Amalian tarina (osa 1/2): Räisälästä Padasjoelle

Tämä on Amalian tarina.

Amalia Starck syntyi Räisälässä vuonna 1841. Hänen isänsä Petter Starck oli ollut pappina monissa luovutetun alueen seurakunnissa ja viimeksi pitkään Räisälässä. Amalian äiti oli Carolina Elisabet Tapenius, Iitin kappalaisen tytär, joka oli todennäköisesti syntynyt Rautjärvellä, jossa isä oli pitkään pappina. Syntymätietoa ei voi kuitenkaan varmistaa, koska seurakunnan kirkonkirjat paloivat lähes täysin pappilan palossa 1856.

Räisälän kirkko elokuussa 1941.
SA kuva 37286.

Amalian häitä vietettiin kesäkuussa 1867 kotona Räisälän Ivaskassa, jossa oli kaksoishäät, koska myös nuorin sisaruksista, Olga Pauliina, meni samana päivänä miehelään. Päivä oli siis suuri juhlapäivä, mutta sitä varjosti monenlainen suru. Amalian ja Olgan isä, seurakunnan kappalainen, oli kuollut keväällä vain muutamaa kuukautta ennen tyttärien vihkimistä. Amalian sulhanen puolestaan oli leski, joka oli edellisen vuoden aikana saatellut hautaan ensimmäisen vaimonsa, tämän pappilassa asuneen äidin sekä perheen kaksi tytärtä. Leski-isällä oli vielä seitsemän lasta huollettavanaan.

Amalian tuore aviomies oli Padasjoen kirkkoherra Magnus Ingman, joka oli syntynyt 1819 Suonenjoella käräjätuomarin ja tämän vaimon poikana. Kirkkoherra oli tullut Padasjoen seurakuntaan Ristiinasta kuusi vuotta aikaisemmin, mutta oli sitä ennen työskennellyt useissa Savon ja luovutetun alueen seurakunnissa, mm. Räisälässä. Siellä hän oli jo tutustunut samassa seurakunnassa työskentelevään Amalian isään ja tämän perheeseen, mutta tuohon aikaan Magnuksen vanhimmat lapset syntyivät ja Amalia oli alle kymmenvuotias. Padasjoelle muutettaessa Magnus Ingmanilla oli vaimo Christina Antonetta Åberg ja kuusi lasta, joille syntyi Padasjoella vielä kolme sisarusta. 

Juuri Magnus Ingmanin nimi kiinnitti sukuharrastajan huomion ensimmäiseksi. Etsiessään sukulaisten nimiä Padasjoen kirkonkirjoista nälkävuodelta 1868, harrastajan silmät sattuivat tietoon, että seurakunnan kirkkoherra oli niin ikään menehtynyt kyseisen vuoden keväällä samoin kuin hänen vastasyntynyt tyttärensä Amalia. 

Äiti-Amaliasta tuli leski vain 26 vuoden ikäisenä. 10 kuukautta aikaisemmin hän oli avioitunut ja huhtikuussa 1968 synnyttänyt esikoistyttärensä, joka kastettiin äidin kaimaksi. Tyttö eli vain parisen viikkoa, ja viikko hänen jälkeensä kuoli lavantautiin Magnus Ingman. Isä ja tytär siunattiin haudan lepoon samana päivänä.

Amalia jäi aluksi asumaan Padasjoelle, ja hänestä tuli yksinhuoltaja edesmenneen miehensä seitsemälle lapselle. Heistä isot pojat asuivat ja kävivät koulua muualla, isän kaima Magnus pääsi ylioppilaaksi vain vuosi isän kuoleman jälkeen. Vielä vuonna 1870 Amalia sai järjestää yhdet hautajaiset, kun yksi pikkutytöistä kuoli. Silloin Amalia ei ollut vielä edes 30-vuotias.

1873 Amalia palasi synnyinseudulleen Räisälään, ja lapset muuttivat hänen mukanaan.

(Amalian tarina jatkuu osassa 2/2.)


