Kun esi-äiti Leena löytyi Lopelta, löytyivät myös hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Lapsista neljä syntyi Lopella ja neljä nuorempaa Janakkalassa Sauvalan Hyvälammin torpassa.
Leenan veli Taavetti Tuomaanpoika oli ensimmäinen Janakkalassa syntyneistä (s.1795). Poika varttui kotitorpassa ja oli vasta 14-vuotias, kun isä kuoli. Vanhemmat tyttäret lähtivät nuorina piikomaan ja menivät miehelään. Ehkä Taavetti pojista vanhimpana teki äitinsä kanssa taksvärkkiä, koska perhe jatkoi torpan pitoa vuosikausia isän kuoleman jälkeen. Alkuun oli renkejä töitä tekemässä, mutta kun nuoremmat veljet varttuivat, renkejä ei enää tarvittu.
24-vuotiaana Taavetti kuulutettiin ja vihittiin Rengossa. Morsian oli Uusikylän (Nyby) Jussilan eli Hovilan talon 17-vuotias tytär Leena Manuntytär (s. 1802). Taavetti tuli Jussilaan vävyksi, mutta ennen pitkää hänestä tuli isäntä, kun Leenan isä, vanhaisäntä Manu Manunpoika, vetäytyi syytingille.
Viisitoista vuotta asuttiin Jussilan tilaa, perhe kasvoi seitsemällä lapsella. Sitten taloon tuli uusi isäntäväki. Sukuharrastaja ei ole selvittänyt syytä Taavetin ja Leenan perheen lähtöön, mutta he muuttivat lokakuussa 1835 Vanajaan Iso-Luolajaan. Taavetista tuli lampuoti Nikkilän taloon, jonka omisti leskirouva Muren Hämeenlinnasta.
Nikkilässä perhettä kohtasi valtava murhe heti seuraavava vuonna, ja puolet perheenjäsenistä peitettiin kirkkomaan multiin. Ensin menehtyi nuorin lapsista, Antti (1834-1836), tuntemattomaan sairauteen elokuussa. Kuukautta myöhemmin äiti Leena kuoli punatautiin. Seuraavassa kuussa tuoni vei kaksi lasta lisää, Kustaavan (1829-1836) ja Marian (1832-1836). Isä Taavetti ja neljä vanhinta lasta selvisivät jatkamaan elämäänsä.
Mahtoiko Taavetti koskaan toipua menetyksistään? Naimisiin hän ei mennyt toista kertaa ja loppuelämänsä hän työskenteli renkinä tai itsellisenä eri palveluspaikoissa, ensin viisi vuotta Vanajan Iso-Luolajan taloissa, kun lapsia oli vielä hänen kanssaan, ja sitten pitkään Hämeenlinnan kaupungissa eri porvarien ja erään kapteenin palveluksessa. Sukuharrastaja palaa hänen hämeenlinnalaisiin palveluspaikkoihinsa myöhemmin.
Taavetti Tuomaanpoika kuoli Hämeenlinnassa 1857 vanhuuden heikkouteen. Hänet merkittiin naimattomaksi kuolleiden luettelossa.
Lähteet: Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan, Janakkalan, Rengon ja Vanajan kirkonkirjat.
mmä
Leenan veli Taavetti Tuomaanpoika oli ensimmäinen Janakkalassa syntyneistä (s.1795). Poika varttui kotitorpassa ja oli vasta 14-vuotias, kun isä kuoli. Vanhemmat tyttäret lähtivät nuorina piikomaan ja menivät miehelään. Ehkä Taavetti pojista vanhimpana teki äitinsä kanssa taksvärkkiä, koska perhe jatkoi torpan pitoa vuosikausia isän kuoleman jälkeen. Alkuun oli renkejä töitä tekemässä, mutta kun nuoremmat veljet varttuivat, renkejä ei enää tarvittu.
 |
| Rengon Pyhän Jaakon kirkko 1400-luvulta |
24-vuotiaana Taavetti kuulutettiin ja vihittiin Rengossa. Morsian oli Uusikylän (Nyby) Jussilan eli Hovilan talon 17-vuotias tytär Leena Manuntytär (s. 1802). Taavetti tuli Jussilaan vävyksi, mutta ennen pitkää hänestä tuli isäntä, kun Leenan isä, vanhaisäntä Manu Manunpoika, vetäytyi syytingille.
Viisitoista vuotta asuttiin Jussilan tilaa, perhe kasvoi seitsemällä lapsella. Sitten taloon tuli uusi isäntäväki. Sukuharrastaja ei ole selvittänyt syytä Taavetin ja Leenan perheen lähtöön, mutta he muuttivat lokakuussa 1835 Vanajaan Iso-Luolajaan. Taavetista tuli lampuoti Nikkilän taloon, jonka omisti leskirouva Muren Hämeenlinnasta.
Nikkilässä perhettä kohtasi valtava murhe heti seuraavava vuonna, ja puolet perheenjäsenistä peitettiin kirkkomaan multiin. Ensin menehtyi nuorin lapsista, Antti (1834-1836), tuntemattomaan sairauteen elokuussa. Kuukautta myöhemmin äiti Leena kuoli punatautiin. Seuraavassa kuussa tuoni vei kaksi lasta lisää, Kustaavan (1829-1836) ja Marian (1832-1836). Isä Taavetti ja neljä vanhinta lasta selvisivät jatkamaan elämäänsä.
Mahtoiko Taavetti koskaan toipua menetyksistään? Naimisiin hän ei mennyt toista kertaa ja loppuelämänsä hän työskenteli renkinä tai itsellisenä eri palveluspaikoissa, ensin viisi vuotta Vanajan Iso-Luolajan taloissa, kun lapsia oli vielä hänen kanssaan, ja sitten pitkään Hämeenlinnan kaupungissa eri porvarien ja erään kapteenin palveluksessa. Sukuharrastaja palaa hänen hämeenlinnalaisiin palveluspaikkoihinsa myöhemmin.
Taavetti Tuomaanpoika kuoli Hämeenlinnassa 1857 vanhuuden heikkouteen. Hänet merkittiin naimattomaksi kuolleiden luettelossa.
Lähteet: Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan, Janakkalan, Rengon ja Vanajan kirkonkirjat.
mmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti