), jota lainaan:

"Seurakunnallisen köyhäinhoidon päämuodot olivat 1700-luvulla satunnaisten avustusten jakaminen köyhäinkassasta sekä pitäjän talojen jakaminen lähekkäisten kylien muodostamiksi vaivaisruoduiksi, joihin kuhunkin sijoitettiin yksi avuntarvitsija kerrallaan. Talot ruokkivat ja majoittivat häntä vuorotellen esimerkiksi vuorokauden tai muun sovitun ajanjakson kerrallaan, ja sen päätyttyä hänet kyydittiin seuraavaan taloon."

[1700-luvun lopulla] "Ruotuhoidon ja kassa-avustusten rinnalle kehitettiin samaan aikaan uusi köyhäinhoitomenetelmä, kun orpolapsia alettiin ruodulla kierrättämisen sijasta antaa elätteelle eli kasvatettavaksi taloihin palvelusvelvollisuutta vastaan."

Hariton Platonov (1842-1907):
Pikku lastenhoitaja 1880 (Wikimedia)

Olikohan Leena Sofia annettu elätteeksi johonkin työruodun taloon vai kiersikö hän talosta toiseen? Ilmeisesti hänet 10-vuotiaana katsottiin kuitenkin työhön sopivaksi ja kykeneväksi, koska hänet sijoitettiin nimenomaan työ- eikä vaivaisruotuun. Nyystölän kylän taloista muodostetun työruodun numero oli 14, ja todennäköisesti kaikki ruodun seitsemän taloa osallistuivat tyttösen elatukseen. Hän sai näin jatkaa asumistaan omassa kotikylässään.

Leena Sofia Joonaksentytär sai piianpestin 15-vuotiaana Nyystölän Harjulan torpasta. Hän ehti olla vuosipalveluksessa muutamassa muussakin talossa, ennen kuin 22-vuotiaana kuulutettiin ja vihittiin Vähä-Suntelan rengin Aatu Aataminpojan (s. 1851) kanssa. Aatu oli syntyisin Sysmästä ja tullut 20 vuotta täytettyään Nyystölään palvelukseen. Perhe asui ainakin 1800-luvun loppuun asti Nyystölässä, missä heille syntyi viisi lasta, heistä vanhimpina Leena Aatuntytär (s. 1884) ja Jalmari Aatunpoika (s. 1887).

Virmailan suku I (Vuorela 2001, 2. lis. p.) arvelee, tosin kysymysmerkin kanssa, että Leena Sofia olisi muuttanut Asikkalaan samana vuonna kuin hänet vihittiin Nyystölässä. Sellaisesta en löytänyt viitteitä.

**********

Padasjoen seurakunnan tilikirjoja tutkiessani huomasin sellaisenkin asian, että Joonas Mörkin lapsille, siis Leena Sofialle ja hänen sisarilleen, oli annettu useana vuonna avustusta köyhäinkassasta. Ne olivat varmaan noita satunnaisia kassa-avustuksia. Ensimmäinen niistä myönnettiin joulukuussa 1864 Joonas Mörkin vaimolle ja lapsille, ja sen jälkeen pelkästään lapset saivat tietyn summan kolme kertaa vuodessa vuosina 1865-1867. Tämän nostaa mieleeni jälleen kysymyksen Joonaksen katoamisesta: lähtikö hän paikkakunnalta jo tuolloin? Vai oliko muuten kykenemätön huolehtimaan perheestään?

ami

Säädynmukaisia aviokauppoja

Oliko 1700-luvun Suomi sääty-yhteiskunta hämäläisellä maaseudulla? Naivatko rengit piikoja, torpparin lapset torpparin lapsia, solmivatko talollisten lapset avioliittoja keskenään ja kartanoitten isäntäväkien perilliset samoin?

Sofia Nilsintytär Springmanilla, sotilaan ja talontyttären tyttärellä, ja Heikki Eskonpoika Nyströmillä, sotilaalla ja talollisen pojalla, oli kahdeksan lasta. Esikoista lukuunottamatta he syntyivät sen jälkeen, kun Heikki oli jo eronnut sotilaspalveluksesta ja palannut kotitilalleen Padasjoen Kaukelan Alimmaiseen isännäksi. Kaikki kahdeksan lasta elivät aikuisiksi.

Talonpoikaistuvan sisusta (1889).
Daniel Nyblinin lasinegatiivi A. Edelfeltin maalauksesta.