*** *** *** ***

Vähän Amalian sukupuuta:

Amalia Natalia Alexandra Starck (s. 1841 Räisälä)
     isä pastori Petter David Starck (1795 Seiskari - 1867 Räisälä)
          isä tullipäällysmies Gustaf Vilhelm Starck ( - 1807 Räisälä)
          äiti Maria Kristina Hornborg (1765 Koivisto - 1839 Räisälä)
     äiti Carolina Elisabet Tapenius (1807 Rautjärvi? - 1890 Räisälä)
          isä pastori Carl Tapenius (1773 Jämsä - 1852 Iitti)
          äiti Hedvig Lovisa Westrin (1778 Suomenniemi - 1855 Iitti)

Magnus Ingman (1819 Suonenjoki - 1868 Padasjoki)
     isä tuomari Erik Johan Ingman (1779 Tukholma - 1823 Suonenjoki)
     äiti Agatha Lovisa Ahnger
1. vaimo Christina Antonetta Åberg (1829 Hamina - 1866 Padasjoki)


Lähteet:
     Seurakuntien kirkonkirjat: Iitti, Ristiina, Padasjoki, Räisälä, Suomenniemi, Suonenjoki.
     Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Magnus Ingman. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=15534>. Luettu 14.12.2014.
     Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852: Petter David Starck, Carl Tapenius, Erik Johan Ingman

Itsenäisyyspäivä rintamalla 1942

Sukuharrastaja on löytänyt Sotapäiväkirjat, joita kaipaili pari vuotta sitten. Tänään, Suomen viettäessä 97. itsenäisyyspäiväänsä, esille pääsee katkelma Hämeen Jääkäripataljoonan, JP 4:n, itsenäisyyspäivän vietosta rintamalla sotapäiväkirjan merkintöjen kertomana.

Joulukuussa 1942 elettiin asemasodan vaihetta, JP 4 oli sijoittunut Äänislinnaan (nykyinen Petroskoi):

6.12.1942 

  9.00 Kenttäjumalanpalvelus, johon osallistuivat kaikki Neglinka-joen pohj. puolella majoitetut yksiköt. 

12.30 Itsenäisyyspäivän juhla Louhen salissa, jossa oli seuraava ohjelma:   Kuorolaulua jonka esitti Tampereen laulajat.  2) Kom. juhlapuhe.  3) Yksinlaulua, esittäjä luutn. Lehti.  4) Lausuntaa, vänr. Haapakoski.  5) Maammelaulu, ja kolminkertainen "Eläköön" Isänmaalle. 

13.30 - Kahvitarjoilu lottakanttiinissa. Komentaja kiitti juhlan jälkeen pataljoonaa siitä, että aikaisemmin suoritettu huoltotarkastus oli osoittanut, että JP 4 oli paras Div. yksiköistä. Palkkiona patl:lle yksi vapaa päivä. 7.12.1942.

Kuva: SA-kuva 55471. Ensimmäinen kanttiini avattu Äänislinnan teatteriravintolassa. Lokakuu 1941.

Lähteet:
Ari Parkkola: Hämeen Panssaripataljoonan historia ja perinteet, Osa 1. Lehdessä Panssari 3/2003.
Jääkäripataljoona 4:n (JP 4) sotapäiväkirja T1444 10.6.41-31.12.1942, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto

Alvar Cawénin taidenäyttely vuonna 1910

Kun sukuharrastaja keksi, että taidemaalari Alvar Cawén saattoi olla "Cawan" Tove Janssonin kirjassa, hän suunnisti netissä Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistoon nähdäkseen, mitä lehdet mahdollisesti kirjoittivat taiteilijasta. Lehtiä on digitalisoitu kaiken kansan nähtäväksi vuoden 1910 loppuun asti, jolloin Cawén oli 24-vuotias. Sitä ennen löytyy mm. pikku-uutisia siitä, kuinka hän anoi taiteilija-apurahaa opiskellakseen Pariisissa (vuosien 1909 ja 1910 lehdissä), ja hänen nimensä on hirvenmetsästysluvan saaneiden listassa (Hämetär 1908).

Vuonna 1910 Alvar Cawénilla oli oma taidenäyttely Helsingin Ritarihuoneella. Uusi Suometar julkaisi Ritarihuoneen näyttelystä arvostelun lehdessään no 20 (s. 5-6) 26.1.1910. Alla on muutama lainaus artikkelista. Kuva on taiteilijan omakuva vuodelta 1923 (The Athenaeum -sivusto).

"Alwar Cavénin taidenäyttely  

   Lauvantaina avasi Ritarihuoneella oman erikoisnäyttelynsä taiteilija Alwar Cavén.
   Meille oli tämä taiteilijanimi vallan outo. Vuosinäyttelyssämme emme muista nähneemme ainoatakaan harjoitelmaa sennimiseltä taiteilijalta, joka nyt äkkiä esiytyy omalla näyttelyllä ... eikä edes vaatimattomassa "Pirtin" huoneustossa, vaan suuressa Ritarihuoneen salissa. Hieman epäillen tällaisen tuntemattoman taidenäyttelyä, pistäysimme avajaisiin lauvantaina.
   Suuren salin pari seinämää täynnä kankaita, joukossa suuriakin laatukuvia, jotka eivät suinkaan huonoilta näyttäneet ensi silmäyksellä eivätkä huonoja olekaan. Ja näiden välillä maisemia ja olletikin muotokuvia, suuria kokovartalon kuviakin, katukuvia Parisista, harjoitelmia alastoman naismallin mukaan y. m.
   Taiteilija on siis opiskellut Parisissakin. Kahtena vuonna ja viimeksi 1908-9 kuuluu hän harjoittaneen siellä opintoja Gottetin ja Simonin johtamassa yksityisakatemiassa saatuansa kotimaassa ensimmäisen ohjauksen Wilho Sjöströmiltä ja käytyänsä Ateneumin piirustuskoulua vuosina 1904-06. Ilman ennakko-opintoja hän ei siis olekaan tämä nähtävästi tuottelias nuori taiteilija, joka vasta kuuluu olevan 23 vuotias mies.
   Luettelon mukaan käsittää näytteillä oleva kokoelma 44 valmista maalausta ja harjotelmaa. Pari aikaisinta on merkitty vuosiluvulla 1905, muut jakautuvat tasaisemmin seuraaville vuosille, joista kaksi viimeistä on ollut sangen hedelmällistä. Viime vuodelta, jonka taiteilija on viettänyt osaksi Parisissa, osaksi kotimaassa, on lähes parikymmentä kangasta."

Näitä tietoja seuraa yksityiskohtaisempi kuvaus taiteilijan aiheista, tyylistä, värienkäytöstä ja arvostelu yksittäisistä maalauksista.

   "Laatukuvia on kokoelmassa useita. Ensi vuosinansa on taiteilija mielellänsä valinnut aiheita kansanelämästä maalaten lapsia nappikuoppasilla, sisäkuvia renkituvasta ja kodasta, vedennoutajan hevosinensa avannolla, miesväkeä kuulanheitossa maatalon luona j.n.e."
   "Tosin on piirustus vielä paikoin jäykkää ja tosin ovat taiteilijan värit eräissä verrattain köyhät sovinnaisuudessansa, mutta niissä on sentään paljo hyvää havaintoa henkilöihin, ja ympäristöön nähden sekä ylipäänsä sellaista rehellisyyttä suorituksessa, mikä todistaa taitelijan työskennelleen todellisuuden opastuksella."

Hakukone löysi vielä tiedon, että Tampereen Taidemuseossa on yhteisnäyttely "Alvar ja Ragni Cawén - Elämänvirrassa" syksyllä 2015. Näyttelyssä on esillä taiteilijapuolisoiden sekä heidän läheisimpien taiteilijaystäviensä tuotantoa. Sinne voisi sukuharrastajakin suunnata, kunhan sinne asti päästään.

api

Sukulainen Tove Janssonin kirjassa?

Kun harrastus oikein puraisee, alkaa nähdä sukulaisia vaikkapa Tove Janssonin kirjassa. Kas näin kävi sukuharrastajalle, joka keväällä intoutui lukemaan Tove Janssonin kirjaa kirjailijan syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. 

