9.3.1943

Tasan 80 vuotta sitten 18-vuotias asevelvollinen lähti kotitilaltaan Etelä-Hämeestä alokaskoulutukseen. Äiti ja kuvanottaja saattoivat lähtijän Riihimäen asemalle, ehkä mukana oli muitakin. Juna vei nuoren miehen ensin Haminaa kohti, ja sieltä matka aikanaan jatkui Itä-Karjalaan.

Kuvassa ovat isäni ja isoäitini Riihimäen kauppalassa 9.3.1943.

Vilkaisu vanhoihiin arvoituksiin

Tässä kuussa tuli kuluneeksi seitsemän vuotta Oton ja Iidan sukua -blogin aloituksesta. Alussa tarinoita kertyi vanhasta varastosta, jo aikaisemmin harrastuksen myötä ihmettelyä herättäneistä asioista, mutta parin ensimmäisen vuoden jälkeen tahti on hidastunut ja viime aikoina todella hiipunut. Täällä sitä kuitenkin vielä ollaan.

Puoli vuotta blogin aloituksen jälkeen sukuharrastaja keräsi koosteen kuudesta löydöstä alkukuukausien ajalta. Sitä seurasi kuusi arvoitusta, jotka vielä etsivät ratkaisuaan. Nyt voisi olla kiva tarkastella, mitä noille arvoituksille kuuluu tätä nykyä.

1. Anna Reinontyttären (Reinholdsdotter) arvoitus on vielä ratkaisematta. Hän saapui  Sääksmäelle vuonna 1789, rippikirjan mukaan Vanajan seurakunnasta, mutta harrastaja ei ole onnistunut jäljittämään hänen aikaisempia vaiheitaan tai vanhempiaan.

2. Annan miniän Leena Tuomaantyttären arvoitus sen sijaan selvisi. Etsinnässä Leenan lapsuuden perhe löytyi rippikirjoista Lopelta, vaikka sikäläisestä syntyneitten luettelosta puuttuukin kriittisten vuosien syntyneet.

3. Pohdintaa aiheutti se, löytyykö asiakirjoja orposisarusten Leenan ja Pauliinan joutumisesta ruotuvaivaiseksi. Jotain löytyi, kun tutkailin seurakunnan vaivaisruotuluetteloja ja tilikirjoja. Siitä kirjoitin otsikolla "10-vuotiaana ruodun elätettäväksi".

4. Liisa Juhontyttären syntyperää ounastelin, mutta varmistusta ei ole löytynyt.

5. Kyselin, löytyykö asiakirjoja punaisten vankileireillä olleista ja sieltä vapautuneista. Heti kohta tuli kirjoitukseen kommentti, jossa Sukututkijan loppuvuosi -blogin Kaisa Kyläkoski vinkkasi Arkistojen portti -sivuston sisällissodan teemasivulle. Se johti silloin Kansallisarkistoon tutkimaan ja löytämään valtiorikosylioikeuden asiakirjoja. Sittemmin niitä on digitalisoitu ja niihin on pääsy kotikoneelta.

6. Viimeisenä askarrutti eräs esi-isä, joka kuoli rautatiellä vuonna 1868. Ehkä rakentamassa Pietarin rataa? Asia on saanut levätä. Nyt elokuussa harrastaja sattui Kärkölään paikkaan, jonka nimi on Radanrakentajien kalmisto 1868-1870. Myös Lahdessa ja Nastolassa on hautausmaat,  jonne on haudattu ratatöissä kuolleita, mutta sijainniltaan Kärkölä on lähinnä esi-isän kotitaloa. Kalmistolta löytyy kyltti, joka kertoo, että vaikka haudatuista ei ole nimiluetteloa, työssä olleista on pidetty työkuntaluetteloa. Sairaalassa hoidetuista piirilääkäri kirjoitti raportteja. Näitä luetteloita ja raportteja voisi ehkä seuraavaksi metsästää.

Vanhojen arvoitusten tilanne on siis 3-3: kolme ratkennutta, kolme edelleen ratkaisematonta. Saattaisi myös olla paikallaan koota uusi lista tuoreemmista arvoituksista.

