Kasvattipoika

Sukuharrastaja on ollut havaitsevinaan, että joskus isättömät lapset jäivät äidin vanhempien luokse kasvamaan. Äiti palasi ehkä piian tai palvelustytön työhönsä muuhun taloon tai solmi avioliiton miehen kanssa, joka ei ollut lapsen isä.

Lampuotitilan isäntäväen tytär Ulla (s. 1810) asui vanhempiensa kodissa Janakkalan Kernaalassa siihen asti, kun oli parinkymmenen ikäinen. Silloin hän muutti toiseen kylään piiaksi, siirtyi sieltä uuteen paikkaan seuraavana vuonna ja parin vuoden päästä kolmanteenkin. Sitten hän palasi lapsuuskotiinsa, ja pian syntyi Vilho (s. 1834), jonka kastetietoihin ei merkitty isää. Hänet kirjattiin rippikirjaan Vilho Aataminpoikana. Se saattoi tarkoittaa sitä, että hänen isänsä oli todellakin joku Aatami-niminen, olihan Ullan vanhempien kodissa tuohon aikaan sen niminen renkikin. Tai sitten se tarkoitti sitä, että Vilho liitettiin ihmiskunnan pojaksi, vaikkei oikean isän nimeä virallisiin tietoihin kirjattukaan.

Talvikuva Ruotsista (n. 1890-1920, Nordiska museet via Wikimedia)

Eleltiin Vilhon isovanhempien tilalla, kunnes poika täytti yhdeksän vuotta. Silloin äiti meni naimisiin ja muutti uuden miehensä kanssa palvelukseen yhteen taloon, sitten toiseen, kolmanteen, vaihtoja oli vuosittain ja välillä toiseen pitäjään. Näissä kaikissa Vilho ei kuitenkaan ollut mukana, vaan hän oli jäänyt synnyinkotiinsa asumaan. Äidin lähtiessä poika kirjattiin samana vuonna tämän naimattoman sisaren kasvattipojaksi. Leena-täti (s. 1814) kuitenkin kuoli pari vuotta myöhemmin, minkä jälkeen toinen tädeistä, Eeva Stiina (s. 1820), otti hänet kasvattipojakseen.

Vilho kasvoi tädin hoivissa aikamieheksi, sillä äitikin menehtyi sairauteen pojan ollessa 13-vuotias. Lampuotitila säilyi kotina ja siellä epäilemättä tarvittiin työvoimaa. Aikuisiällä Vilho muutti sitten naapuripitäjään Hausjärvelle työhön.

mpä