Vierailuja Hämeenlinnan maakunta-arkistoon

Sukuharrastaja kävi lomaviikon ratoksi kaksi kertaa Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. Pitkään suunnitelmissa ollut Janakkalan seurakunnan viime vuosisadan kirkonkirjojen kollastaminen vaati viimein toimintaa. Tai ainakin arkistossa istumista. Hankittu käyttölupakin käy kohta vanhaksi.

Harrastaja oli perjantaina tyytyväinen, kun oli selannut 1905-1961 mikrofilmeiltä isovanhempiensa - sen toisen Otto&Iida-parin - sekä heidän lastensa, vanhempiensa ja sisarustensa syntymät, kuolemat, avioliitot ja muutot Janakkalan seurakunnan sisällä. Jotain tarkistettavaa jäi vielä, puhumattakaan isovanhempien vanhempien sisaruksista ja heidän jälkikasvustaan. Viimeiset merkinnät kertoivat, että vuonna 1962 siirryttiin kirkonkirjoista kortteihin.

Kuvassa on pala arkiston hienoa graafista betoniseinää. Palan olen muokannut Wikimediassa CC-BY-SA-3.0 -lisenssillä julkaistusta kuvasta. Linkistä pääsee näkemään seinää laajemmalti, leike on aivan vasemmasta yläkulmasta.

Arkistossa oli myös mielenkiintoinen Lainhuudot ja kiinnekirjat suku- ja talotutkimuksessa -näyttely. Minulle oli uusi oivallus, että mm. syytinkisopimuksia voi etsiä lainhuutojen kanssa samoista paikoista, siis tuomiokirjojen ilmoitusasioista. (Meniköhän tuo oikein?) Näyttely on arkiston ja Vanajaveden opiston (VOP) yhteinen, sen ovat rakentaneet opiston viime vuonna järjestämän samannimisen sukututkimuskurssin opettaja Anja Nieminen-Porkka opiskelijoineen. Arkistolaitoksen sivulla näyttelystä hieman lisää, ja VOPin sivulta selviää, että kurssilla tutkittiin seitsemää kantahämäläistä tilaa (Hattula, Hauho, Hausjärvi, Loppi, Tammela, Vanaja), yhtä tilaa Kemistä ja yhtä Juvalta. (Linkit toimivat ainakin kirjoittamisen hetkellä.) Lainhuudot ja kiinnekirjat ovat harrastajalle tutkimatonta aluetta. Vielä.