Suvut hipaisevat toisiaan Hämeenlinnassa

Taavetti Tuomaanpoika muutti Vanajasta Hämeenlinnaan vuonna 1841 palveltuaan sitä ennen viitisen vuotta Vanajan Iso-Luolajan taloissa renkinä tai itsellisenä. Vaimonsa ja pienemmät lapsensa olivat kuolleet sairauksiin heti kohta Vanajaan tultua, kuten viime kirjoituksesta selvisi, ja Hämeenlinnaan muuttoon mennessä isommat lapset olivat kaikki jo muuttaneet omiin palveluspaikkoihinsa. 

Yksi Hämeenlinnan palveluspaikoista oli kapteeni Berndt Manecken talossa, jossa Taavetti työskenteli renkinä ainakin kaksi vuotta. Mitä Taavetti renkinä teki ei ole sukuharrastajan tiedossa, mutta puuta oli varmaan pilkottava paljon talven varalle. Manecken perhe asui kaupungissa omistamassaan talossa no 111, ja kapteenin lisäksi perheeseen kuului hänen rouvansa ja kolme tytärtä sekä Taavetin palvelusaikana perheeseen syntynyt poika.

Kapteeni Manecke (s. 1782) oli leskeksi jäätyään avioitunut uudelleen niin ikään lesken kanssa. Uusi rouva oli Margareta Gustava Cavén (s. 1798), jonka jo edesmennyt isä Joonas Cavén oli ollut Lammin nimismies ja äiti nimismiehen ensimmäinen vaimo Helena Katariina Brofeldt. Margareta oli heidän kuudes lapsensa.

Manecken talossa sukuharrastajan eri sukuhaarat hipaisivat toisiaan ja vähän enemmänkin kuin hipaisivat, asuivathan he pari vuotta samalla tontilla, vaikkakin varmasti eri tiloissa. Taavetti on harrastajan erään isänpuoleisen esiäidin veli, esieno siis, ja Margareta Cavén taas erään äidinpuoleisen esi-isän veljentytär, esiserkku siis.

Suvut ovat hipaisseet toisiaan myös Lammin Kurkijärvellä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

mmä/api

Taavetin tie Janakkalasta Renkoon ja Vanajaan

Kun esi-äiti Leena löytyi Lopelta, löytyivät myös hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Lapsista neljä syntyi Lopella ja neljä nuorempaa Janakkalassa Sauvalan Hyvälammin torpassa.

Leenan veli Taavetti Tuomaanpoika oli ensimmäinen Janakkalassa syntyneistä (s.1795). Poika varttui kotitorpassa ja oli vasta 14-vuotias, kun isä kuoli. Vanhemmat tyttäret lähtivät nuorina piikomaan ja menivät miehelään. Ehkä Taavetti pojista vanhimpana teki äitinsä kanssa taksvärkkiä, koska perhe jatkoi torpan pitoa vuosikausia isän kuoleman jälkeen. Alkuun oli renkejä töitä tekemässä, mutta kun nuoremmat veljet varttuivat, renkejä ei enää tarvittu.

Rengon Pyhän Jaakon kirkko 1400-luvulta

24-vuotiaana Taavetti kuulutettiin ja vihittiin Rengossa. Morsian oli Uusikylän (Nyby) Jussilan eli Hovilan talon 17-vuotias tytär Leena Manuntytär (s. 1802). Taavetti tuli Jussilaan vävyksi, mutta ennen pitkää hänestä tuli isäntä, kun Leenan isä, vanhaisäntä Manu Manunpoika, vetäytyi syytingille. 

Viisitoista vuotta asuttiin Jussilan tilaa, perhe kasvoi seitsemällä lapsella. Sitten taloon tuli uusi isäntäväki. Sukuharrastaja ei ole selvittänyt syytä Taavetin ja Leenan perheen lähtöön, mutta he muuttivat lokakuussa 1835 Vanajaan Iso-Luolajaan. Taavetista tuli lampuoti Nikkilän taloon, jonka omisti leskirouva Muren Hämeenlinnasta.

Nikkilässä perhettä kohtasi valtava murhe heti seuraavava vuonna, ja puolet perheenjäsenistä peitettiin kirkkomaan multiin. Ensin menehtyi nuorin lapsista, Antti (1834-1836), tuntemattomaan sairauteen elokuussa. Kuukautta myöhemmin äiti Leena kuoli punatautiin. Seuraavassa kuussa tuoni vei kaksi lasta lisää, Kustaavan (1829-1836) ja Marian (1832-1836). Isä Taavetti ja neljä vanhinta lasta selvisivät jatkamaan elämäänsä.

