maanantai 30. syyskuuta 2019

Vilkaisu vanhoihiin arvoituksiin

Tässä kuussa tuli kuluneeksi seitsemän vuotta Oton ja Iidan sukua -blogin aloituksesta. Alussa tarinoita kertyi vanhasta varastosta, jo aikaisemmin harrastuksen myötä ihmettelyä herättäneistä asioista, mutta parin ensimmäisen vuoden jälkeen tahti on hidastunut ja viime aikoina todella hiipunut. Täällä sitä kuitenkin vielä ollaan.


Puoli vuotta blogin aloituksen jälkeen sukuharrastaja keräsi koosteen kuudesta löydöstä alkukuukausien ajalta. Sitä seurasi kuusi arvoitusta, jotka vielä etsivät ratkaisuaan. Nyt voisi olla kiva tarkastella, mitä noille arvoituksille kuuluu tätä nykyä.

1. Anna Reinontyttären (Reinholdsdotter) arvoitus on vielä ratkaisematta. Hän saapui  Sääksmäelle vuonna 1789, rippikirjan mukaan Vanajan seurakunnasta, mutta harrastaja ei ole onnistunut jäljittämään hänen aikaisempia vaiheitaan tai vanhempiaan.

2. Annan miniän Leena Tuomaantyttären arvoitus sen sijaan selvisi. Etsinnässä Leenan lapsuuden perhe löytyi rippikirjoista Lopelta, vaikka sikäläisestä syntyneitten luettelosta puuttuukin kriittisten vuosien syntyneet.

3. Pohdintaa aiheutti se, löytyykö asiakirjoja orposisarusten Leenan ja Pauliinan joutumisesta ruotuvaivaiseksi. Jotain löytyi, kun tutkailin seurakunnan vaivaisruotuluetteloja ja tilikirjoja. Siitä kirjoitin otsikolla "10-vuotiaana ruodun elätettäväksi".

4. Liisa Juhontyttären syntyperää ounastelin, mutta varmistusta ei ole löytynyt.

5. Kyselin, löytyykö asiakirjoja punaisten vankileireillä olleista ja sieltä vapautuneista. Heti kohta tuli kirjoitukseen kommentti, jossa Sukututkijan loppuvuosi -blogin Kaisa Kyläkoski vinkkasi Arkistojen portti -sivuston sisällissodan teemasivulle. Se johti silloin Kansallisarkistoon tutkimaan ja löytämään valtiorikosylioikeuden asiakirjoja. Sittemmin niitä on digitalisoitu ja niihin on pääsy kotikoneelta.

6. Viimeisenä askarrutti eräs esi-isä, joka kuoli rautatiellä vuonna 1868. Ehkä rakentamassa Pietarin rataa? Asia on saanut levätä. Nyt elokuussa harrastaja sattui Kärkölään paikkaan, jonka nimi on Radanrakentajien kalmisto 1868-1870. Myös Lahdessa ja Nastolassa on hautausmaat,  jonne on haudattu ratatöissä kuolleita, mutta sijainniltaan Kärkölä on lähinnä esi-isän kotitaloa. Kalmistolta löytyy kyltti, joka kertoo, että vaikka haudatuista ei ole nimiluetteloa, työssä olleista on pidetty työkuntaluetteloa. Sairaalassa hoidetuista piirilääkäri kirjoitti raportteja. Näitä luetteloita ja raportteja voisi ehkä seuraavaksi metsästää.

Vanhojen arvoitusten tilanne on siis 3-3: kolme ratkennutta, kolme edelleen ratkaisematonta. Saattaisi myös olla paikallaan koota uusi lista tuoreemmista arvoituksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti