X niin kuin Xandra Maria ja hinkuyskä

Muuan esiserkku sai kasteessa nimekseen Xandra Maria. Kun sukuharrastaja näki nimen Padasjoen seurakunnan lastenkirjassa, oli hän aivan varma, että nimi kokonaisuudessaan olisi Alexandra, mutta ei, kastettujen luettelossa seisoi selvästi Xandra. Tyttöstä lienee silti kutsuttu Santraksi tai muulla suomalaiseen suuhun sopivalla nimellä.

Xandra Maria Joonaksentyttären (s. 1856) isä oli tytön syntyessä sotilas, joka oli saanut nimen Mörk. Perhe asui silloin Nyystölän kylän Tulppalassa - heidän kohtaloistaan nälkävuosina olen kirjoittanut blogini alkutaipaleella.

Xandran elämä jäi kovin lyhyeksi; hän ei ehtinyt nähdä neljättä syntymäpäiväänsä, kun hän kuoli hinkuyskään juhannuksen alla 1860. Siihen aikaan perhe asui Nyystölän Pekkolassa ja isä oli entinen sotilas.

Lovis Corinth: Sairas lapsi (1918) (NGA Images)

Hinkuyskä vei tuohon aikaan paljon pikkuväkeä liian aikaiseen hautaan. Padasjoen seurakunnassa Xandran kuolinvuonna kirjattiin 13 lapselle kuolinsyyksi hinkuyskä, "kikhosta". Vanhimmat heistä olivat 4-vuotiaita, nuorimmat pieniä vauvoja. Hinkuyskään kuolleita lapsia oli eri kylissä touko-joulukuussa eikä tauti näyttänyt olevan sen erityisemmin kohtalokas mihinkään tiettyyn aikaan vuodesta tai missään tietyssä pitäjän osassa. Arno Forsiuksen artikkelissa mainitaan, että 1800-luvun loppupuolella noin 7 % hinkuyskään sairastuneista 2-5-vuotiaista kuoli tautiin, alle 1-vuotiaista jopa 25 %.  

amä

V niin kuin Valfrid, W niin kuin Walfrid (1899-1918)

Valfrid Ahllund eli lyhyen elämän, josta ei murheita puuttunut, ainakaan näin satakunta vuotta myöhemmin arvioiden. Juuri ne surulliselta kuulostavat asiat ja tiedot ovat jälkipolville säilyneet toisin kuin ilon ja onnen päivät, joita niitäkin on saattanut nuoren miehen elämään mahtua.

Valfrid syntyi 1899 piian aviottomana poikana Luopioisissa Padankoskella. Iita-äiti oli tullut edellisenä vuonna Palon taloon piikomaan eikä pojan isästä ole tarkempaa tietoa. Jonkin ajan kuluttua Valfrid ja äitinsä muuttivat Ämmätsän kylään.

Muuton jälkeen elämästä tuli erilaista. Pojan ollessa neljän vuoden vanha äiti vihittiin Mäkelän talon rengin kanssa. Mutta voih! Onnea kesti vain tuokion, sillä tasan neljän kuukauden kuluttua häistä tuore aviovaimo sairastui ja kuoli keuhkokuumeeseen.

Valfrid jäi orvoksi ja asumaan samaan taloon, missä oli ollut äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Ehkä tämä huolehti pojasta? Isäpuoli solmi uuden avioliiton muutamaa vuotta myöhemmin, mutta silloin poika oli jo melkein 9-vuotias.

Punavankeja Hämeenlinnan torilla 26.4.1918. (Wikimedia)

Valfrid kohtasi matkansa pään huhtikuussa 1918, kun hän oli 18-vuotias. Hänet oli vangittu punaisena Hämeenlinnan vankileirille, jossa hän menehtyi. Suomen sotasurmat 1914-1922 sivuston mukaan pojan ammatti oli sekatyömies. Tarkempi kuolinpäivä ei ole tiedossa, ei liioin se, miten hän kuoli ja minne hänet haudattiin.

Aakkosjutuissa V saa toimittaa myös W-kirjaimen virkaa, sillä 1800-luvulla sama nimi kirjoitettiin milloin V, milloin W, vapaassa vaihtelussa.

ami

U niin kuin Ulla Onnenvuorelta

Onnenvuoren Heikkilän talon väestä on ollut aikaisemminkin puhetta. Lammilaisen talon isännyys oli 1800-luvun alkupuolella esikoisen Mikko Aaprahaminpojan (s. 1793) nuorilla harteilla, ja emännäkseen hän haki Putulan kylästä Pänkilän talon tyttären, Ulla (Ulriikka) Sipintyttären (s. 1794). 1700-luvulla Putulan kylän väen tiedot löytyvät Lammin kirkonkirjoista, mutta kylä on nykyisin Hämeenkoskea - Koski Hl oli Lammin kappelina aina 1870 asti.

