Rengin elämä

Näin pyhäinpäivänä muistetaan rajan taakse siirtyneitä läheisiä, joten on sopiva aika muistaa jo aikaa sitten pois nukkunutta esivanhempaa. Siksi palaan vielä kerran Kaapo Annanpoikaan.

Vanhan sadonkorjaajan ateria.
Léon Augustin Lhermitte  (n. 1886) , 
via Wikimedia Commons.

Kaapo Annanpoika syntyi kaksisataa vuotta sitten (1812) ja eli rengin elämän, jonka luulen olleen melko tavallinen siihen aikaan palvelusväen joukossa. Tavallinen tai ei, nuhteettomalta Kaapo vaikuttaa, sillä kirkonkirjoihin ei ole kertynyt  merkintöjä rikoksista tai ripityksistä, vain tiedot syntymästä ja kasteesta, avioliittoon vihkimisestä, kuolemasta ja hautaamisesta sekä lukuisista muutoista talosta toiseen.

Kaapo syntyi Lammin Onnenvuoren kylän Uotilassa (kirkonkirjassa Otila) piika Annan aviottomana poikana. Isä kyllä tunnusti hänet, mutta nimeä Kaapo ei isältään saanut, vaan kantoi merkkiä au-lapsen osastaan äidinnimessään. Kaapon äiti Anna Kaapontytär syntyi vuonna 1788 Padasjoen Vesijaon kylässä Tervakosken torpassa vanhempiensa torppari Kaapo Kaaponpojan (s. 1759) ja Sohvi Matintyttären (s. 1766) esikoisena.

Kaapo asui lapsuutensa Padasjoella Vesijaolla, mutta nuoruudessaan vietti useita vuosia Luopioisissa. Parinkymmenen ikäisenä hän sitten asettui Padasjoelle ja työskenteli loppuelämänsä renkinä monessa eri talossa Vesijaon ja Tervakosken kylissä. Toritun kylästä löytyi puolisoksi piika Eeva Sohvi Heikintytär (s. 1812 Kuhmoinen), jonka kanssa Kaapo vihittiin vuonna 1834. Lapsia he saivat seitsemän: Heikin (s. 1835), Eeva Kaisan (s. 1837), Saara Loviisan (s. 1840), Juhon (s. 1842), Jeremiaan (s. 1845), Juhon (s. 1847 ), Karoliinan (s. 1849) ja Kaapon (s. 1851). Näistä Eeva Kaisa, ensimmäinen Juho ja Jeremias kuolivat jo lapsina.

Alkuvuodesta 1868 Eeva Sohvi kuoli. Kaapo avioitui uudelleen Luopioisista muuttaneen piika Anna Maija Erkintyttären (s. 1836) kanssa. Toisesta  avioliitosta syntyi perheeseen vielä yksi lapsi, Severi (s. 1870), mutta jo ennen vuoden päättymistä isä Kaapo menehtyi lavantautiin 58-vuotiaana Padasjoen Tervakosken Pellin talon renkinä.

amä

Kissanviikko

Pyhäinpäivän aikaan vuosipalkolliset eli piiat ja rengit saivat viikon tai kaksi vapaata. Oli kissanviikko, kuten Lammilla sanottiin. Padasjoen historia (Uuno Pulkkila, 1984) puhuu itsellisviikosta. Jossain muualla oli runtuviikko. Anneli Hänninen kirjoittaa Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kotisivuilla:

"Silloin piiat ja rengit saattoivat mennä lapsuu-denkotiinsa, tai mikäli sellaista ei ollut, jäädä taloon viettämään vapaa-aikaa. Talo antoi kummassakin tapauksessa ruoan loma-ajaksi.

... oli mahdollista myös vaihtaa taloa, tai jos ei vielä ollut palveluspaikassa, hankkia sellainen. Syksyllä, usein Mikon päivän seutuun, oli tapana pitää pestuupäiviä tai pestuumarkkinoita, joilta talolliset hankkivat palkollisia seuraavaksi vuodeksi. Työsuhde alkoi marraskuussa..." 

 "Kissavviikko om pyhäimpäiväj jälkie, kum palkolliiset o irrollaa." (Lammi) 

"Pyhämiehenä annettiin kissanviikoksi palvelijalle limppu, juusto ja lampaanjalka." (Nurmijärvi) 

Vuosipalkolliset olivat aikansa pätkätyöläisiä. Esi-isäni Kaapo Annanpoika oli renkinä taloissa ja torpissa koko elämänsä. Laskin, että 18 vuoden ikäisestä alkaen hänelle kertyi seuraavien 30 vuoden aikana parikymmentä pestuupaikan vaihtoa. Ja siinä muuttojen välissä hän vietti häitä Eeva Sohvinsa kanssa ja perhe kasvoi kahdeksalla lapsella.

Näin marraskuun ensimmäisenä päivänä, uuden pestuuvuoden alussa, ajattelen suurella myötätunnolla renki-Kaapoa ja hänen vaimoaan, jotka usein vuosittain kokosivat vähäiset kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat lapsikatraansa kanssa uuteen taloon.

