Amalian tarina (osa 2/2): Räisälästä Afrikkaan

Amalian tarinan ensimmäisessä osassa vielä nuori Amalia Ingman palasi seitsemän vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle Räisälään mukanaan kuusi lasta miesvainajansa ensimmäisestä avioliitosta. Oli vuosi 1873 ja Amalialla alkamassa elämässään uusi vaihe, joka veisi hänet Karjalasta äidin ja muiden sukulaisten luota paljon Hämettä kauemmas.

Amalian ja lasten palattua Räisälään Amaliasta tuli Näpinlahteen kansakoulunopettaja. Pari vuotta myöhemmin lapset muuttivat Ristiinaan tätinsä, äidin sisaren, perheeseen. Vanhin heistä oli 25-vuotias opiskelija, isänsä kaima Magnus Ingman. Ehkä muuttoon oli syynä sekin, että Amalialla oli odotettavissa iso elämänmuutos lähivuosina. 

Amalia eleli Räisälässä muutaman vuoden. Sitten hänet "kuulutettiin avioliittoon 1879 lähetyssaarnaaja G. M. Skoglundin kanssa Ovambo maassa Afrikassa", kuten rippikirjaan on kirjoitettu. Gustaf Mauritz Skoglund (s. 1840) oli muuttanut Saksan Lounais-Afrikkaan Ambomaalle (nyk. Namibia) jo 1871 pian ensimmäisten suomalaisten lähetyssaarnaajien jälkeen ja oli ehkä jo silloin kihloissa Amalia Ingmanin kanssa. Lähetystyön alkuaikoina Suomen Lähetysseura ei lähettänyt naisia lähetystyöhön, joten Skoglund sai tehdä työtä Afrikassa lähes vuosikymmenen ennen kuin sai morsiamensa luokseen. Sukuharrastaja ei tiedä, hakiko sulhanen itse morsiamensa Suomesta Ambomaalle. Todennäköisemmältä tuntuu, että tämä matkusti muiden samaan määränpäähän menevien kanssa ja sulhanen oli vastassa Lounais-Afrikassa.

Maaliskuussa 1880 Amalia Ingman, kirkkoherran leski Räisälästä, ja Gustaf Mauritz Skoglund, räätälin poika ja lähetyssaarnaaja Tenholasta, vihittiin ja häitä vietettiin Omulongan lähetysasemalla Ambomaalla. Mutta voih! - pian sulhanen sairastui malariaan ja kuoli vain viisi viikkoa häiden jälkeen.

Amalia jäi toistamiseen leskeksi, nyt toisella puolella maailmaa. Hän halusi jäädä työskentelemään Omulongan lähetysasemalle miehensä kuoleman jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin hän meni naimisiin saksalaisen lähetyssaarnaajan Philipp Diehlin kanssa, joka oli tullut Afrikkaan Reinin lähetyksen palvelukseen jo 1870 ja oli myös leski. Heille syntyi kaksi yhteistä lasta. 

Amalia kuoli 1906 ja on haudattu Afrikan santaan.

*** *** *** ***

Sukuharrastaja sai idean Amalian tarinaan Päivi Mattilan artikkelista Suomen Lähetyssanomissa keväällä 2014. Lukiessaan harrastaja pysähtyi sanojen Padasjoki ja Ingman kohdalla. Artikkelin kirjoittamisen aikaan Mattila muokkasi musiikkinäytelmää Amalian tarinasta. "Amalian kutsumus" esitetään ensi toukokuussa Vantaalla. 


Lähteet:
Seurakuntien kirkonkirjat: Ristiina, Räisälä, Tenhola
Peltola, Matti. (1958) Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859-1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura.
Mattila, Päivi. Amalian kutsumus. Suomen Lähetyssanomat 4/2014.

Kuvassa Amalia Päivi Mattilan artikkelissa Lähetyssanomissa.