Rakuuna Antti Grafbergin sotilasura (osa 2/2)

Viime kirjoituksessa sukuharrastaja selvitti rakuuna Antti Grafbergin sotilasuran ja perheen alkuvaiheita Hausjärven Turkhaudan Noukkalassa, missä Antti palveli ruodussa 56 Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentissä (UHRR). Kului toistakymmentä vuotta, ja Antti joutui rakuunana tositoimiin. 

Eurooopassa käytiin 1756-1763 Seitsenvuotista sotaa, jossa Iso-Britanniaa ja sen liittolaista Preussia vastaan soti Ranskan, Saksin, Itävallan ja Espanjan liittoutuma. Ruotsi liittyi mukaan julistamalla sodan kesällä 1757, sillä se näki tilaisuutensa tulleen laajentaa alueitaan Pommerissa. Ruotsin ja Preussin välistä sotaa sanotaan Pommerin sodaksi.

Uudenmaan ja Hämeen rakuunoiden lippu.
(GNU FDL 1.2)

Ainakin suomalaisia jalkaväkijoukkoja osallistui Pommerin sotaan koko sen keston ajan. Vuonna 1761 Pommeriin lähetettiin neljän komppanian eli 500 miehen komennuskunta Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentistä. Rykmentin seurakunta piti rippikirjaa Pommerin sodan komennuskunnasta 1761-1762, ja sen sivuilta löytyy rakuuna no 56 "Anders Grafberg". Monen nimen kohdalla merkittiin niin komennuskuntaan saapumisen kuin sieltä lähtemisen päivämäärä, mutta Antin kohdalla näitä ei syystä tai toisesta merkitty. Useimmat saapuivat loppuvuodesta 1761, esimerkiksi Janakkalan Kiipulan rakuuna no 58 "Zachris Gillberg" saapui 20/12 1761. Monen kohdalla merkittiin komennus päättyneeksi kesäkuussa 1762, esimerkiksi Hausjärven Turkhaudan toinen rakuuna no 55 "Juho Alrooth" päätti Pommerin komennuksensa 20/6 1762.

Kesäkuinen komennuksen loppuminen täsmäsi ajallisesti sen kanssa, että Ruotsin osalta Pommerin sota oli päättynyt Hampurin rauhaan 22/5 1762. Sen jälkeen joukot kotiutettiin vähitellen meren yli Suomeen. Antti Grafberg ei kuitenkaan koskaan päässyt kotiin asti, sillä UHRR:n vuoden 1763 katselmuksessa hänen kerrottiin kuolleen heinäkuun viimeisenä päivänä 1762 paikassa, jonka kirjoitetun asun saattaisi, ehkä, tulkita olevan "Hangeudd". Sodan jälkeen suomalaiset sotilaat kuljetettiin meren yli Hankoniemelle ja Helsinkiin. Menehtyikö Antti sotaretken rasituksiin, nälkään ja sairauteen Hankoniemellä, matkalla perheensä luokse? Hänen hevosensa sanottiin olevan tummanruskea, 7 vuotta vanha valakka, joka oli saatu Pommerissa, ja se jatkoi elämäänsä sotaratsuna Suomessa.

Antti-rakuunan elämän loppuvaiheista on tieto, mutta alkuvaiheista sukuharrastaja ei ole päässyt vielä perille. Jälkikasvusta harrastaja arvelee, että rakuunan neljästä (tiedetystä) pojasta isän kaima Antti Antinpoika päätyi aikamiehenä Janakkalan Uhkoilaan seppä Utterin vävyksi. Arvelu on vasta arvelua, joka nojautuu merkintään syntymäpäivästä ja -paikasta Janakkalan rippikirjassa, ne kun ovat samat kuin rakuuna Grafbergin pojalla. Ehkä joskus löytyy vahvempaa todistetta asiasta.

mmä

Lähteet:
UHRR:n seurakunnan rippikirja Pommerin komennuskunnalle 1761-1762 (Digitaaliarkisto)
UHRR:n Luetteloita 1762-1763 (Vakinaiset) (SSHY:n jäsenille)
Vesa Hänninen: Kun esi-isä Pommerin sotaan lähti ... (Salon Seudun Sukututkijat)

