lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuodenvaihteen sääennustuksia


Vuosi vaihtuu tänä yönä. Pitäisikö sukuharrastajan tehdä uuden vuoden lupaus säännöllisemmästä blogiin kirjoittamisesta alkavana vuonna?

Joulu ja uusi vuosi ovat parahultaista aikaa ennustella ensi kesän säitä. Millaista onkaan ollut viime päivinä? Siitä voi lukea tulevan suven säitä ja satoja.
  • Joulun aikainen yksi kirkas päivä merkitsee heti, että juhannuksen aikana on yhdeksän poutapäivää yhteen jaksoon. 
  • Jos joulupäivänä paistaa aurinko edes niin kauan kuin mitä hevoselta menee aikaa, kun se ympäri kääntyy, niin tulee hyvä viljavuosi. 
  • Jos metsä puhdistui lumesta kolmea vuorokautta ennen uudenvuodenpäivää, niin se oli merkkinä hyvästä sadosta kaikissa viljoissa. 
  • Millaista säätä ja ilmaa joulupäivänä, niin sellaista tammikuulla, millainen tapanina, sellainen helmikuulla ja niin edelleen. (Tästä voisi päätellä, että millainen sää uudenvuoden aattona, sellainen heinäkuussa; millainen uudenvuodenpäivänä, sellainen elokuussa.) 
  • Mikä ilma uunna vuonna, sitä sää juhanina. 
  • Jos uudenvuodenpäivänä aurinko edes pilkahdellen näkyy, tulee hyvä marjavuosi. 
  • Loppiaiseen mennessä on puolet talven lumista satanut. 
  • Jos uulevvuoden päivänä on mettä lumiin, nin tulie tautiiv vuos.
  • Kyllä tammikuun tasaset ilmat maaliskuussa maksetaan.

Lähteet: 
Topias Leivo: Poimintoja vanhankansan merkkipäivistäTeoksessa Auttoisten 
                tarinat. (1988)
Topias Kilpi: Sääennustuksia. Samassa teoksessa. (kaksi viimeistä ennustusta)


lauantai 26. marraskuuta 2016

Pitäjänräätäli Kustaa Nyman

Käsityöläisammatit saattoivat periytyä isältä pojalle. Ehkä myös isoisältä pojanpojalle. Tai veljeltä toiselle? Kustaa Kallenpojan isoisä, Yrjö Yrjönpoika (s. 1742), oli seppänä Lopella, ennen kuin muutti Janakkalaan torppariksi, ja tämä taas oli sepän poika. Eipä siis ihme, että Kustaan äiti Riitta Tiina Yrjöntytär (s. 1786) laittoi molemmat poikansa käsityöläisen oppiin, vaikka pojat olivat menettäneet isänsä jo pieninä.



Viime kirjoituksessa Kustaa Kallenpojan veli Juha lähti Janakkalasta räätälinoppiin Lopen Ourajoelle. Kun hänen oppipoika-aikansa oli viiden vuoden kuluttua ohi, hän ei ilmeisesti kuitenkaan ryhtynyt harjoittamaan käsityöläisammattia. Sen sijaan samalle pitäjänräätälille Johan Flinkenbergille tuli oppipojaksi Juhan nuorempi veli Kustaa. Silloin elettiin helmikuuta 1833, ja ikää pojalla oli 15 vuotta.

Kustaa Kallenpoika oli Flinkenbergillä lähes viisi vuotta. Sitten Kustaa palasi vuodeksi Janakkalaan ja viimeisteli räätälintaitojaan Napialassa pitäjänräätäli Wilhelm Nymanin luona. Miesten vaatteiden ompelutaidon lisäksi Kustaa sai oppimestariltaan muutakin: hänen palatessaan Ourajoelle hänellä oli sukunimenä Nyman. Vuosia myöhemmin veli-Juha otti saman sukunimen.

Kustaa Nyman räätälöi Flinkenbergin luona puoli vuosikymmentä. Hänestä tuli pitäjänräätäli, ja hän löysi emännäkseen Loviisa Eljaksentyttären Salonkylän Ali-Antinniemen torpasta. Pari vihittiin morsiamen kotona, tämä oli juhla-asussa, mikä mainittiin vihkitiedoissa, ja tavallisesti se merkitsi sitä, että morsian oli siveellinen eikä perheenlisäystä ollut vielä tulossa.

