H niin kuin Henriikka Heikintytär ja kestikievarin konkurssi Hämeenlinnassa

Viime kirjoituksessaan sukuharrastaja jäi miettimään esisetänsä leskeä Reetta Kustaantytärtä ja miksei hän asunut lastensa kanssa vanhuutensa päivinä, mikä vaihtoehto on esitetty tällä viikolla Suomen tulevienkin vanhustenhoitokysymysten ratkaisuksi. Kiitos kommenteista ja ajatusvaihtoehdoista, joita mietinnät herättivät lukijoissa.

Harrastaja onkin tässä välissä jäljittänyt Reetan lapsia nähdäkseen, mihin elämä heidät vei. Yksi heistä on Hattulassa syntynyt Henriikka (s.1825), joka nuorena päätyi Hämeenlinnan kaupunkiin joiksikin vuosiksi.

Henriikka lähti piiaksi 17-vuotiaana kotoaan Sääksmäen Jutikkalan Hakamäen torpasta. Tie vei ensin Sohlbergin rusthollitaloon piiaksi ja sitten vuotta myöhemmin Hattulaan Pelkolan kartanoon.

Seuraavaksi Henriikka Heikintytär muutti Hämeenlinnan kaupunkiin, jossa hän sai palveluspaikan kestikievarinpitäjä ja porvari Gustaf Nyströmin lesken talossa. Porvari Nyström itse oli kuollut edellisen vuoden tammikuussa (k. 1845). Kievarin pitäminen ei ilmeisesti ollut kovinkaan tuottavaa liiketoimintaa tai porvari oli muuten velkaantunut, sillä hänen omaisuudestaan pidettiin konkurssihuutokauppa vuoden 1845 syksyllä, vuotta ennen Henriikka-piian taloon tuloa. 

Konkurssin yhteydessä kutsuttiin velkojia koolle usealla ilmoituksella. Itse konkurssihuutokaupasta ilmoitettiin näin Finlands Allmänna Tidning -lehdessä 20.9.1845:

Huutokaupassa 7.10.1845 olisi myytävänä edesmenneen kestikievarinpitäjä G. Nyströmin irtainta omaisuutta, joka käsitti kulta-, hopea-, kupari-, pläkki- ja rautatavaroita, huonekaluja, pellava-, käyttö- ja vuodevaatteita, pelto- ja ajovälineitä, hevosia ja karjaa, sekä puolet kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta riihestä.


Henriikasta vielä sen verran, että hän avioitui Hämeenlinnassa työmies (arbetskarlen) Heikki Matinpojan kanssa. Heikki (s. 1815) oli syntyisin torpparinpoika Pälkäneeltä, ja miehen kotitorppaan Pälkäneen Kuiseman Laitioon pariskunta muuttikin vuosi häiden jälkeen. Torppaa piti silloin Heikin veli. Seurasi vuodet, jolloin Heikillä oli torpankontrahti puoli vuosikymmentä Hauhon Ilmoilassa, sitten muutaman vuoden Pälkäneen Laitikkalassa ja sen jälkeen taas Hauholla. Muuttokirjoja ei ole kaikkia säilynyt, joten 1860-luvun alkupuolella heidän jälkensä katoavat. Toistaiseksi. Sukuharrastaja olettaa, että Henriikka asui Pälkäneen ja Hauhon seuduilla siihen aikaan, kun äiti-Reetta saavutti matkansa pään Sääksmäellä.

mmä