Kyseessä oli Kuvanveistäjän tytär (WSOY 1968/2008), viehättävä pieni kirja, joka koostuu lyhyehköistä kertomuksista tai novelleista. Ne lienevät varsin omaelämänkerrallisia, tapahtumapaikkoina ovat mm. Janssonien koti Helsingissä.

Kertomuksessaan "Juhlimisista" Tove Jansson kuvaa, miten hänen isällään oli tapana mennä kaupungille ja tuoda sieltä kavereita juhlimaan kotiin. Näitä juhlijoita lapset sitten katselivat ja kuuntelivat, ainakin yläkerran porraskaiteen raoista. 

"Joskus minä heräsin yöllä maailman kauneimpaan musiikkiin, balalaikan- ja kitaransoittoon. Isä soitti balalaikkaa ja Cawan kitaraa, he soittivat yhdessä ja hyvin hiljaa, melkein kuiskaten, kumpikin oli jossain kaukana ja sitten he tulivat lähemmäksi ja toinen teki toiselle tilaa niin että joskus oli kitaran vuoro ja joskus balalaikan." (s. 26)

"Heidät näkee ylhäältäpäin ja he istuvat sohvalla ja tuoleilla tai kulkevat hitaasti ympäri salonkia. Cawan istuu kitaran yli kyyristyneenä ikään kuin piiloutuisi siihen..." (s. 27)

Cawan? Kuka Cawan? Voisiko olla...? Samassa kertomuksessa Tove Jansson mainitsee äitinsä saaneen lahjoja vierailta, mm. Ruokokoskelta ja Salliselta, joten eikö Cawan voisikin olla Cawén, Alvar Cawén, joka Jalmari Ruokokosken ja Tyko Sallisen lailla on yksi Suomen tunnettuja taiteilijoita 1900-luvun alkupuolelta?

Alvar Cawén: Sokea soittoniekka (1922)
Kirjasta "Pohjolan maalaustaidetta. Nykyaikaisen maalaustaiteen
läpimurto" (1950) (Wikimedia)

Siispä sukuharrastaja ryhtyi etsimään todistetta epäilyilleen. Hakukone löysi kuin löysikin kuvan, jossa taiteilijat Alvar Cawén ja Viktor Jansson poseeraavat boksissaan Pariisissa. He ovat siis olleet kämppäkavereita opiskellessaan Ranskassa 1910-luvulla! Valitettavasti en voi laittaa löytämääni kuvaa blogiini tekijänoikeussyistä, mutta sitä voi käydä kurkkaamassa Museoviraston Kuvakokoelmat-sivustolta tämän linkin kautta. Kansallisbiografia tietää kertoa, että Cawén ja kuvanveistäjä Jansson jakoivat ateljeen Pariisissa.

Cawénin koko nimi oli Frans Alvar Alfred Cawén. Hän syntyi vuonna 1886 Korpilahdella, missä hänen isänsä oli tuolloin kappalaisena. Alvar suuntautui jo nuorena taiteilijan uralle, hän opiskeli parikymppisenä Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jonka opettajana hän itse myöhemmin työskenteli. Myös hänen puolisonsa Ragni, o.s. Holmberg (1891-1981), oli taidemaalari. Heillä oli yksi poika, Matti Robert (s. 1928). Alvar Cawén oli sairaalloinen nuoresta pitäen, ja vuonna 1935 hän kuoli 48-vuotiaana. (Lähteet: Kansallisbiografia, Korpilahden seurakunnan syntyneiden luettelo 1886-1888.)

Niin, se sukulaisuus. Alvar Cawénilla ja sukuharrastajalla on yhteiset esivanhemmat 1700-luvulla Padasjoen Kaukelassa Alimmaisen talossa. Cawénin esi-isä Joonas Heikinpoika Cavén lähti opintielle ja päätyi Lammin nimismieheksi, hänen veljensä Juho Heikinpoika, harrastajan esi-isä, taas isännäksi Lammin Ronnin Jaakkolaan. Harrastaja palaa Cavénien/Cawénien sukuhaaraan tuonnempana uudelleen.


Lisäys: Blogissa taiteilija Cawénista ja hänen taidenäyttelystään 1910 Helsingissä

api