Mahtoiko Taavetti koskaan toipua menetyksistään? Naimisiin hän ei mennyt toista kertaa ja loppuelämänsä hän työskenteli renkinä tai itsellisenä eri palveluspaikoissa, ensin viisi vuotta Vanajan Iso-Luolajan taloissa, kun lapsia oli vielä hänen kanssaan, ja sitten pitkään Hämeenlinnan kaupungissa eri porvarien ja erään kapteenin palveluksessa. Sukuharrastaja palaa hänen hämeenlinnalaisiin palveluspaikkoihinsa myöhemmin.

Taavetti Tuomaanpoika kuoli Hämeenlinnassa 1857 vanhuuden heikkouteen. Hänet merkittiin naimattomaksi kuolleiden luettelossa.

Lähteet: Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan, Janakkalan, Rengon ja Vanajan kirkonkirjat.

mmä

Simaa ja työväen kävelyretki

Sukuharrastaja lueskeli aikansa kuluksi Hämeen Sanomien vappuaaton numeroa 110 vuoden takaa. Lehti ilmestyy yhä Hämeenlinnassa. Tästä linkistä pääsee katsomaan muitakin 30.4.1906 ilmestyneitä lehtiä, jotka Kansalliskirjasto on digitoinut.

Ilmoituksia

Vappuaattona mainostettiin - kuinkas muuten - simaa ja tippaleipiä. Erikseen olivat ilmoituksen laittaneet K. Wainikaisen Leipomo sekä A. M. Alénin kahvila, mikä lupasi simaa olevan useampaa lajia. Lisäksi pari simanvalmistajaa (Hugo Bastman ja C. O. Saxelin) ilmoitti, missä heidän juomiaan oli ostettavissa; mukana oli lista kauppiaista. (Klikkaa kuva isommaksi.)

Vuodenaikaan sopivasti K. G. Aholinin Jalkineliike mainosti kesäjalkineita, M. Willgren kevät- ja kesäkankaita, Ljuba Hambom naisten kesähattuja sekä Ida Andersson Kormun kartanosta Lopelta myi siemenkauraa.

Kesäasuntoja etsittiin jo silloin. 3 naishenkilöä halusi vuokrata kesäasunnon täysihoidolla. Joku muu etsi kalustettua kesä-huvilaa järven rannalta kauniilla paikalla, ei kovin kaukana rautatien asemalta.

Vappumenoja

Vappuhuveja ja muita menoja oli tiedossa vappupäivänä. Hämeenlinnan Raittiusseuran vappujuhla järjestettäisiin Kaupungin puistossa alkaen klo 4 j. pp. tai, jos ilma olisi epäsuotuisa, Raittiustalolla. -- Teatterisalissa taas olisi Helppotajuinen konsertti, jossa olisi kvartettilaulua ja soitettaisiin mm. Mozartin, Griegin ja Straussin sävellyksiä. -- Luth. evank. yhdistyksen rukoushuoneella järjestettäisiin perheiltama klo 6 i. p.

Työläisiä, niin naisia kuin miehiä, kehotettiin kokoontumaan vappuaamuna klo 10 e. pp. kaupungin torille, "josta järjestynäissä riveissä marssitaan puistoon. Työväen laulukirjat mukaan!" Toisaalla lehdessä mainittiin, ettei järjestymistä ammattikunnittain katsottu tarpeelliseksi, vaan järjestyttäisiin kaikki yhteen riviin, naiset kuitenkin etupäähän. Marssi-sana oli kaiketi liian latautunut, sillä rivi-ilmoituksessa toisaalla kerrottiin, että Hämeenlinnan Raittiusseura ottaisi osaa "Vapunpäivänä työväenjärjestön kävelyretkeen ja kokoontuu sen vuoksi klo 10 a. p. kaupungin torille".

Paikallisuutisia muualta läänistä

Hämeenlinnan mies Punaportista kaipasi Asikkalan miestä, jonka uskoi pettäneen häntä porsaskaupoissa. (Ilmoitus vasemmalla.)

Asikkalassa tehtiin karmea löytö, kun talollinen Juho Reinikkala oli hakemassa heiniä ja löysi metsastä vastasyntyneen lapsen ruumiin. Se oli ilmeisesti jätetty metsään jo edellisenä syksynä. Metsän eläimet olivat olleet paikalla, ja jäljellä oli tuskin muuta kuin luuranko. Lehden mukaan nimismies oli ryhtynyt tutkimaan asiaa.