Esikoispoika ehti kuitenkin syntyä, ennen kuin pieni perhe muutti Topenon kylään. Siellä Kustaa työskenteli pitäjänräätälinä seitsemän vuotta, ennen kuin siirtyi toisenlaisiin töihin. Siitä lisää toisella kertaa.

Sukuharrastaja jää miettimään, miksi pitäjänräätäli halusi vaihtaa ammattia ja siirtyi teollisuuden palvelukseen. Oliko se taloudellisesti parempi vaihtoehto? Ja tulee sekin mieleen, miten kauan räätälit yleensä pystyivät jatkamaan ammattiaan. Se vaati hyvää näköä aikana, jolloin sähkövaloa ei ollut.

Kustaa Kallenpoika Nymanille (s. 1817) ja Loviisa Eljaksentyttärelle (s. 1824) syntyi Lopella viisi lasta: Aatu (s. 1846), Emma Riikka (s. 1848), Iita Syyne (s. 1851), Teuvo (s. 1853) ja Eetu (s. 1855).

Kuvassa Albert Ankerin (1831-1910) maalaus Kyläräätäli (Wikipedian sivulta).

mmä

maanantai 31. lokakuuta 2016

Kuusi vuotta nuoremmaksi yhdessä päivässä

Tauon jälkeen sukuharrastaja on taas ottanut kynän kät... ei kun koneen näppeihinsä, ja tuloksena on uusi jakso Oton ja Iidan sukua. Tällä kertaa harrastaja ihmettelee, minne esiserkun ikävuosista yhtäkkiä hupenee seitsemän vuotta ja miten samassa rytinässä syntymäpaikkakin siirtyy peninkulman etelämmäksi toisen seurakunnan puolelle. Kas näin se kävi:

Juha Kallenpoika syntyi maaliskuussa vuonna 1814 Janakkalassa Sauvalan kylässä torpparin poikana. Hän oli juuri täyttänyt seitsemän vuotta, kun hänen isänsä kuoli vain 35-vuotiaana ja äiti jäi kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Äiti koetti kuitenkin antaa vanhimmalle elossa olevalle lapselleen hyvät lähtökohdat elämälle: muutaman vuoden kuluttua Juha lähetettiin Lopen Ourajoelle pitäjänräätäli Johan Flinkenbergin oppipojaksi. 



Räätälin opissa kului reilut puoli vuosikymmentä, ja niiden jälkeen Juho muutti Ourajoelta ensin kirkonkylään ja sitten Pilpalaan. Vuodet vierivät, Juho vaihtoi talosta toiseen rengin töissä, eikä ole tietoa siitä, räätälöikö hän renkinä ollessaan vai uurastiko moninaisissa maatalon töissä. 

Kun kiertolaisen elämää oli kestänyt 15 vuotta, yhden muuton yhteydessä Juho Kallenpojan syntymäajaksi olikin merkitty tammikuu 1821 eli hän oli yhtäkkiä nuorentunut yli kuusi vuotta. Lisäksi hänen syntymäpaikakseen kirjoitettiin Sajaniemi Lopella Janakkalan Sauvalan sijasta. Oliko kyseessä edes sama mies vai kaksi eri Juho Kallenpoikaa?

Tarkempi rippikirjojen silmäily osoittaa, että yhdessä Juhan renkipaikassa oli Kalle Kustaa -niminen renki, joka oli syntynyt tammikuussa 1821 Sajaniemessä. Juhalla oli oma alkuperäinen syntymäaikansa siinä yläpuolella. Kun Juha muutti siitä sitten toiseen taloon, hänet oli merkitty syntyneeksi samana päivänä kuin Kalle Kustaa. Melko pian kumpikin meni tahoillaan naimisiin ja jatkoi elämäänsä päivälleen samanikäisinä ja samassa kylässä syntyneinä. Lopen synyneiden luettelosta löytyy Kalle Kustaa, mutta ei yhtään samoihin aikoihin syntynyttä Juha Kallenpoikaa.

Kun Juha 36 vuoden kypsässä iässä vei vihille Matleena Antintyttären (s. 1822), Pilpalan Hyrryn talon tyttären, hän oli virallisesti alle 30-vuotias loppilaissyntyinen mies. Vähän ennen naimisiin menoaan hän oli työssä Pilpalan sahalla ja hänelle ilmestyi sukunimeksi Nyman.