Ullan syntyjuuret olivat siis isän puolelta Lammilla, nykyisin Hämeenkoskeen kuuluvassa kylässä. Isä Sipi Jaakonpoika (Sigfried Jacobsson) (s. 1755) syntyi Putulassa Pänkilän talon poikana. Äiti Liisa Juhontytär (Elisabet Johansdotter) (s. 1758) puolestaan oli kotoisin Hollolasta, Viitailan (Viitarlan) kylän Pihlajasta, mistä hän oli tullut miniäksi Pänkilään. Puoli vuosisataa myöhemmin Viitaila tulisi kuulumaan Asikkalan seurakuntaan, mutta tuohon aikaan se oli vielä Hollolaa. Sipi ja Liisa vihittiin Hollolassa 18.3.1781. Liisa oli yksi Pihlajan isännän Juho Antinpojan (s. 1719) tyttäristä.

Viitailan kylää Asikkalassa elokuussa 2013
(Kuva Juhsta, Wikimedia)

Mikolla ja Ullalla oli kummallakin useita sisaruksia lapsuuden kodeissaan, mutta he saivat vain yhden tyttären. Leena Sofia syntyi 1818 ja sai aikanaan omia lapsia, joista pari muutti aikuistuttuaan Asikkalaan.

Ullan elämä lienee ollut varsin tavanomainen hämäläisellä maaseudulla, jossa hän teki elämäntyönsä maalaistalon emäntänä. Jäätyään leskeksi 50-vuotiaana hän asui Heikkilän tilalla tyttärensä perheen kanssa kuolemaansa asti 1863.

mpi

T niin kuin Äikäälän Tuomas Matinpoika

Kaksi kuukautta on kulunut eikä sukuharrastaja ole juuri harrastanut. On ollut tiivis kesä, ja harrastukselle on pitänyt antaa tauko. Nyt syksyn tullen blogi jatkaa alkamillaan aakkosilla siitä, mihin se viimeksi jäi.

Tuomas Matinpoika on yksi harrastajan varhaisimpia kirkonkirjoista löytyviä esi-isiä. Itse asiassa hän on niin varhainen, ettei hänen syntymätietoaan löydy kirkollisista lähteistä, mutta vihkitieto löytyy: Vanajan seurakunnan vihittyjen luettelo kertoo, että vuonna 1695 Äikäälän poika Tuomas Matinpoika vihittiin Niemenpään piian Beata Matintyttären kanssa.

Vanajan kirkko ja hautausmaa
(kuva; Alexius Manfelt, Wikimedia)

Varhaisimmasta Vanajan seurakunnan rippikirjasta 1703-1708 Tuomas ja Beata löytyvätkin Äikäälästä. Talossa on ilmeisesti isäntänä Matti Pertinpoika, joka kirjan merkinnän mukaan kuolee 1706. Olisiko oikeampi vuosi 1708, jolloin kirkonkassan tilikirjaan on tehty merkintä, että Äikäälän Matti-isännän hautapaikasta kirkon pihassa on maksettu maksu. Joka tapauksessa hän on saattanut olla Tuomaan isä. Samaisessa rippikirjassa Matti Pertinpojan vaimoksi on kirjattu Liisa Eerikintytär, jonka hautapaikkamaksu on kirjattu kirkonkassaan 1710.

Mutta missä Äikäälä on oikein ollut? Tarvitaan hakukonetta, ja löytyykin harrastajan yllättäneitä tietoja.

Varhaisimmat tiedot Äikäälästä ovat 1300-luvulta, jolloin sitä omisti Äikäälän Olli. "Tilalla on ollut useita omistajia ja värikäs historia hämäläisenä rälssi- ja vuokratilana..." (Vanajanlinna, Häme-Wiki)

Äikäälä oli nykyisen Vanajanlinnan kantatila, ja linna sijaitsee Äikäälän vanhan päärakennuksen paikalla Katumajärven rannalla Hämeenlinnassa. Museoviraston sivusto kertoo: "Vanajanlinnan kantatilana oli Äikäälän keskiaikainen rälssitila, joka liittyy Vanajan piispankartanon historiaan. Nykyisen Vanajanlinnan historia alkaa 1918, jolloin Äikäälän tilan osti Rosenlew-yhtymän pääosakas, tohtori Carl Wilhelm Rosenlew."

Äikäälän rälssitilan historia on sukuharrastajalla vielä tulevien selvitettävien listalla. Tässä vaiheessa askarruttaa Matti Pertinpojan ja hänen jälkeensä hänen poikansa (?) Tuomas Matinpojan asema Äikäälässä 1600- ja 1700-luvuilla? Olivatko he tilan isäntiä? Vai lampuoteja tilan varsinaisen omistajan asuessa muualla? 

mpä