Kuvassa Pekka Halosen Niittomiehet (1891) (via Wikimedia Commons)

Kaapo Annanpojan jäljillä

Olen useamman kerran etsinyt äitini isoäidin isoisän syntyperää päätymättä mihinkään varmaan. Nyt langanpää tuntuu löytyneen, ja sukuharrastajalla on aihetta löytämisen iloon. :-) 

Kaapo Annanpojan (s. 1812) nimi tuli esiin esiäitini kastetiedoissa, joissa hänet oli merkitty kastettavan tyttölapsen isäksi. Perheen rippikirjamerkinnöistä Padasjoelta löytyi Kaapon tarkka syntymäaika. Mutta Kaapoa ei löydy kastettujen luettelosta syntymävuoden kohdalta, ei edes lähivuosilta. Avuksi tuli Suomen Sukututkimusseuran  Hiski, jonka haulla löytyi naapuripitäjästä Lammilta Onnevuoren kylässä aviottomana syntynyt Gabriel, jonka äidin nimi on Anna. Mutta sen enempää piika Annaa kuin Kaapoakaan en nähnyt syntymäkylän talojen rippi- tai lastenkirjoissa. Annasta näkyi Hiskissä isännimi, sekin Kaapo, ja ikä 24 vuotta.

Miten siitä eteenpäin? Hiskin mukaan Lammilla ei ole syntynyt aivan tuonikäistä Anna Kaapontytärtä. Naapuripitäjistä Padasjoelta löytyy yksi sopiva, samoin Tuuloksesta, ja Luopioisista kaksi. Kuka heistä voi olla se oikea Anna? Harrastukseni alkukuukausina etsin jotain vihjettä Annasta lähinnä Lammin rippikirjasta, josta toivoin suuntaa hänen syntymäpitäjäänsä. Turhaan.

Kaapon elämänvaiheita seurasin Padasjoen rippikirjoista esi-äitini syntymästä alkaen taaksepäin. Kovin pitkälle nuoruusvuosiin en päässyt, kun tuli kohta, jossa viittaus edellisen renkipaikan rippikirjan sivulle oli harmittavasti mustan tahran alla. Niinpä Kaapon tausta on jäänyt tutkimattomaksi.

Nyt tartuin etsintään uusin silmin. Ja kappas, mustetahran kulmasta erottuukin seuraavan rippikirjan sivun ensimmäinen numero ja pieni aavistus toistakin. Matkan varrella olen ehkä myös oppinut lukemaan tuon ajan kirjaimia ja numeroita paremmin. Kohtuullisen selailun jälkeen päädyn sivulle, jolta löytyy tieto Kaapon ripille pääsystä ja paristakin muutosta Luopioisista Padasjoelle ja paluusta takaisin sinne siinä välissä, kaikki samalla sivulla, "u. b." eli ilman muuttokirjoja. Kun kirjoja ei ole, en pääse helposti näkemään, mistä Luopioisten kylästä hän tuli ja meni.

Sen jälkeen tuntuu pelkältä sattumalta, että jollain aikuisen Kaapon rippikirjan sivulla silmiini sattuu aivan eri kohdasta piika Anna Kaapontytär, jonka syntymävuosi täsmää ja josta löydän viittauksen muuttokirjaan Padasjoelta Luopioisiin vuonna 1826. Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta löydän haulla Luopioisten seurakunnan kohdalta heille muista  seurakunnista saapuneet muuttokirjat, ja ... sieltä löytyy Anna Kaapontytär ja poikansa Kaapo Annanpoika ja pari nuorempaa sisarusta, syntymäaikoineen kaikkineen! Anna oli se Padasjoella vuonna 1788 syntynyt, jonka Hiski löysi.

Siitä sattumasta voisi tietysti tehdä tavankin, siis rippikirjan sivun silmäilystä ohi sen varsinaisen etsittävän ja löytyneen. Perheenjäsenet usein päätyivät samoihin taloihin palvelukseen. Kaapon perheeseen palaan vielä toisella kertaa.

amä

Uutisen leviämisvauhti 1830-luvulla

Innostuin tekemään lisää hakuja Historiallisesta sanomalehtikirjastosta, joten palaan vielä Turussa 1833 häkään kuolleisiin, joista jo aikaisemmin kirjoitin.

Miten nopeasti kulkivat uutiset Suomessa 1830-luvulla? 

Kun surullinen tapaus oli sattunut Turussa 1833 helmikuun 20. päivän vastaisena yönä, ensimmäinen löytämäni uutinen siitä julkaistiin samassa kaupungissa keskiviikkona 27.2. Åbo Tidningar -lehdessä, siis viikon kuluttua tapahtuneesta. Suomen ensimmäinen sanomalehti  kertoi seikkaperäisesti, miten miehet kylmissään olivat majoittuneet kauppias Scharlinin tiloihin "wid Urseniigatan" (lienee nykyinen Ursininkatu) ja sytyttäneet tulen tupaan ja laittaneet ruokaa ja syötyään käyneet levolle ja miten kauppias oli tullut tupaan aamulla herättämään miehiä, jotka ilmeisesti olivat nukkuneet niin sanotusti pommiin.

Puolitoista viikkoa tapahtuneesta 2.3. asia uutisoitiin Turussa Åbo Underrättelser -lehden etusivulla ja pääkaupungissa Helsingfors tidningar -lehdessä numero 18 muitten kotimaan uutisten joukossa. Samana päivänä asia mainittiin myös Oulun Wiikko-Sanomissa numero 9.

Kaikkein kauimmin eli yli kaksi viikkoa uutinen kulki Viipuriin, jonne uutiset ja läntisen Suomen sanomalehdet saapuivat mahdollisesti hevoskyydillä. Sanan Saattaja Wiipurista numerossaan 10 kirjoitti 9.3. näin:

"T u r u s s a  on 20. päiw. helmekuussa yhdeksän talonpoikaa, jotka tuliwat sinne markinoille, kuollut haikuun, yhteen tupaan, hökari Scharlinin kartanossa. Kuusi miestä, jotka oliwat samassa seurassa wirkeniwät jälleen, awun saatua lääkäriltä. Suurin osa näistä onnettomista maanmiehistä oli Lammin pitäjästä Hämeen
maalla."

api