Sukua harrastavat oppivat olemaan valppaina seurakuntien rippikirjojen kanssa. Kun tietoja aikoinaan kopioitiin sivulta toiselle muuttojen yhteydessä, oli pelkästään inhimillistä, ja siksi mahdollista ja tavallistakin, että virheitä tuli. Siitä syystä saattoi syntymäpäivä tai -vuosi, etunimi tai isännimi, muuttua vuosien varrella. Useimmiten muutokset olivat varsin vähäisiä, mutta joskus ero oli tuntuva.

Kuva: Räätälin työhuone tuntemattoman taiteilijan kuvaamana (1780). (Google Art Project, Wikimedia)

mmä

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Margaretan päivänä

Näin naistenviikolla Margaretan päivänä on paikallaan kertoa lisää Margareta Gustava Cavénista, joka oli syntynyt Lammilla 1798. Viime blogikirjoituksessa hän oli kapteeni Berndt Manecken rouvana Hämeenlinnassa 1840-luvulla.

Margareta oli menettänyt oman äitinsä ollessaan vain nelivuotias. Kun hän oli kahdeksantoista, hänen isänsä, Lammin nimismies Joonas Cavénkuoli 1816, ja vain pari viikkoa myöhemmin menehtyi sairauteen myös äitipuoli, isän toinen vaimo Eeva Sofia Boucht. Rippikirjan mukaan perhe asui silloin Hakainperän tilalla Lammin Kataloisten kylässä.

Margareta asui sisaruksineen Hakainperässä vielä 1820-luvulla. Sitten hän muutti 1825 Hämeenlinnaan, missä hänet vihittiin joulukuussa Anders Wilhelm Ståhlbergin kanssa (s. 1786 rippikirjan mukaan). Tämä oli palvellut Ruotsin armeijassa luutnanttina ja muuttanut Ruotsista siinä 1818-1819 tienoilla, mutta sukuharrastaja ei ole selvittänyt, oliko hän syntynyt Suomessa vai Ruotsissa. Hämeenlinnassa hän työskenteli maanmittarina. Avioliitto päättyi miehen kuolemaan neljä vuotta myöhemmin ja jäi lapsettomaksi. 

Leskenä Margareta asui kaupungissa vuokralla, ja hänet merkittiin rippikirjaan vuokralla asuvien säätyläisleskien sivuille. Sattumoisin samalle sivulle kirjattiin leskiaserssorska Cygnaeus lapsineen, joista Uno Cygnaeus tuli myöhemmin tunnetuksi Suomen kansakoulun isänä.

Viisi vuotta kului, ja Margareta solmi uuden avioliitton toisen lesken, kapteeni Berndt Manecken, kanssa. Kapteenilla oli lapsia ensimmäisestäkin avioliitostaan, ja Margaretan kanssa heille syntyi seitsemän lasta, näistä yksi poika kuolleena ja kaksi menehtyi aivan pieninä (Berndt Alexander 1841-1841) ja Berndt Wilhelm (1842-1843). Aikuisiksi varttuivat Gustava Wilhelmina (s. 1835), Amalia Johanna Charlotta (s. 1836), Ida Aurora (1837) ja Carl Emil (s. 1845).


Kapteeni Manecken kuoltua ja nuorimman tyttären avioiduttua helsinkiläisen kauppiaan kanssa Margareta Cavén muutti niin ikään pääkaupunkiin. Hän kuoli leskikapteenskana 77 vuoden iässä Helsingissä, missä hän oli asunut tyttärensä Ida Auroran perheessä Korkeavuorenkadulla. 

Kuvassa K. I. Inhan valokuva Korkeavuorenkatu, joka on otettu noin vuonna 1908. (Suomen valokuvataiteen museo via Flickr.)

Lähteet: 
Helsingin kaupungin, Hämeenlinnan ja Lammin kirkonkirjat

api

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Suvut hipaisevat toisiaan Hämeenlinnassa

Taavetti Tuomaanpoika muutti Vanajasta Hämeenlinnaan vuonna 1841 palveltuaan sitä ennen viitisen vuotta Vanajan Iso-Luolajan taloissa renkinä tai itsellisenä. Vaimonsa ja pienemmät lapsensa olivat kuolleet sairauksiin heti kohta Vanajaan tultua, kuten viime kirjoituksesta selvisi, ja Hämeenlinnaan muuttoon mennessä isommat lapset olivat kaikki jo muuttaneet omiin palveluspaikkoihinsa. 



