Ammattina juomanpanija

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari... Sukuharrastaja on törmännyt suvun juurilla talonpoikiin monen monituista kertaa, pari kertaa pappeihin, ja perimätietoa löytyy kupparista. Sieltä ammattivalikoiman harvinaisemmasta päästä on juomanpanija tai juomanlaskija. Piti oikein katsoa Väinö Sointulan kirjasta Sanasto sukututkijoille, mitä ruotsinkielinen "bryggare" tarkoittaa. Kirjan viidennen painoksen on toimittanut Elina Kuismin ja julkaissut 2012 Sukuseurojen Keskusliitto.

Vilho Aataminpoika muutti Janakkalan Kernaalasta Hausjärvelle 1857, ja muuttaneiden luettelon mukaan hän tuli Ryttylän kylään herastuormari Granfeltin palvelusväkeen. Granfeltin suku omisti siihen aikaan Ryttylän kartanoa, joka silloisissa kirkonkirjoissa on vanhalla nimellä Ollilan kartano. Kartanossa oli paljon palvelusväkeä, ja monet olivat tulleet palvelukseen muista pitäjistä, Janakkalasta, Sääksmäeltä, Kärkölästä, Asikkalasta jne. Toki monet olivat Hausjärveltäkin kuten piika Karoliina Heikintytär (s. 1826), joka oli syntyisin kartanon Silakkamäen torpparin tytär.

Vuoden 1850 vaiheilla rakennettu Pirttilä, Ryttylän kartanon väenrakennus.
(Kuvattu tammikuussa 2010.)

Vilho oli ammatiltaan renki, mutta kun hän vuosi Ryttylään saapumisensa jälkeen meni naimisiin edellä mainitun Karoliina-piian kanssa, hänen ammatikseen oli merkitty juomanpanija, renki. 

Ryttylän kartanon isännän vanhin poika, tuomari Carl Gustaf Adolf Granfelt, oli yritteliäs mies ja pani vireille monia uudishankkeita. Yksi näistä oli teollisuuslaitos, jota alettiin rakentaa kesällä 1855 kartanon läheisyyteen. Paloviinan poltto oli joutunut maassa huonoon huutoon, ja melkein kaikissa piireissä oltiin yksimielisiä viinanjuonnin kielteisistä vaikutuksista. Yhdeksi parannuskeinoksi esitettiin viinien ja mallasjuomien asettamista paloviinan tilalle. Siksi oli saatava oluttehtaita uudistuksen aikaan saamiseksi. Kesällä 1856 Ryttylän Oluttehdas oli valmis, ja sinne saatiin panimomestari Ruotsista. Hänen muutettuaan Helsinkiin pari vuotta myöhemmin uusi panimomestari tuli Baijerista. Oluttehdas toimi vuoteen 1886 asti. Omistaja vaihtui muutamaan kertaan, ja välillä tehdas seisoi tyhjillään. Se ei kai koskaan lunastanut siihen kohdistettuja odotuksia eikä osoittautunut suureksi menetykseksi. Liekö tehdas auttanut raitistumisen asiaakaan? Ainakin tuomari Granfeltin omalle pojalle kävi kehnosti, kun hän oli tehtaassa opettelemassa oluen tuotantoa ja mieltyi tuotteisiin siinä määrin, että joi itsensä hengiltä.

Vilho Aataminpoika kuitenkin tuli Ryttylään työhön ilmeisesti juuri uuden ja työvoimaa tarvitsevan oluttehtaan houkuttelemana. Seuraavina vuosina hänen ja Karoliinan perhe kasvoi ja he asuivat kartanon eri torpissa muonatorpparina ja myöhemmin itsellisenä.


Lähteet: 
Hausjärven seurakunnan kirkonkirjat.
Sakari Kuusi: Aksel August Granfelt. Elämä ja toiminta. Helsinki: Otava 1946.

mpä