Kronoskaf-sivusto, joka on Seitsemän vuoden sotaan keskittyvä vapaa, Wikipedian kaltainen tietosanakirja (englanninkielinen). Sen Ruotsin armeijaa koskevaa osuutta on täydennetty viimeisen viikon aikana. Luettu esim.:
       Ruotsin armeija
       1761 - Ruotsin kamppanja Pommerissa - Talvi
       Uudenmaan ja Hämeen rakuunat

Rakuuna Antti Grafbergin sotilasura (osa 1/2)

Nuori mies Antti Sakariaanpoika ilmestyy Hausjärvelle Turkhaudan kylään kesäkuussa 1747. Syy on ilmeinen. Ruotu 56 Noukkalan rusthollissa on ollut ilman rakuunaa vuodesta 1744 lähtien, ja Antti värvätään tehtävään. 

UHRR:n univormu vuosimallia 1779 (kuva vuodelta 1783).
Upseeri vasemmalla, rakuuna oikealla. (CC-PD)

Wikipedian mukaan rakuuna on sotilas, joka taistelee jalan, mutta liikkuu ratsain.  Noukkalan ruodun 56 tehtävänä on varustaa rakuuna Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentin (UHRR) everstiluutnantin komppaniaan. Kolmas päivä kesäkuuta vuonna  1747 ruodun uudeksi rakuunaksi hyväksytään Antti (Anders) Sakariaanpoika ja tiedot kirjataan värväysluetteloon: 20-vuotias, naimaton, syntynyt Janakkalan pitäjässä ja Konttilan kylässä. Kovinkaan usein ei värvätyn syntymäpaikkaa kerrottu sotilasrullissa kylän tarkkuudella, mutta Antin kohdalla niin tehtiin. Sopivaa Janakkalassa syntynyttä Antti Sakariaanpoikaa ei ole kuitenkaan sukuharrastajan silmiin sattunut, mutta sen verran Janakkalan rippikirjat paljastavat, että Konttilan Paavolassa oli vuoden 1747 tienoilla renkinä Antti Sakariaanpoika, joka sitten lähti sieltä Turkhaudalle, eli samasta Antista on varmaan kysymys.

Värvätty rakuuna asettuu Noukkalaan ja löytää uudelta asuinpaikaltaan muutakin kuin sotilaan työt: Hausjärven seurakunnan vihittyjen luettelo tietää kertoa, että uudenvuodenpäivänä 1749 Turkhaudalla vihitään muuan rakuuna Grafberg ja leski Liisa Matintytär.

Ruotusotilaat osallistuvat joukkojen tarkastuksiin ja katselmuksiin säännöllisesti. Avioliiton solmimista seuraavana vuonna 1750 UHRR:n everstiluutnantin komppanian katselmuksessa kerrotaan ruodun 56 rakuunasta, että hän on nimeltään Anders Grafberg, palvellut 3 vuotta, iältään 24-vuotias ja naimisissa eikä taida mitään käsityöammattia. Anttimme on siis värväyksen jälkeen saanut sotilasnimen Grafberg ja mennyt naimisiin.

Hausjärven seurakunnan rippikirjoja on tallella vasta vuodesta 1771 eteenpäin, joten rakuunan perheen varhaisia vaiheita ei pääse tarkastelemaan rippikirjoista. Syntyneitten luetteloita löytyy vuosilta 1723-1741 ja jälleen vuodesta 1754 alkaen, ja ne tietävät kertoa, että rakuuna Antille ja hänen Liisa-vaimolleen syntyi ainakin neljä poikaa: Eerikki vuonna 1754, Simo 1756, Antti 1758 ja Juho 1761. On hyvin mahdollista, että perheeseen syntyi lapsia jo ennen vuotta 1754, koska avioliitto solmittiin 1749.

Antti-rakuunan myöhemmistä vaiheista lisää seuraavassa kirjoituksessa.

mmä


Lähteet:
Hausjärven seurakunnan vihittyjen ja syntyneitten luettelot.
UHRR everstiluutnantin komppanian värväysluettelo vuonna 1747 ja katselmus vuonna 1750.