Kirja: Nälkävuosi

Monenlaiset ihmiskohtalot avautuvat sukuharrastajalle arkistojen kätköistä, tutkii hän niitä sitten arkistojen saleissa tai useimmiten kotikoneeltaan. Lyhyestä kynän piirrosta voi aavistaa jotain siitä, mitä elämä oli yli sata tai kaksisataa vuotta sitten.

Yksi mieleen jääneitä tapauksia oli Joonas Mörkin ja Liisa Yrjöntyttären perheen kohtalo. Äiti kuoli lavantautiin suurena nälkävuonna 1868 ja isä katosi jäljettömiin. Kolme tytärtä jäi orvoiksi.

Kun viime vuonna ilmestyi Aki Ollikaisen kirja Nälkävuosi, tiesin heti, että haluan lukea sen. Jos en muuten, niin orvoiksi jääneiden Amalian, Leena ja Pauliinan tähden.

Ollikaisen kirja on koskettavan kaunis ja surullinen teos. Kertomus suurina katovuosina kerjuulle lähteneen äidin ja lasten kohtalosta on eläytyvästi ja satuttavasti kirjoitettu, ja väläykset Helsingissä hyvin voivien ihmisten ajatuksiin luovat sille vastapainoa. Kieli on paikoin lumoavaa ja kauneinta suomalaista tekstiä, mitä olen vähään aikaan lukenut, huolimatta aiheen ankaruudesta.

Erityisesti mieleeni jäivät luonnonkuvaukset, varsingin linnut, nälän ja kuoleman kuvina. Perheen isä piti jättää kotitorppaan liian sairaana kulkemaan mukana. Myöhemmin nälkiintynyt äiti, Marja, näkee hänestä unia.

"Juhani on kuikka. On kesä, syksy ja kevät, kaikki lumettomat vuodenajat. Marja harhailee mäntymetsässä. Hän näkee lammen vilahtavan puiden välissä, sen vesi on mustaa mutta kirkasta. Marja ei kuitenkaan löydä tietä rantaan. Aina eteen tulee uusi puu, jota on väistettävä. Viimein hän huomaa kääntyneensä väärään suuntaan.

Hän ei tunne metsää, mutta lammen hän tuntee. Sinne Juhani hänet vei, vuosia sitten. Hän kuulee Juhanin huudon: U-uui, U-uui, U-uui. 

Marja yrittää suunnistaa ääntä kohti, mutta kaiku kiertää pitkin korpimaata ja sotkee suunnan. Pian Juhani nousee lentoon ja jättää hänen yksin korpeen, lammen autioksi. Jos Juhani ehtii lähteä, lapsetkin jäävät syntymättä."

Nälkävuotta lukiessani näin Liisa Yrjöntyttären tautivuoteella, heikkona ja nälkäisenä, liian sairaana lähtemään edes kerjuulle. Näin Joonas Mörkin lähtevän ja tuupertuvan jonnekin taipaleelleen, nimettömänä ja tuntemattomana. Orvoiksi jääneet tytöt... heidät nähdäkseni pitää katsoa vähän pitempään, sillä he selvisivät ja kasvoivat aikuisiksi.

Nälkävuosi sai nyt huhtikuussa Kiitos kirjasta -palkinnon. Se oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana viime vuonna. Kirjasta ovat kirjoittaneet aikaisemmin Luettua elämää, Kirsin kirjanurkka ja monet muut kirjablogit.


Aki Ollikainen: Nälkävuosi, 141 sivua.
Kustantaja: Siltala, 2012
Kannen kuva: Elina Warsta