Pälkäneen vanha kivikirkko

Pälkäneen vanha rauniokirkko on paikka, jossa monet seudulla matkailevat  pysähtyvät.

Vanha kivikirkko rakennettiin 1400-1500-lukujen vaihteessa, ja se palveli pälkäneläisten sseurakunnallisen elämän tyyssijana melkein 350 vuotta, kunnes 1839 rakennettiin uusi tiilikirkko. Kivikirkko oli jäänyt pieneksi seurakunnalle ja se oli pikkuhiljaa hajoamassa. Uuden kirkon valmistuttua sen annettiin raunioitua.

Kivikirkkoa oli kyllä korjattu vuosisatojen kuluessa useaan otteeseen, kun seiniin oli tullut halkeamia. Kirkkoa rakennettaessa se oli ollut noin 400 metrin päässä järven rannasta, eikä olisi ollut ihme, jos kevättulvat olisivat ulottuneet joinain vuosina kirkon perustuksiin saakka. Ilmeisesti jokin luonnonmullistus repi Pälkänevettä ja Mallasvettä yhdistävän Kostianojan kunnon joeksi ja koskeksi, Kostianvirraksi, 1600-luvun alussa. Sen seurauksena läheisen Pälkäneveden pinta laski useita metrejä ja kirkkokin oli sen jälkeen paljon kauempana järven rannasta.

1600- ja 1700-luvuilla kirkkoa korjattiin tämän tästä ja siihen rakennettiin uusia osiakin. Sukuharrastajalle erityisen mielenkiintoinen on maininta, että vanha kellotapuli purettiin 1761-1762 ja muurarimestari Tuomas Hägerin johdolla rakennettiin uusi tapuli. Parikymmentä vuotta myöhemmin samainen muurarimestari laati suunnitelman liian pieneksi jääneen kirkon laajentamiseksi, piirustuksineen kaikkineen, mutta seurakuntalaiset eivät syttyneet ajatukselle, vaan päättivät rakentaa uuden tiilikirkon.

Kuka oli muurarimestari Tuomas Häger? Siihen sukuharrastaja palaa tarkemmin seuraavassa blogikirjoituksessaan.

Pälkäneen vanhan kivikirkon vaiheista lähteenä on käytetty selontekoa Pälkäneen keskiaikaisen kirkon restaurointi- ja tutkimushistoria (Päivi Hakanpää, Museovirasto 2009). Selonteon sivulta 5 löytyy Karl von Kügelgenin maalaus vanhasta kirkosta vuodelta 1818 - siinä on kellotapuli vielä mukana. Ehkä Thomas Hägerin rakentama?

Kuva: Anneli Salo (Wikimedia Commons, CC-BY-SA 3.0)

apä