Yksi Hämeenlinnan palveluspaikoista oli kapteeni Berndt Manecken talossa, jossa Taavetti työskenteli renkinä ainakin kaksi vuotta. Mitä Taavetti renkinä teki ei ole sukuharrastajan tiedossa, mutta puuta oli varmaan pilkottava paljon talven varalle. Manecken perhe asui kaupungissa omistamassaan talossa no 111, ja kapteenin lisäksi perheeseen kuului hänen rouvansa ja kolme tytärtä sekä Taavetin palvelusaikana perheeseen syntynyt poika.

Kapteeni Manecke (s. 1782) oli leskeksi jäätyään avioitunut uudelleen niin ikään lesken kanssa. Uusi rouva oli Margareta Gustava Cavén (s. 1798), jonka jo edesmennyt isä Joonas Cavén oli ollut Lammin nimismies ja äiti nimismiehen ensimmäinen vaimo Helena Katariina Brofeldt. Margareta oli heidän kuudes lapsensa.

Manecken talossa sukuharrastajan eri sukuhaarat hipaisivat toisiaan ja vähän enemmänkin kuin hipaisivat, asuivathan he pari vuotta samalla tontilla, vaikkakin varmasti eri tiloissa. Taavetti on harrastajan erään isänpuoleisen esiäidin veli, esieno siis, ja Margareta Cavén taas erään äidinpuoleisen esi-isän veljentytär, esiserkku siis.

Suvut ovat hipaisseet toisiaan myös Lammin Kurkijärvellä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

mmä/api

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Taavetin tie Janakkalasta Renkoon ja Vanajaan

Kun esi-äiti Leena löytyi Lopelta, löytyivät myös hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Lapsista neljä syntyi Lopella ja neljä nuorempaa Janakkalassa Sauvalan Hyvälammin torpassa.

Leenan veli Taavetti Tuomaanpoika oli ensimmäinen Janakkalassa syntyneistä (s.1795). Poika varttui kotitorpassa ja oli vasta 14-vuotias, kun isä kuoli. Vanhemmat tyttäret lähtivät nuorina piikomaan ja menivät miehelään. Ehkä Taavetti pojista vanhimpana teki äitinsä kanssa taksvärkkiä, koska perhe jatkoi torpan pitoa vuosikausia isän kuoleman jälkeen. Alkuun oli renkejä töitä tekemässä, mutta kun nuoremmat veljet varttuivat, renkejä ei enää tarvittu.


Rengon Pyhän Jaakon kirkko 1400-luvulta

24-vuotiaana Taavetti kuulutettiin ja vihittiin Rengossa. Morsian oli Uusikylän (Nyby) Jussilan eli Hovilan talon 17-vuotias tytär Leena Manuntytär (s. 1802). Taavetti tuli Jussilaan vävyksi, mutta ennen pitkää hänestä tuli isäntä, kun Leenan isä, vanhaisäntä Manu Manunpoika, vetäytyi syytingille. 

Viisitoista vuotta asuttiin Jussilan tilaa, perhe kasvoi seitsemällä lapsella. Sitten taloon tuli uusi isäntäväki. Sukuharrastaja ei ole selvittänyt syytä Taavetin ja Leenan perheen lähtöön, mutta he muuttivat lokakuussa 1835 Vanajaan Iso-Luolajaan. Taavetista tuli lampuoti Nikkilän taloon, jonka omisti leskirouva Muren Hämeenlinnasta.

Nikkilässä perhettä kohtasi valtava murhe heti seuraavava vuonna, ja puolet perheenjäsenistä peitettiin kirkkomaan multiin. Ensin menehtyi nuorin lapsista, Antti (1834-1836), tuntemattomaan sairauteen elokuussa. Kuukautta myöhemmin äiti Leena kuoli punatautiin. Seuraavassa kuussa tuoni vei kaksi lasta lisää, Kustaavan (1829-1836) ja Marian (1832-1836). Isä Taavetti ja neljä vanhinta lasta selvisivät jatkamaan elämäänsä.

Mahtoiko Taavetti koskaan toipua menetyksistään? Naimisiin hän ei mennyt toista kertaa ja loppuelämänsä hän työskenteli renkinä tai itsellisenä eri palveluspaikoissa, ensin viisi vuotta Vanajan Iso-Luolajan taloissa, kun lapsia oli vielä hänen kanssaan, ja sitten pitkään Hämeenlinnan kaupungissa eri porvarien ja erään kapteenin palveluksessa. Sukuharrastaja palaa hänen hämeenlinnalaisiin palveluspaikkoihinsa myöhemmin.