Esikoinen Maria Heikintytär (1755-1780) vihittiin naapuritalon, Kaukelan Ylimmäisen,  pojan Yrjö Heikinpojan (s. 1755) kanssa 22-vuotiaana. Vain kolme vuotta myöhemmin Maria kuoli vatsasairauteen. Perheeseen ei nähtävästi ehtinyt syntyä lapsia.

Heikki Heikinpojasta (1757-1807) tuli Alimmaisen seuraava isäntä isänsä kuoleman jälkeen, vain 22-vuotiaana. Pian sen jälkeen hän toi emännän taloon, talollisen tyttären Anna Juhontyttären (s. 1760) Arrakoskelta. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista osa kuoli pieninä. Alimmaisen isäntä kuoli punatautiin (rötsot), ennen kuin ehti täyttää 50 vuotta.

Johannes (jatkossa Juho) Heikinpoika (1760-1817) päätyi vävyksi naapuripitäjään Lammille, jonka Ronnin kylän Jaakkolan talon tyttärestä tuli hänen vaimonsa. Anna Kaisa Kustaantytär (s. 1761) oli kuusi vuotta piikana Kaukelan Ylimmäisessä, ja siellä nuoret varmaan tutustuivat. Juho-vävystä tuli isäntä Jaakkolan taloon, ja perheeseen syntyi kuusi lasta. Kuollessaan 57-vuotiaana keuhkotautiin (lungsot) Juho oli lautamies. [*]

Eeva Heikintytär (1763-1822) naitiin Padasjoen Auttoisille, Kotkan talon pojan Tuomas Heikinpojan (s. 1764) vaimoksi. Heille syntyi seitsemän lasta. Eeva kuoli talollisen leskenä kuumetautiin 59-vuotiaana.

Myös Esa Heikinpoika (1766-1821) löysi puolisonsa Auttoisilta, kun hän sai vaimokseen leski Sofia Joonaantyttären (s. 1763) Ala-Yöttyrin talosta. Sofia oli syntyisin Auttoisten Heistolan talon tyttäriä ja tullut miniäksi Ala-Yöttyriin. Hänellä ja hänen ensimmäisellä miehellään Antti Mikonpojalla (s. 1757) oli neljä lasta. Uuden avioliiton myötä hänelle ja vävyksi tulleelle Esa Heikinpojalle syntyi vielä kuusi lasta, joukossa kaksospojat ja kaksostytöt. Esa kuoli 55-vuotiaana ruusuun (rosen).

Joonas Heikinpojasta (1768-1816) on merkintä "gymnasist" seurakunnan lastenkirjassa 1776-1786  eli Joonas oli lähetetty opiskelemaan lukioon, kymnaasiin. Se on ensimmäinen  merkintä kouluopinnoista, jonka sukuharrastaja on kohdannut, joten asiaan on syytä perehtyä tarkemmin toisella kertaa. 

Arvi (Arvidus) Heikinpoika (1771-1814) löysi vaimon Juho-veljen tapaan Lammin Ronnin kylästä, kun hänet vihittiin Eskolan rusthollarin tyttären Anna Reetta Aatamintyttären (s. 1779) kanssa. Arvi oli vähän ennen häitä ehtinyt muuttaa Sysmään Virtaan kylän Naarlammen (Narlambi) taloon ja häiden jälkeen hän toi Annansa sinne. Heille syntyi neljä lasta, joista nuorimmainen vasta vähän isänsä kuoleman jälkeen. Arvi hukkui  43-vuotiaana.

Kuopus Anna Heikintytär (1774-1809) löysi isosiskonsa tapaan miehensä naapurista, kun hän meni naimisiin Kaukelan Ylimmäisen talon pojan Akseli Esanpojan kanssa (s. 1770). Akseli jäi varhain leskeksi viiden lapsen kanssa, sillä Anna kuoli punatautiin 34-vuotiaana, vain pari kuukautta nuorimmaisensa syntymän jälkeen.

*****

Säädyssä pysyi koko sisarussarja!

[*] Viime vuonna kirjoitin Juho Heikinpojan pojasta, Kustaa Juhonpojasta, joka palasi isänsä kotipitäjään ja meni naimisiin Auttoisten Hokan talon tyttären kanssa ja kuoli nuorena onnettomuudessa Turussa. Siitä kirjoitettiin silloisissa lehdissä eri puolilla Suomea.

api