Hausjärveltä taas kuului parempia uutisia. Työmiehet ilmoittivat kiitollisuudella, että heidän isäntänsä, Hausjärven Puujaan Sillantaustan uusi omistaja, oli lyhentänyt heidän työpäivänsä 11-tuntiseksi. Vuotta aikaisemmin oli entinen omistaja jo lyhentänyt päivää tunnilla, joten entisestä 13-tunnin päivästä oli nyt tullut 11-tuntinen.

Yhtenä asiana vappuaaton lehdessä olivat nimenmuutokset, mutta niitä kirjoituksia lienee syytä tarkastella vapun jälkeen.

Hyvää vappua ja kevättä!

Leena löytyi Lopelta

Sukuharrastaja on nukkunut talviunta sitten viime itsenäisyyspäivän, mutta nyt kevätaurinko on tehnyt tehtävänsä, ja blogiin alkaa ilmestyä taas verkkaisia elonmerkkejä. Kaikessa hiljaisuudessa harrastus on jatkunut ja jotain pitkään pimennossa ollutta löytynytkin.

Kolme vuotta sitten maaliskuussa Oton ja Iidan sukua -blogi oli puoli vuotta vanha, ja sen kunniaksi harrastaja listasi ensin kuusi blogiaikansa löytöä ja sitten perään kuusi ratkaisematonta arvoitusta. Yksi arvoituksista oli esiäidin Leena Tuomaantyttären alkuperä. 

Varhaisin havainto Leenasta oli hänen muuttonsa Janakkalasta Sääksmäelle vuonna 1809, kun hän muuttokirjan mukaan oli 26-vuotias, mutta samainen muuttokirja jättää mainitsematta sen, mistä Janakkalan kylästä ja talosta hän Sääksmäelle lähti. Hänet oli merkitty syntyneeksi vuonna 1783 Lopella, josta ei ole säilynyt kastettujen luetteloja 1775-1784 väliseltä ajalta.

Päivänä muutamana sukuharrastaja viimein tuli siihen tulokseen, ettei ihmettä tapahdu eikä Leenan vanhemmat putkahda mystisesti sukutauluun ilman raakaa työtä. Tai ainakin raakaa rippikirjojen selailua. Tuntui helpommalta aloittaa Janakkalasta kuin Lopelta, sillä muuttokirjan mukaan Leena oli käynyt rippikoulunsa Janakkalassa. Oliko hän tullut sinne piiaksi Lopelta ennen rippikoulua? Vai oliko hän muuttanut sinne lapsena vanhempiensa kanssa?

Mutta mistä olisi paras alkaa Janakkalan rippikirjojen selailu? Sääksmäellä avioiduttuaan Leena palasi perheensä kanssa Tyrvännön kautta Janakkalan Sauvalaan Valajärven torppariksi. Sitten perhe kiersi Hattulan kautta Janakkalan Hakoisiin Tarpisen tilan lampuodiksi. Miten he päätyivät juuri noihin paikkoihin, sillä Leenan mies Antti Juhonpoika oli Sääksmäeltä kotoisin? Oliko Leena muuttanut Sääksmäelle jostain Hakoisten tai Sauvalan tienoilta, oliko siellä ehkä vielä sukulaisia jäljellä? 

Janakkalan rippikirjojen selailu tuotti tulosta, löytyi Tuomaantyttäriä ja -poikia, myös Leena Tuomaantyttären sisaruksia. 

Kävi ilmi, että hänen vanhempansa ja sisaruksensa olivat muuttaneet Lopelta Janakkalaan Sauvalan Hyvälammin torppaan Leenan ollessa 13-vuotias. Toistaiseksi varhaisin merkintä Leenasta löytyy Lopen rippikirjasta 1786-1791, jossa Leena on Tuomas Antinpojan (s. 1762) ja Sohvi Antintyttären (s. 1760) perheen esikoinen Topenon kylän Tirrassa. 

Lopen vihkitietoja ei ole säilynyt vuosilta 1783-1784, joten hieman avoimeksi jää, oliko Tuomas Antinpoika Leenan isä, mutta koko lapsuutensa ajan hänet on merkitty perheen tyttäreksi ja isompana hän lähtee piikomaan käyttäen isännimeä Tuomaantytär. Niinpä ainakin toistaiseksi sukuharrastaja pitää Tuomas Antinpoikaa hänen isänään.

Kuvassa on Santa Pirjon kirkko eli Lopen vanha kirkko, jonka on arveltu rakennetun 1600-luvun loppupuolella. Se on kesäisin auki vierailijoille. (Kuva: Wikimedia)

mmä