Kuurojen viikolla

Tällä viikolla on vietetty kansainvälistä kuurojen viikkoa, ja sen aikana on tapahtunut monenmoista. Muun muassa suomalaiselle ja suomenruotsalaiselle viittomakielelle on kummallekin avattu kansalaissanakirja SignWiki. 

Viittomakielen aakkoset - Kansilehti
(Juan Pablo Bonet, 1620, Wikimedia)

Kovin toisenlaista kuurous oli kaiketi silloin, kun sukuharrastajan esisetä Otto Otonpoika syntyi Lammilla 1824. Oton isä oli palveluksessa milloin Lammin pappilassa, milloin muissa taloissa, ja viimein pappilan torpparina. Otto oli perheen esikoispoika, ja hänen syntymänsä merkittiin syntyneitten luetteloon, mutta lastenkirjoihin nimi ilmestyy ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun hän oli jo viisivuotias. Nimen jälkeen on tehty lisämerkintä "döf och stummd", kuuromykkä. Harrastaja ei tiedä tarkemmin, oliko poika jo syntyessään kuuro vai veikö jokin sairaus hänen kuulonsa pienenä.

Otto asui vanhempiensa kanssa aikuisikään asti. Kun hän oli 18-vuotias, hän pääsi ripille ja hänen tietonsa siirrettiin lastenkirjasta rippikirjan puolelle pappilan renkinä. Mahtoiko hän käydä lainkaan rippikoulua, vai päästettiinkö ripille pappilassa tuttuna henkilönä? Minkäänlaisia tavanomaisia merkintöjä lukutaidosta ei ole, Vähä-Katekismus on ruksattu osatuksi. Sukuharrastajalla on hatarat tiedot kuuroista 1800-luvun alkupuolella. Oliko heille omia kouluja? Missä vaiheessa viittomakieli tuli yleiseen tietoisuuteen? Kehittivätkö kuuron lähellä elävät luonnostaan viittomia kommunikaatiota varten?

Vaikka kouluja olisi ollutkin, Otto tuskin sellaiseen pääsi. Hän työskenteli Lammilla pappilan renkinä kuolemaansa asti. Hänen viimeiset vaiheensa olivat surulliset. Erään juhannuksen alla, 37-vuotiaana, hän hukkui. Ruumista ei ilmeisesti koskaan löydetty, sillä kirkonkirjoihin on kirjoitettu vain hänen kuolinpäivänsä, ei hautauspäivää. 

apä