Taavetti Tuomaanpoika kuoli Hämeenlinnassa 1857 vanhuuden heikkouteen. Hänet merkittiin naimattomaksi kuolleiden luettelossa.

Lähteet: Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan, Janakkalan, Rengon ja Vanajan kirkonkirjat.

mmä

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Simaa ja työväen kävelyretki

Sukuharrastaja lueskeli aikansa kuluksi Hämeen Sanomien vappuaaton numeroa 110 vuoden takaa. Lehti ilmestyy yhä Hämeenlinnassa. Tästä linkistä pääsee katsomaan muitakin 30.4.1906 ilmestyneitä lehtiä, jotka Kansalliskirjasto on digitoinut.


Ilmoituksia

Vappuaattona mainostettiin - kuinkas muuten - simaa ja tippaleipiä. Erikseen olivat ilmoituksen laittaneet K. Wainikaisen Leipomo sekä A. M. Alénin kahvila, mikä lupasi simaa olevan useampaa lajia. Lisäksi pari simanvalmistajaa (Hugo Bastman ja C. O. Saxelin) ilmoitti, missä heidän juomiaan oli ostettavissa; mukana oli lista kauppiaista. (Klikkaa kuva isommaksi.)

Vuodenaikaan sopivasti K. G. Aholinin Jalkineliike mainosti kesäjalkineita, M. Willgren kevät- ja kesäkankaita, Ljuba Hambom naisten kesähattuja sekä Ida Andersson Kormun kartanosta Lopelta myi siemenkauraa.

Kesäasuntoja etsittiin jo silloin. 3 naishenkilöä halusi vuokrata kesäasunnon täysihoidolla. Joku muu etsi kalustettua kesä-huvilaa järven rannalta kauniilla paikalla, ei kovin kaukana rautatien asemalta.

Vappumenoja

Vappuhuveja ja muita menoja oli tiedossa vappupäivänä. Hämeenlinnan Raittiusseuran vappujuhla järjestettäisiin Kaupungin puistossa alkaen klo 4 j. pp. tai, jos ilma olisi epäsuotuisa, Raittiustalolla. -- Teatterisalissa taas olisi Helppotajuinen konsertti, jossa olisi kvartettilaulua ja soitettaisiin mm. Mozartin, Griegin ja Straussin sävellyksiä. -- Luth. evank. yhdistyksen rukoushuoneella järjestettäisiin perheiltama klo 6 i. p.

Työläisiä, niin naisia kuin miehiä, kehotettiin kokoontumaan vappuaamuna klo 10 e. pp. kaupungin torille, "josta järjestynäissä riveissä marssitaan puistoon. Työväen laulukirjat mukaan!" Toisaalla lehdessä mainittiin, ettei järjestymistä ammattikunnittain katsottu tarpeelliseksi, vaan järjestyttäisiin kaikki yhteen riviin, naiset kuitenkin etupäähän. Marssi-sana oli kaiketi liian latautunut, sillä rivi-ilmoituksessa toisaalla kerrottiin, että Hämeenlinnan Raittiusseura ottaisi osaa "Vapunpäivänä työväenjärjestön kävelyretkeen ja kokoontuu sen vuoksi klo 10 a. p. kaupungin torille".

Paikallisuutisia muualta läänistä

Hämeenlinnan mies Punaportista kaipasi Asikkalan miestä, jonka uskoi pettäneen häntä porsaskaupoissa. (Ilmoitus vasemmalla.)

Asikkalassa tehtiin karmea löytö, kun talollinen Juho Reinikkala oli hakemassa heiniä ja löysi metsastä vastasyntyneen lapsen ruumiin. Se oli ilmeisesti jätetty metsään jo edellisenä syksynä. Metsän eläimet olivat olleet paikalla, ja jäljellä oli tuskin muuta kuin luuranko. Lehden mukaan nimismies oli ryhtynyt tutkimaan asiaa.

Hausjärveltä taas kuului parempia uutisia. Työmiehet ilmoittivat kiitollisuudella, että heidän isäntänsä, Hausjärven Puujaan Sillantaustan uusi omistaja, oli lyhentänyt heidän työpäivänsä 11-tuntiseksi. Vuotta aikaisemmin oli entinen omistaja jo lyhentänyt päivää tunnilla, joten entisestä 13-tunnin päivästä oli nyt tullut 11-tuntinen.

Yhtenä asiana vappuaaton lehdessä olivat nimenmuutokset, mutta niitä kirjoituksia lienee syytä tarkastella vapun jälkeen.

Hyvää vappua ja kevättä!

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Leena löytyi Lopelta

Sukuharrastaja on nukkunut talviunta sitten viime itsenäisyyspäivän, mutta nyt kevätaurinko on tehnyt tehtävänsä, ja blogiin alkaa ilmestyä taas verkkaisia elonmerkkejä. Kaikessa hiljaisuudessa harrastus on jatkunut ja jotain pitkään pimennossa ollutta löytynytkin.

Kolme vuotta sitten maaliskuussa Oton ja Iidan sukua -blogi oli puoli vuotta vanha, ja sen kunniaksi harrastaja listasi ensin kuusi blogiaikansa löytöä ja sitten perään kuusi ratkaisematonta arvoitusta. Yksi arvoituksista oli esiäidin Leena Tuomaantyttären alkuperä. 

Varhaisin havainto Leenasta oli hänen muuttonsa Janakkalasta Sääksmäelle vuonna 1809, kun hän muuttokirjan mukaan oli 26-vuotias, mutta samainen muuttokirja jättää mainitsematta sen, mistä Janakkalan kylästä ja talosta hän Sääksmäelle lähti. Hänet oli merkitty syntyneeksi vuonna 1783 Lopella, josta ei ole säilynyt kastettujen luetteloja 1775-1784 väliseltä ajalta.



Päivänä muutamana sukuharrastaja viimein tuli siihen tulokseen, ettei ihmettä tapahdu eikä Leenan vanhemmat putkahda mystisesti sukutauluun ilman raakaa työtä. Tai ainakin raakaa rippikirjojen selailua. Tuntui helpommalta aloittaa Janakkalasta kuin Lopelta, sillä muuttokirjan mukaan Leena oli käynyt rippikoulunsa Janakkalassa. Oliko hän tullut sinne piiaksi Lopelta ennen rippikoulua? Vai oliko hän muuttanut sinne lapsena vanhempiensa kanssa?

Mutta mistä olisi paras alkaa Janakkalan rippikirjojen selailu? Sääksmäellä avioiduttuaan Leena palasi perheensä kanssa Tyrvännön kautta Janakkalan Sauvalaan Valajärven torppariksi. Sitten perhe kiersi Hattulan kautta Janakkalan Hakoisiin Tarpisen tilan lampuodiksi. Miten he päätyivät juuri noihin paikkoihin, sillä Leenan mies Antti Juhonpoika oli Sääksmäeltä kotoisin? Oliko Leena muuttanut Sääksmäelle jostain Hakoisten tai Sauvalan tienoilta, oliko siellä ehkä vielä sukulaisia jäljellä? 

Janakkalan rippikirjojen selailu tuotti tulosta, löytyi Tuomaantyttäriä ja -poikia, myös Leena Tuomaantyttären sisaruksia. 

Kävi ilmi, että hänen vanhempansa ja sisaruksensa olivat muuttaneet Lopelta Janakkalaan Sauvalan Hyvälammin torppaan Leenan ollessa 13-vuotias. Toistaiseksi varhaisin merkintä Leenasta löytyy Lopen rippikirjasta 1786-1791, jossa Leena on Tuomas Antinpojan (s. 1762) ja Sohvi Antintyttären (s. 1760) perheen esikoinen Topenon kylän Tirrassa. 

Lopen vihkitietoja ei ole säilynyt vuosilta 1783-1784, joten hieman avoimeksi jää, oliko Tuomas Antinpoika Leenan isä, mutta koko lapsuutensa ajan hänet on merkitty perheen tyttäreksi ja isompana hän lähtee piikomaan käyttäen isännimeä Tuomaantytär. Niinpä ainakin toistaiseksi sukuharrastaja pitää Tuomas Antinpoikaa hänen isänään.

Kuvassa on Santa Pirjon kirkko eli Lopen vanha kirkko, jonka on arveltu rakennetun 1600-luvun loppupuolella. Se on kesäisin auki vierailijoille. (Kuva: Wikimedia)

mmä